Luhangassa kunnallisen demokratian juuret ovat yli 250 vuoden takana. Vuonna 1766 ratsumestari ja suurtilallinen Alexander Reeth onnistui hankkimaan Luhangon kylälle kappeliseurakunnan aseman Ruotsin kuningas Adolf Frederikiltä. Alexander Reethiä voi pitää myös Luhangan kunnan isänä tai ainakin isoisänä.

Ehkäpä Reethin luonteen ärhäkkyys ja itsellisyys ovat jättäneet jälkensä luhankalaisiin, jotka ovat aikojen saatossa kyenneet terhakkaasti puolustamaan omaa olemassaoloaan ja kunnan itsenäisyyttä. Tässä voi olla yksi selitys ulkopuolisten ihmettelyyn pienen kunnan pärjäämisestä, vaikka monet muut kunnat ovat kadonneet kartoilta liitosten myötä. Luhangassa on myös osattu elää niin sanotusti suu säkkiä myöten. Päättäjiltä on löytynyt viisautta olla tavoittelematta liian korkeita, mihin monet muut kunnat ovat kehitysinnossaan haksahtaneet.

Ei Luhanka kuitenkaan paratiisi ole, kuten jotkut ovat epäilleet, vaan virheitä on toki tehty. Niitäkin on hyvä joskus tarkastella, oppimisen kannalta. Yksi iso haaste on asukaslähtöisen toimintakulttuurin kehittäminen. Lautakuntia ei pidä lakkauttaa, vaan niitä tulee kehittää. Asukkailla on paljon tietoa ja osaamista, jotka olisi hyvä saada yhteistä hyvää palvelemaan. Lautakuntien yhteyteen voitaisiin esimerkiksi perustaa ideapankki, johon kerättäisiin ideoita kunnan kehittämiseksi.

Korona-aika on osoittanut, että maaseudulla ja pienellä paikkakunnalla on tulevaisuutta. Kauan odotettu paluu takaisin maalle on uskoakseni nyt alkanut. Muutoksessa etätyöläiset ja eläkeläiset ovat airuina. Koronaakin huonompia aikoja voi vielä olla edessä. Siksi kaikenlainen yrittäminen mutta erityisesti perustuotanto noussee arvoon arvaamattomaan.

Tällaisessa tilanteessa päättäjiltä tarvitaan sekä vanhaa viisautta että uutta ja luovaa ajattelutapaa.

Sopivaa liikettä seisovaan veteen saattaisi tuoda virkasuhteisesta kunnanjohtajasta luopuminen ja siirtyminen luottamushenkilöpohjaiseen pormestarihallintoon.

Isoissa kaupungeissa pormestarijärjestelmää on arvosteltu muun muassa poliittisen pelin lisääntymisestä. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla pienemmillä paikkakunnilla. Kärkölän pienehkö kunta Päijät-Hämeessä siirtyi pormestarihallintoon kolme vuotta sitten sitoutumattomien vallatessa enemmistön valtuustopaikoista vuoden 2017 kuntavaalissa. Kärkölän kokemuksia voitaisiin ehkä hyödyntää Luhangassakin.

Herraskaiselta kuulostavasta pormestarista ei tarvitsisi myöskään nimensä puolesta tulla ongelmaa. Pormestaria voitaisiin epävirallisesti Luhangassa kutsua vaikkapa ”kyläpäälliköksi” tai vielä paremmin ”reetiksi” kuntamme perustajaisän Alexander Reethin muistoksi ja kunniaksi.

Juhani Räsänen
Kuntavaaliehdokas Luhangassa
sitoutumaton (kd)

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →