Joutsalaisen Harri Parhialan novelli nimeltä Rottakoira saapui kirjapainosta joulun jälkeen. Kuten esikoiskirjailija itse asian kuvailee, sillä hetkellä täyttyi ”pienen pojan haave”. Samalla muuttui todeksi sekin kauan Parhialan mielessä kytenyt ajatus, että voisiko sellainen tavallinen mies kirjoittaa kirjan.

Parhiala kertoo hahmotelleensa novellin juonikuvioita jo tämän vuosituhannen vaihteessa. Ideoita pulpahti esille jo hänen metsästysreissuillaan Kainuussa, missä Parhiala kävi tuossa vaiheessa aktiivisesti metsästämässä karhuja, susia, majavia ja hirviä. Työkseen hän ajoi siinä vaiheessa rekkaa, ja pitkillä ajomatkoilla oli hyvä makustella kirjoitusasiaa ajatustasolla eteenpäin.

– Heti oli selvää, että aiheen piti liittyä metsästykseen, joka on minulle hyvin läheinen elämänmittainen harrastus. Kainuun metsästyskavereissa oli sitten väkeä finanssimaailmasta, ja siitä tuli idea, että juoneen täyttyy liittyä myös raha. Rottakoira-teos kertoo näin ollen siitä, kuinka metsästys ja raha kohtaavat, taustoittaa Parhiala novellinsa teeman syntyhistoriaa.

Kyse on pienimuotoisesta rikosnovellista, jossa metsästäjien toveruus ottaa mittaa rahamaailman ahneudesta. Päähenkilöitä ovat Svante-Oskari ja hänen rottakoiransa Rox sekä kaksikon metsästyskaveri nimeltä Vilpas. Suurin osa henkilöhahmoista on keksittyjä, ja ainoastaan valokuvaaja Ilkan hahmo perustuu todelliseen ihmiseen. Kyseinen Ilkka on antanut luvan etunimensä ja työhistoriansa hyödyntämiseen Parhialan kirjoitustyössä.

Svanten koira Rox, novellille nimen antanut rottakoira, on myös kerran ollut olemassa. Tämä karkeakarvainen Parhialan Heli-tyttären kettuterrieri oli tiettävästi juuri niin viisas, ja toisia koiria kohtaan juuri niin pahansisuinen oikeastikin, kuin novellin sivuilla annetaan ymmärtää.

Vaikka Parhialalla oli työn nimi ja juoni selvillä, niin silti ne olisivat kuvainnollisesti jääneet kirjoituspöydän laatikkoon ilman rikoskirjailija Harri Nykästä. Nykänen lukeutuu Joutsan vapaa-ajanasukkaisiin, ja Parhiala tutustui häneen työn kautta. Nykänen kannusti häntä toteuttamaan kirjoittamisunelmansa ja toimi mentorina kirjoittamisessa.

Nykänen korjasi kirjoitusvirheitä ja antoi esimerkiksi neuvoja siitä, kuinka henkilöhahmojen taustoista olisi hyvä kertoa lisää lukijalle. Kirjassa esimerkiksi viitataan Parhialan Sirpa-vaimon menehtymiseen sairaskohtauksen vuoksi, ja tältä osin kirjailija myös käsittelee läheisensä äkillisen poismenon nostattamia tunteita.

– Vaan kyllä siinä kirjoittamisessa silti melkein vuosi meni. Tammikuussa 2020 aloitin ja elokuussa olin valmis, ja sitten meni pitkään pohtiessa kaikenlaista. Hanskin Painopalvelusta tuli ensimmäinen 50 kirjan erä ulos joulukuussa. Niistä on enää neljä jäljellä, joten päätin painattaa lisää toiset 50 kappaletta.

Kirjan kannen sekä sisäsivujen piirrokset ovat Liisa Parhialan käsialaa, takakannen promokuva Tiina Parhialan ottama ja novellin taitto on tehty Joutsan Seutu Oy:ssä.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Metsästys on esikoiskirjailija Harri Parhialan pitkäaikainen harrastus. Niinpä oli luontevaa, että novellista kertovaan lehtijuttuun otetaan kuva miehestä metsästyspuuhien taukonuotiolta. Rottakoira-novellin lukeneilla saattaa myös herätä kuvasta teoksen alkuun liittyviä mielleyhtymiä, sillä Parhiala odottaa nuotion äärellä nokipannun nenän vihellystä.