Moottorikelkkailukausi on parhaillaan hyvässä vauhdissa Joutsan seutukunnalla. Seudulla kelkkauria ylläpitävä Joutsan Seudun Lumikissat sai avattua tammikuun loppuun mennessä kaikki uransa ja niitä on nyt avoinna yhteensä 230 kilometrin verran eri puolilla seutua.

Reitistöltä löytyvät muun muassa lenkit Havumäen, Uimaniemen ja Jääsjärven suuntiin sekä reitit Purnuun ja Luhangan kirkonkylälle. Reiteiltä on edelleen yhdysreittejä lähikuntiin kuten esimerkiksi Hartolaan, Sysmään ja Kangasniemelle.

Myös reittiä Luhangasta Purnuun on kaavailtu jo muutaman vuoden ajan, mutta lumikissojen puheenjohtajan Mika Kuurneen mukaan ensin oli tärkeämpää saada tehtyä toivottu, nyt jo pari talvea toiminnassa ollut yhteys Joutsasta Luhankaan, ja siinä oli iso työ.

– Mutta meillä on ajatus ollut, että saataisiin Luhanka-Purnu välille yhteys, mikä palvelisi vähän kaikkia osapuolia. Purnuun saataisiin vähän porukkaa käymään ja päinvastoin kelkkailijat voisivat kulkea Purnusta Luhankaan ja siitä edelleen vaikka Jämsään, kertoo Kuurne.

Kelkkauria päästään avaamaan Kuurneen mukaan yleensä vuodenvaihteen jälkeen, joskus harvoin jo joulukuussa. Tänä talvena ensimmäiset urat avattiin vuodenvaihteessa. Ne olivat Kuurneen mukaan lähinnä sellaisia, joilla ei ole vesistöjen ylityksiä. Sellaiset reitit pystytään yleensä avaamaan aiemmin, koska ei tarvitse odottaa vesistöjen jäätymistä. Vähälumisuus ei nimittäin haittaa yhtä paljon kuin se, jos ei ole jäätä.

– Ollaan pyritty muutenkin hommaamaan vaihtoehtoisia kiertoreittejä, että pystyttäisiin vesistöjä ohittamaan, ettei olla niiden armoilla. Koska monesti on se tilanne, että voi olla hyvin lunta, mutta jäät saattavat olla silti huonoja, sanoo Kuurne.

Keväämmällä maaliskuu on Kuurneen mukaan yleensä vielä täysin ajokautta, mutta huhtikuun puolella kevätaurinko alkaa pehmentää reittejä ja kuun puolivälissä ajokelejä ei yleensä enää ole.

Alkutalvesta lumikissat on pyrkinyt järjestämään perinteisen kelkkasafarinsa, mutta se jää tänä vuonna koronasyistä toteutumatta, vaikka kysyntää sille Kuurneen mukaan olisikin. Hän pitää harmillisena sitä, että safari jää jo toista vuotta peräkkäin järjestämättä – viime vuonna syynä oli huono lumitilanne – mutta sanoo, että asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.

– Katsotaan sitten vuoden päästä uudestaan. Vaikka kyse on ulkoilmassa tapahtuvasta jutusta, mutta on siinä kuitenkin ruokailua ja kaikennäköisiä juttuja, niin ei viitsi ottaa riskiä sen takia. Parempi näin.

Joutsan Seudun Lumikissat ylläpitää tänä talvena seutukunnalla yhteensä noin 230 kilometrin verran kelkkauria.

Vaikka safari taas jää, muuten Joutsan Seudun Lumikissojen toiminta on Mika Kuurneen mukaan hyvällä mallilla. Kerholla on satakunta jäsentä, joista uusimmat ovat liittyneet tänä talvena. Kuurne iloitsee siitä, että sana kerhosta on levinnyt kelkkapiireissä ja kerho on saanut kehuja hyvin hoidetuista ja merkityistä reiteistä.

– Sillä lailla aika hyvässä jamassa on kerhon toiminta. Kyllähän se kielii silloin siitä, että jos ihan muualta paikkakunnalta liittyy uusia jäseniä, niin kyllä silloin on jotain oikein tehty.

Maanomistajia Kuurne kiittelee myötämielisestä suhtautumisesta kelkkatouhuun. Lupien saamisessa ei ole ollut ongelmia ja aina välillä joku maatalon isäntä saattaa tasoitella traktorilla penkkoja, että kelkkailijat pääsevät paremmin ajamaan. Kuurne pitää sitä erittäin positiivisena asiana.

– Ei ole semmoista negatiivista palautetta tullut mistään, ja siksi reitit pyritäänkin merkkaamaan niin hyvin, että ajaminen tapahtuu vaan reitillä, eikä missään siellä sun täällä. Se on ehkä myös osasyy siihen, että homma toimii hyvin.

Jos ei satu olemaan omalla maallaan kelkkaileva maanomistaja, edellyttää lumikissojen ylläpitämien kelkkaurien käyttäminen joko lumikissojen jäsenyyttä, lyhytaikaisempaan ajoon tarkoitettua viikonloppulupaa tai lumikissojen naapurikerhon tai jonkun muun Keski-Suomen kelkkakerhon jäsenyyttä. Mitä naapurikerhoihin tulee, lumikissoilla on esimerkiksi Sysmän kelkkakerhon kanssa ristiinajosopimus.

– Sysmän kerholaiset saavat tulla ajamaan lumikissojen reiteille ja sitten päinvastoin me voidaan mennä ajamaan niiden reiteille, sanoo Kuurne.

Tarja Kuikka