Useita runoteoksia julkaisseelta tammijärveläiseltä Eija Pihlajamäeltä ilmestyi lokakuussa uusi teos, novellikokoelma Kyseenalaistettu. Palvelukustanteena Mediapinta Oy:n kanssa tehty novellikokoelma kuvaa arjen sankareita vuosikymmenien varrelta – sitä miten he selviävät esimerkiksi isovanhemmuuden ihanuudesta, terveyspalvelujen loukusta, klassisesta miniäsuhteesta, terveysintoilusta, pitkästä parisuhteesta, lemmikin menetyksestä ja läheisen kuolemasta.

Kolmen vuoden aikana syntyneistä novelleista muutamissa on vaikutteita Pihlajamäen Joutsan Seutuun kirjoittamista kolumneista, mutta suurin osa teksteistä liittyy Puulan seutuopiston kirjoituspiirin ”kotiläksyihin”. Pihlajamäki on käynyt opiston kirjoituspiirissä jo vuosia ja sanoo sen olleen siinä mielessä mukavaa, että siellä saa laajemman kuvan koko kirjallisuuden alasta.

– Pystyy hahmottamaan eri tyypin tekstejä, muitakin kuin pelkkää runoutta. Tyylien oppimiskirjo on laaja, hän sanoo.

Kirjoituspiirissä hyvin erilaisia tekstejä kuullessa havahtuu Pihlajamäen mukaan siihen, miten lahjakkaita kirjoittajia seutukunnalla on.

– Toivoisin, että paikkakuntalaiset löytäisivät lähikirjoittajien teokset. Näin saisimme tunteen, että kelpaamme.

Kyseenalaistettu on Eija Pihlajamäen kahdeksas teos. Tai oikeastaan yhdeksäs, sillä hän on julkaissut tänä vuonna myös lähipiirille tarkoitetun, mutta lopulta muidenkin luettavaksi päätyneen lasten runoteoksen Pöllö päiväunilla. Teos on kirjailijan itse kuvittama.

– Kuvien tekeminen sadunomaisiin runoihin kiehtoo ja sitä puolta haluaisin hioa jatkaen harrastusmielessä, sanoo Pihlajamäki.

Runous on kahdeksan runoteosta julkaisseelle Pihlajamäelle yhä mieleinen tekstilaji ja novellikokoelmastakin runoja löytyy jokunen. Nimenomaan novellikokoelman hän halusi kuitenkin julkaista nyt siksi, koska lyhyitä tarinoita oli ehtinyt kertyä useita. Hän oli myös haaveillut novellikokoelmasta jo pitkään.

Kumpia kirjoittaa mieluummin, runoja vai novelleja, sitä Pihlajamäki ei osaa sanoa. Hän lukee itse kaikenlaista kirjallisuutta, esimerkiksi viime aikoina proosaa, ja yrittää oppia lukemisen kautta lisää kirjoittamisesta. Kirjoittamaan oppii Pihlajamäen mielestä paitsi kirjoittamalla, myös lukemalla.

– Sitten se oma tyyli muodostuu jotenkin siinä välissä.

Kirjoittamisessa Pihlajamäki pitää kuitenkin haasteena sitä, että saman asian voi sanoa monella tavalla. Hiomista voisikin jatkaa loputtomiin.

Kyseenalaistettu on runsaat 200-sivuinen novellikokoelma, jossa on mukana myös muutamia runoja. Kirjaa voi ostaa ainakin Mediapinta Oy:n kautta sekä kirjailijalta itseltään.

Eija Pihlajamäen esikoisteoksen ilmestymisestä on seitsemän vuotta. Pihlajamäki toivoo kirjallisen ilmaisunsa kehittyneen noina vuosina selkeämmäksi, mutta arvelee tyylinsä pysyneen samanlaisena. Tekstien aiheiden hän pohtii muuttuvan ajan myötä jollain tavalla, muuttuuhan kirjoittajan arvomaailmakin iän myötä ja sen myötä monet asiat näkee eri tavalla.

– Mutta ehkä semmoinen tietynlainen ihmiskeskisyys kuitenkin säilyy niissä aiheissa.

Vuosien saatossa Pihlajamäki on saanut kirjoistaan palautetta ja toivonutkin sitä, sillä häntä kiinnostaa, miten ihmiset suhtautuvat teoksiin. Uuden kirjan taholtakin on tullut jo kiinnostavaa palautetta.

– Se on kyllä pelastanut minun päiväni jos toisenkin, sanoo Pihlajamäki.

Onko Pihlajamäeltä jatkossa luvassa lisää kirjoja, se selviää aikanaan. Ideoita hänellä aina on ja halu jatkaa kirjoittamista, mutta juuri nyt mitään uutta ei ole työn alla.

– Mutta aina se tulee sitten. Se vaatii semmoisensa oman rauhansa.

Kysymykseen miksi ylipäätään haluaa kirjoittaa, Pihlajamäki vastaa vertaamalla tilannetta siihen, kun eräs toimittaja kerran kysyi haastattelussa Eeva Kilveltä, miksi tästä tuli kirjailija. Toimittajan mentyä Kilpi haastatteli pihassa kuminaa kysyen, miten päätitte olla mauste.

– Se vaan tulee, ei sitä voi itse päättää, sanoo Pihlajamäki.

Tarja Kuikka

Tagged with →