Keskisuomalainen uutisoi (15.10): ”Keski-Suomesta löydettiin uudessa kartoituksessa äärimmäisen harvinaisia hyönteislajeja, tiedottaa Metsähallitus. Kartoituksen Joutsan Haapasuon-Kivisuon alueella tehneen Petri Parkon mukaan merkittävin löydöksistä on erittäin uhanalainen korpikirpukas, josta tunnetaan vain kolme löytöpaikkaa koko Suomesta.”

Hietanen paasasi Tuntemattomassa sotilaassa, että Jumala on luonut kaikenlaista turhaa. Kuten kusiaisia ja sääskiä. Jos nekin on turhia, niin entä sitten korpikirpukas, josta nyt on otsikoita tehty mediaan? Turhaakin turhempia?

Ennen kuin lähdetään Hietasen linjalle kannattaa hetki pysähtyä opiskelemaan, mitä tarkoittaa luonnon monimuotoisuus. Tässä aakkosten alku: ”Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa maapallon lajien ja eliöyhteisöjen kirjoa sekä lajien sisäistä perinnöllistä vaihtelua. Monimuotoisuus on ikään kuin luonnon vastustuskyky. Se auttaa luontoa sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja tauteihin. Jokaisella lajilla on oma paikkansa luonnossa. Jatkuva lajikato voi johtaa jopa kokonaisten ekosysteemien romahtamiseen. Monimuotoinen luonto tuottaa meille kaikille elintärkeitä palveluja, joita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Luonnon köyhtymisen myötä sen kyky tuottaa ekosysteemipalveluita heikkenee ja voi paikoin romahtaa kokonaan.” (www.luonnonkirjo.fi)

Korpikirpukas ei ole yksin. Myös ihmisötököitä Joutsan suot kiinnostavat yhä enemmän. Näin kertoi Leivonmäen kansallispuiston ystävien puheenjohtaja Lea-Elina Nikkilä tässä lehdessä (23.9): ”Metsähallituksen vastikään julkaisemat kävijäseurannan tiedot kertoivat, että kansallispuistoissa on retkeillyt ennätysmäärä ihmisiä. Leivonmäen kansallispuistossa kävi heinäkuun loppuun mennessä 22.400 retkeilijää eli 59 % enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna”.

Aivan erinomainen asia, että ihmisötökät haluavat kokea luonnon läheltä. Nikkilä näyttää olevan toisaalta hieman huolestunut. Polut kuluvat. Onneksi hänellä on esittää kulumisen vähentämiseen toimiva ratkaisu: ”Leivonmäen kansallispuiston ystävät esitti Metsähallitukselle yhdysreitin suunnittelun aloittamista Leivonmäen kansallispuiston ja Vaarunvuorten välille. Alue on maakuntakaavassa merkitty matkailun ja virkistyksen vetovoima-alueeksi ja sen läpi kulkee myös ulkoilureittimerkintä. Näin kasvavan retkeilyn painetta saataisiin purettua puiston alueelta. Tuulivoimateollisuuden rakentaminen ei ystäväyhdistyksen mielestä tälle alueelle sovellu.”

Luonnon monimuotoisuus ja luonnon sopusointua tukevat elinkeinot on hienon seutukuntamme suuri vahvuus. Luontomatkailu ja -retkeily on yksi terve osa tätä näköalaa. Mutta vain yksi osa. Täällä on jo nyt paljon tähän linjaan hyvin sopivaa elinkeinotomintaa ja se on vasta alkua. Terveen elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia ei saa heikentää rakentamalla rujo tuhannen hehtaarin tuuliteollisuusalue keskelle maakunnan hienointa luontokokonaisuutta.

Vesa Nuolioja
Jyväskylä

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.