Uudessa rakennuksessa on näyttävä sisääntulo ja automaattiovet. Ensimmäinen aula on vaaleasti sisustettu, ja ilmoittautumisen jälkeen aukeaa pitkä käytävä, josta pääsee odotustilaan.

Siellä kutsuttiin ensin sairaanhoitajan luo, jossa kysyttiin samat kysymykset kuin ilmoittautuessa. Hoitaja teki mittauksia ja ohjasi käytävään odottamaan.

Olin ensimmäinen potilas klo 8 ja pääsin lääkärin vastaanotolle noin kello 8.45. Alkupöhinää lienee ollut, kun ovia avattiin yllättäen ja kuka eksyi mihinkin.

Olen saanut Joutsassa aina pätevää ja huolellista hoitoa ja tarvittaessa erikoissairaanhoitoa Keskussairaalassa. Potilaan kohtaaminen on täällä ystävällistä, mikä on tärkeää kipeälle ihmiselle, ikäänkuin osa hoitoa.

Ylilääkäri Irmeli Räsänen ”and her crew” ovat hitsautuneet vuosien varrella yhteen tehokkaaksi ammattiosaajaksi, joka tuntee asiakkaat. Se on pienen paikkakunnan etu verrattuna ison sairaalan liukuhihnatyöhön. Toivotan teille edelleen hyvää työtoveruutta.

Kiitän myös terveyskeskuksen rakentajia, jotka tekivät hyvää jälkeä.

Istuessani vastaanotolla takki sylissä jäin ihmettelemään, mihin ne karmituolit katosivat vanhasta tk:sta, siellähän oli myös korkeampaa mallia lonkkakipuisille.

Kun lääkäripula tuntuu olevan krooninen, ehdotan, että esimerkiksi 500 euron kuntalisä lääkäreille ei juuri heilauttaisi kunnan budjettia. Se oli vain 6.000 euroa vuodessa ja toivottavasti auttaisi saamaan pysyvän uuden lääkärin Joutsaan. Lieneekö tätä kokeiltu?

Suomalaisen terveydenhoidon peruste ”kaikki hoidetaan” on huippua verrattuna joihinkin länsimaihin, joissa esim. pienituloiset tai mustaihoiset eivät pääse lääkäriin, sillä heidät on jätetty sairausvakuutuksen ulkopuolelle.

Kun lääkäri kertoi, että olen kunnossa, läksin onnellisena kotiin ja ajattelin, että Joutsassa on hyvä elää, vaikka maailma pauhaa.

Päivi Elomaa-Onali

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →