Joutsan seurakunnan strategiaa käsitelleessä puheenvuorossaan (JS 3.2.2021) Luhangan kappeliseurakunnan pastori Harri Hautala esittää kappelineuvostojen lakkauttamista. Kirkkoherra Tuula Leppämäki kertoo olevansa samalla kannalla omassa kirjoituksessaan.

On ymmärrettävää, että kun pappien työaika lyhenee, myös tehtäviä joudutaan karsimaan ja että sitä tehdään juuri hallinnollisista tehtävistä. Varsinkin kirkkoherran hallinnollisen työn suurta osuutta pitäisi voida pienessä seurakunnassa vähentää. Totta on myös se, että lakisääteisen kappelineuvoston kokouksen valmistelu, kokoustaminen, pöytäkirjoineen ja muutoksenhakuineen on pappia kuormittavaa. Tätä on luonnollisesti vaikea ymmärtää, ellei ole tallannut kappelipapin kengissä, kuten allekirjoittanut, tovin Luhangassakin.

Kirkkoherran mielestä kappelihallinto tulee ajaa alas työsuojelullisten syiden perusteella. Harri Hautala puolestaan toteaa organisaatiomuutoksen keskeisen ajatuksen työntekijän näkökulmasta: ”Tarkoituksena on poistaa se, mitä ilman voi tulla toimeen.”

Kirkkoherra ja kappelipappi voivat näemmä tulla toimeen ilman kappelia, mutta on kysyttävä: voivatko seurakuntalaiset tulla toimeen ilman kappeliaan? Tätä pitäisi kysyä seurakuntalaisilta itseltään. On hyvä muistaa, että nykyisessä kappelimallissa seurakunnalla on kappelilaisten kuulemisvelvollisuus esimerkiksi toimitilakysymyksissä.

Voivatko luhankalaiset jatkossa luottaa siihen, että heitä kuullaan ja mielipiteet otetaan huomioon, kun päätetään vaikkapa kesä- tai talvikirkon käytön tulevaisuudesta tai jumalanpalvelusten järjestämisestä? Jos kappelin kohtalosta päätettäessä ei kuulla, kuinka kuultaisiin ja otettaisiin huomioon pienemmissä asioissa kappelin lakkauttamisen jälkeen?

Kysymys on siis perimmältään luottamuksesta. Ihan mukiin menevän määritelmän mukaan Wikipediassa todetaan: ”Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä.” Jos seurakunta ei kykene vastaaman tähän haasteeseen niin kuka tai mikä sitten!?

Itse tahdon uskoa siihen entisenä seurakunnan työntekijänä ja nykyisenä seurakuntalaisena. Mielestäni kappelia ei kuitenkaan pidä lakkauttaa ennen kuin on olemassa tunto siitä, että meitä kuullaan ja otetaan huomioon meille tärkeissä asioissa. Työntekijöiden pitäisi miettiä sitä, kuinka he ansaitsevat luottamuksen luhankalaisten ja leivonmäkisten silmissä ja sydämissä. Kappelilaisten taas tulisi pohtia sitä, olemmeko luottamuksen arvoisia, tarvitsemmeko oikeasti seurakuntaa ja kuinka sen osoitamme.

Juhani Räsänen

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →