Joutsan seurakunta on tänä vuonna 160 vuotta vanha ja kellotapulin valmistumisesta on kulunut peräti 200 vuotta. Kun seurakuntapastori Harri Hautala mietti sopivaa tapaa juhlistaa näitä merkkivuosia, hänelle tuli mieleen, että perinnejumalanpalvelus sopisi hyvin tähän hetkeen. Lisäksi aiheena kirkkovuodessa oli sunnuntaina uskonpuhdistuksen muistopäivä.
– Perinnejumalanpalveluksessa kunnioitimme seurakuntamme menneiden sukupolvien muistoa ja työtä käyttämällä kaavaa, jonka mukaisena on pidetty Joutsan kirkon ensimmäiset jumalanpalvelukset. Kyseessä on vuoden 1694 kirkkokäsikirjan mukainen kaava, virret ovat vuoden 1701 virsikirjasta ja tekstit vuoden 1776 Bibliasta.
Hautala korostaa, että kyse ei ollut näytöksestä, eikä spektaakkelista, vaan aivan normaalista jumalanpalveluksesta, joka vain pidettiin Vanhan kirkkokäsikirjan mukaisena. Vanha kaava uudistettiin jumalanpalveluksen osalta 1880-luvun lopulla ja virsikirjan osalta 1886, ja sittemmin uudistukset ovat jatkuneet nykypäiviin.
Tehdessään materiaalin koontityötä ja harjoitellessaan liturgiaa, Hautala kertoo ajatusten ohjautuneen väkisinkin syvempiin tuntoihin tuon ajan ihmisten elämänmenosta.
– Kyllä se laittoi ajattelemaan. Kun vanha kaava on ollut käytössä, ihmisten peruselämä on ollut hyvinkin kovaa. On ollut Isovihaa ja muita sotia, nälänhätää, kaikenlaista sairautta ja vaivaa, jotka nykyisin olisivat parannettavissa ja niin edelleen. Virsien sävyissä on mollivoittoisuutta ja uskon, että ne ovat sydämestä lähteneet kuvaten silloisen kansamme sielunmaisemaa, pohtii Hautala.
Hautala kiittää kanttori Aki Rämöä, joka kokosi vanhat virret erityiseen käsiohjelmaan. Kirkon sisäänkäynnin yhteydessä jaetussa käsiohjelmassa oli virret nuotteineen ja siitä saattoi seurata jumalanpalveluksen kulkua.
Entä miten vuoden 1694 kaavan mukainen jumalanpalvelus poikkeaa nykyisestä? Hautalan mukaan ne ovat pääpiirteissään samanlaisia sisältäen rippiosan, sanaosan ja päätösosan ja tietyt rukoukset. Ehkä näkyvin ero seurakuntalaisille tulee pidemmästä kestosta, koska puheosuuksia on enemmän ja vanhahtavista sanamuodoista. Vanha kaava on noin 30 minuuttia pidempi.
Tämän päälle kestoa lisäsivät vielä jumalanpalveluksien rooli entisajan tiedottamisessa. Tuolloin saarnan yhteydessä luettiin kuninkaallisia ja myöhemmin keisarillisia tiedotuksia sekä kerrottiin myös paikallisia tiedotuksia.
Vanhanajan kirkkokäytännön mukaisesti pyydettiin seurakunnan naisväkeä asettumaan kirkon käytävän vasemmanpuoleisille ja isäntäväkeä oikeanpuoleisille penkeille.
Ja kuten entisaikaan oli tapana määritellä tekijät, niin sunnuntaina Joutsan kirkossa oli saarnaajana pitäjänapulainen, jumaluusopin magisteri Harri Hautala, lukkarina director cantus Rämö ja kellonsoittajana mestari Juha Nieminen. Magisteri Hautala oli pukeutunut kuten papit tuohon aikaan pukeutuivat, mustaan kaftaanipukuun ja mustaan pitkään viittaan.
Janne Airaksinen
Yläkuva: Perinnejumalanpalvelus oli seurakuntapastori Harri Hautalan ideoima.
Loading ...
