Luhankalaisen Arvo Kilvensalon (1917–2006) jatkosodan aikainen sotapäiväkirja on niin sanotusti laitettu uusiin kansiin. Kyse on hänen tytärtensä Maaria Kilvensalon ja Helena Loon (o.s. Kilvensalo) toimittamasta Luhangan mies sodassa -kirjasta, joka koostuu Arvo Virtasena alkujaan tunnetun kanteleensoittajan jatkosodan aikana pitämästä päiväkirjasta ja hänen lapsuusmuistelmistaan 1930-luvun Luhangassa.

Nimestään huolimatta kirja ei kerro juurikaan sotimisesta, vaan siihen on koottu Virtasen huomioita elämästä ja tunnelmista sodassa. Joulukuusta 1943 elokuulle 1944 ulottuvassa sotapäiväkirjassa kerrotaan esimerkiksi Virtasen ajasta rintamalla, hänen soittomatkoistaan Ilvespartioksi nimetyn soittoryhmän kanssa ja hänen ihmissuhteistaan. Viimeksi mainittuun viitaten päiväkirjassa esiintyy runsaasti henkilöitä Virtasen elämästä, muun muassa hänen ystävänsä, Ilvespartion viuluniekka Eero Kalmari.

Rakennusurakoitsijan poika Virtanen ja Tammijärven Kärmelahden kartanon omistajien poika Kalmari olivat erilaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta hyviä ystäviä, mikä käy päiväkirjasta ilmi esimerkiksi Virtasen ikävöidessä Kalmaria tämän poissa ollessa. Päiväkirjassa on mukana jonkin verran myös Virtasen kirjeenvaihtoa, jota hän kävi eri henkilöiden, esimerkiksi juuri Kalmarin kanssa.

Orkesteri Syvärin sotilaskodissa vuonna 1943. Kuvassa vasemmalta Atte Talka, Pentti Suokas, Arvo Kilvensalo ja Eero Kalmari.

Maaria Kilvensalo muistelee isänsä kertoneen sotapäiväkirjastaan tuttavilleen, lukeneen siitä näille otteita ja lainanneenkin kirjaa joillekin.

– Kaikki sanoivat, että se pitäisi julkaista ehdottomasti. Mutta isä sanoi, että joo joo, sodasta on niin paljon kirjoitettu kirjoja, että ei, muistelee Kilvensalo.

Törmättyään isänsä kuoleman jälkeen tämän sotapäiväkirjaan Kilvensalo katsoi, että niin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja kannattaisi julkaista – kertoohan se muustakin kuin sotimisesta, monessa kohtaa mainitaan esimerkiksi luhankalaisia. Julkaisuajatukseen vaikutti sekin, että Kilvensalon aiemmin isästään julkaisema kirja Luhangan Väinämöinen kynäniekka Arvo Kilvensalo oli herättänyt runsaasti kiinnostusta.

– Niitä tehtiin yli 200 ja ne kaikki menivät, ja jälkeenpäin 10–20 henkilöä tiedusteli, mistä sitä kirjaa saisi. Minulle tuli varmaan kymmenen puhelinsoittoa, kun ihmiset innostuneena kertoivat isästä. Ja oli myös semmoisia minua vanhempia, jotka tunsivat isän ja olivat olleet Kärmelahdessa töissä.

Sotapäiväkirjaa on painettu vain 50 kappaletta, mutta Kilvensalo pitää lisäpainosta tarvittaessa mahdollisena. Kirjasta kiinnostuneet voivat kysellä sitä Kilvensalojen sisarussarjaan kuuluvalta joutsalaiselta Heljä Kilvensalolta.

Maaria Kilvensalo palkittiin edellisestä isänsä elämää käsittelevästä kirjasta Luhangan Väinämöinen kynäniekka Arvo Kilvensalo vuoden 2014 Luhangan kunnan sivistystoimen palkinnolla. Tuoreen sotapäiväkirjan Kilvensalo on toimittanut yhdessä sisarensa Helena Loon (o.s. Kilvensalo) kanssa. Kuva: JS Arkisto.

Luhangan mies sodassa -kirjan päiväkirjamerkinnät ovat alkuperäisenlaisia, vain puhtaaksi kirjoitettuja, mutta aivan kaikkea Arvo Virtasen samoihin kansiin pistämää tyttäret eivät kuitenkaan julkaisseet.

– Alkuperäisessä kirjassa oli myös siitä, millaista oli sodan jälkeen, avioliitosta ja hääpuhe, mutta siinä oli niin intiimejä asioita, että me katsottiin, etteivät ne kuulu vieraille ihmisille, kertoo Maaria Kilvensalo.

Virtasen elämästä sodan jälkeen kerrotaan kuitenkin tuoreessa kirjassa lyhyesti. Virtanen pestattiin töihin Kärmelahteen, hän avioitui Eero Kalmarin sisaren Helinä Selinda Kalmarin kanssa, rakensi Kärmelahden maille Vallinmäeksi nimetyn talon ja sai puolisonsa kanssa neljä tytärtä. Ilvespartiossa alkanut ystävyys Eero Kalmarin kanssa jatkui siis sodan jälkeenkin.

– Eero-eno kuoli jo 56-vuotiaana, mutta sitä ennen he olivat paljon meillä Vallinmäellä ja pidettiin yhteyttä. He olivat tosiystäviä loppuun asti, sanoo Maaria Kilvensalo.

Sodan jälkeen Arvo Virtanen vaihtoi sukunimensä Kilvensaloksi ja sillä nimellä hänet myös tunnettiin laajalti paitsi kanteleensoittajana, myös terävänä kirjoittajana. Maaria Kilvensalon mukaan hänen isänsä kyllästyi tavanomaiseen sukunimeensä ja otti uuden sukunimen, joka viittasi hänen sukulaistensa asuinpaikkaan, Päijänteen Kilvensalo-nimiseen saareen.

– Hän koki Virtasen tavanomaisena, kun hän oli semmoinen omalaatuinen. Lähinnä hän kyllästyi siihen, kun sodan aikana hänen äidilleen tuli kolme kertaa surunvalitteluja, että Arvo Virtanen on kuollut.

Tarja Kuikka

Yläkuva: Luhangan mies sodassa -kirjan kanteen on ikuistettu rintamalla jatkosodan aikana vuonna 1944 Ilvespartion soittajatoverit Arvo Virtanen (vas.) ja Pentti Suokas.

Uutista muokattu 27.1.2021 kello 12.09: Arvo Virtasen isän ammatti korjattu rakennusurakoitsijaksi.