Äskettäin (22.12.) julkaistiin Jyväskylän kaupungin sivuilla virallinen asiakirja nimeltä ”Yhteysviranomaisen lausunto Salolan tuulivoimahankkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja YVA-suunnitelmasta”. Se on perusteellinen 43 sivua pitkä kuvaus siitä, mikä on Salola-hankkeen nykytilanne. Kannattaa lukea.

Asiakirja sisältää hyvin runsaasti eri tahoilta pyydettyjä tai pyytämättä annettuja kannanottoja. Luhangan kunnanhallituksen kanta alkaa tylysti: ”Lausunnossa todetaan, että Salolan tuulivoimahankealue sijaitsee välittömässä läheisyydessä luhankalaisesta matkailualan yrityksestä, jonka toiminta perustuu luonnon rauhaan ja hiljaisuuteen. Toteutuessaan tuulivoimapuisto lopettaisi yrityksen toiminnan.”

Luhangan yrittäjien kanssa en ole keskustellut. Kai kunnanhallitus tietää, mistä puhuu, kun noin synkän kannan lausuu. Muutaman muun seudun tuuliteollisuusalueita pelkäävän luontomatkailuyrittäjän kannan tunnen heidän itsensä kertomana. Toivakan yrittäjiä Hannele Levävaaraa ja Vesa Rahusta haastattelin Keskisuomalaiseen 30.10. He sanoivat näin:

 ”Meillä oli Jana Sloveniasta viikon vieraana talvella. Hän istui tunteja laiturilla ja kuunteli jäiden ’keskustelua’, kumeita jyrähdyksiä, natinaa, ulvahtelua ja risahduksia. Jana kertoi yrittäjille rauhoittuneensa tässä luonnon äänimaisemassa. Potkukelkkailu kirkkaalla Päijänteen jäällä ja metsässä vallitseva syvä hiljaisuus olivat hänelle myös ainutlaatuinen elämys.

Kymmeniä metrejä syvä vesi jään alla on unohtumaton elämys vieraille, jotka eivät eläissään ole luonnon jäällä kävelleet.”

Näin puolestaan on sanonut julkisesti Joutsan yrittäjä Timo Hämäläinen: ”Kuten tapaan kuuluu, näistä ei paljoa huudella etukäteen, varsinkaan kun voimala-alue on Jyväskylässäkin viety Jyväskylän omalle takapihalle enemmän toisten riesaksi ja harmiksi. Mielenkiintoiseksi tämän tekee myös se, että alue on nykyistä Jyväskylää (entistä Korpilahtea) mutta suurimmat kärsijät tässä ovat luonnon lisäksi tietysti paikalliset asukkaat Joutsan, Leivonmäen, Luhangan ja Rutalahden alueilla, sekä tietysti me matkailu- ja luontomatkailuyrittäjät ja kansallispuiston lisääntyvä väkimäärä. Tämä tulee vaikuttamaan tuhansiin mökkiläisiin alueella, sillä vaikutuspiirissä on tuhansia omistus- ja vuokramökkejä.”

Olen yrittänyt oikein etsiä, löytyisikö luontomatkailuyrittäjistä sellaisia, jotka näkisivät tuuliteollisuusalueiden perustamisen tuovan heidän bisneksilleen jotakin lisäarvoa. Vielä en ole sellaisia löytänyt. Yhden silti tiedän, vaikka en ole etsinyt. Hän on tuonut itse kantaansa toistuvasti voimakkaasti esille. Hän on Oittilan maineikkaan, hienon perinnetilan Ylä-Tihtarin isäntä Samuel Uusitalo.

Uusitalo pitää Salola-hanketta kaikin puolin erinomaisena asiana. Toisin paikoin kehuminen tosin on saanut jo epätoivoisia piirteitä. Korpilahden Facebook-ryhmässä taannoin joku ideoi, että tuulivoimaloiden torneihin voisi rakentaa näköalatasanteita ja ravintoloita tornien juurille luontomatkaajia palvelemaan. Uusitalo kommentoi tätä hörhöilyä sanomalla, että siinä olisi potentiaalia. Ei taida Uusitalon ja kumppanien ensi alkuun pitkään salassa valmistelema hanke mennä kuin Strömsössä, jos tällaisistakin oljenkorsista tukea haetaan.

Miten käy Salola-hankkeelle? Aika näyttää, ja se aika tulee melko pian. Tässä vaiheessa täytyy tyytyä nuoruuteni suuren laulajaidolin Bob Dylanin miljoonien fanien mieliin iskostaman kappaleen ennustukseen. Pertti Reponen teki hittiin suomenkieliset sanat: ”Ja tuulelta vaan mä vastauksen saan, vain tuulelta vastauksen saan.”

Vesa Nuolioja
Jyväskylä

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →