Joutsan Seutu -lehdessä on uutisoitu Joutsan seurakunnan uuden strategian valmistelusta. Viime viikon lehden pääkirjoituksessa myös päätoimittaja käsitteli aihetta.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Se on toteutunut kohdallani, kun olen lukenut ja kuullut strategiasuunnitelmista. Seuraavassa joitain allekirjoittaneen ajatuksia kyseisestä asiasta luetun ja kuullun pohjalta.

1. On kirjoitettu kirkkokuoroista, niiden lakkauttamisista ja yhdistämisestä ja varsinkin Leivonmäen kirkkokuoron aiheuttamista kuluista. Strategiassa on yksi merkillinen asia, mikä toistuu jokaisessa vaihtoehdossa eli kuorojen lakkauttamiset ja yhdistäminen. Joutsan ja Leivonmäen kirkkokuorot ovat kuitenkin rekisteröityjä yhdistyksiä. Seurakunnalla ei siten ole valtaa lakkauttaa niitä! Se on yhdistyksille kuuluva asia. Hämmästyttävää, että joku on tuollaista lakkauttamista yleensä esittänyt ja se on ”mennyt lävitse”. Leivonmäen kirkkokuorosta sen verran, että sen kustannukset ovat todella vähäiset, kun ottaa selvää, mitä tuolla rahalla saadaan. Voisi katsoa esimerkiksi Leivonmäen kirkkokuoron vuosittaista toimintaa. Myös se on huomioitava, että kuorossa on vuoden mittaan säännöllisesti mukana seurakunnan toiminnassa noin 15 seurakuntalaista, miehiä ja naisia Joutsan ja Leivonmäen alueilta.

2. Jumalanpalvelusten määrän vähentäminen vielä nykyisestä kummastuttaa, varsinkin miettiessä miten muuten seurakuntalainen voi säännöllisesti osallistua yhdessä toisten kanssa Jumalan sanan kuuloon, kun muu säännöllinen toiminta joitain poikkeuksia lukuun ottamatta on lähes kokonaan loppunut. Itse seurakuntapapin virassa pitkään olleena rohkenen kysyä, mitä esimerkiksi papit tarjoavat tavalliselle ihmiselle eri puolilla seurakuntaa.

Eräs ihminen sanoi minulle, että seurakunta ”ampuu omaan jalkaansa” varsinkin jumalanpalvelusten vähentämisessä, jos muuta säännöllistä osallistumisen mahdollisuutta ei ole tarjota tilalle. Väki vieraantuu seurakunnasta entisestään.

3. Strategiassa puhutaan myös kappeliseurakunnista ja kappelineuvostoista. Miten esimerkiksi kappelineuvostot lisäävät byrokratiaa? Kuinka paljon ne todellisuudessa vievät papin aikaa? Olisi hyvä kuulla konkreettisia lukuja, kun itsellänikin on kokemusta asiasta Leivonmäen kappeliseurakunnan pappina ja sen jälkeen kappelineuvoston jäsenenä. Millaisia lisäkustannuksia kappelineuvostot ja -seurakunnat tuovat seurakunnalle?

Allekirjoittaneen mielestä kappeliseurakunnat ovat rikkaus ja mahdollisuus Joutsan seurakunnalle, kun niitä käytetään ja pyritään edistämään elämää niiden alueilla eikä jäädä vain olemaan.

4. On oikeastaan erikoinen sekin esiin tullut ajatus, että raameja/kulisseja karsimalla toiminta lisääntyy. Miten ja missä se toiminta näkyy?

Kaikesta yllä olevasta kirjoittelusta huolimatta toivon ja rukoilenkin Joutsan seurakunnalle kokonaisuudessaan sitä, että Jumala antaisi viisautta strategian valmisteluun osallistuville ja siunaisi päättäjiä oikeilla ratkaisuilla.

Matti Kallioinen
Rovasti, Joutsan seurakunnassa ja Joutsaan liitettyjen Leivonmäen sekä Luhangan seurakuntien elämässä monin tarvoin pitkään mukana olleena

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.