Joukko Joutsan kotiseutuyhdistyksen aktiivisia talkoolaisia on kunnostanut Talomuseolla sijaitsevan pajan pärekaton. Höyläpäreistä tehty kate kestää alueesta, ilmansuunnasta ja käytetystä puumateriaalista riippuen keskimäärin 15–25 vuotta. Talkoolaisten iskuryhmä oppi samalla perusteellisen rutiinin pärekaton tekoon.

– Kyllä pärekaton teon nopeasti oppii, kun alkaa vain tekemään. Muutamaan päreen naulaamisen jälkeen alkaa hahmottua kuvion juoni, kommentoi Heikki Partanen, yksi katontekijöistä.

Päreitä pajaan meni 30 nippua, kun yhdellä nipulla kattoi neliön alan. Katosta tehtiin kolminkertainen. Päreet limitettiin siten, että niiden reunat tulivat muutaman sentin päällekkäin, aloittaen vuoroon vasemmalta, vuoroin oikealta.

Naulat lyödään päreen keskiosan reunaan siten, että ne kiinnittävät saman kerroksen alemman päreen ja samalla myös alemman kerroksen päreen. Siten ei saa naulata, että päreet halkeaisivat, tämä vuoksi ohjeissa ei suositella myöskään pärekaton tekemistä pakkasella jäätyneiden päreiden halkeamisvaaran vuoksi. Viimeistelyssä lopuksi harjalle naulataan harjalaudat ja räystäisiin räystäs- ja peitelaudat.

Rakennusten kattaminen päreillä alkoi maassamme 1830-luvulla. Pula tuohesta vaikutti keskeisesti malkakattojen vähenemiseen ja lauta- sekä pärekatteiden yleistymiseen maassamme. Tuohen vähenemisen lisäksi pärekatteiden yleistymistä vauhditti puumateriaalin arvon kohoaminen sekä rautanaulojen tulo markkinoille 1850-luvulla.

Kun konevoima tuli pärehöylien voimanlähteeksi, sai höylän runko rakenteen, joka sillä on tänäkin päivänä. Maassamme on käytetty päreiden raaka-aineeksi kuusta, mäntyä tai haapaa.

Pärekattojen valtakausi ajoittuu 1850-luvulta aina sotien jälkeisiin vuosiin 1950-luvulle. Varsinkin maaseudulla pärekatot olivat vielä 1950- ja 1960-luvulla yleisiä. Maaseudulla pärekattojen esiintymishuippu oli 1930-luvun lopulla, jolloin yli 83 prosenttia asuinrakennuksista oli pärekattoisia.

Kolminkertaisuus on minimivaatimus pärekatteen kestävyydelle sekä katteen vedenpitävyydelle. Perinteisesti pärekatto on tehty yleensä joko kolmin- tai nelinkertaiseksi. Kolminkertaista katetta pidettiin parempana, koska se tuulettuu paremmin.

Pärettä kuluttaa ja rapauttaa voimakkaasti muun muassa auringonvalo. Jos pärekattoisen rakennuksen ympäristössä on paljon puita, joista karisee neulasia ja lehtiä katolle, tulisi katon puhdistamisesta huolehtia. Ellei katetta puhdisteta säännöllisesti roskista, alkaa sen pinnalla kasvaa sammalta ja jäkälää, jotka pitävät pärepinnan kosteana ja nopeuttavat lahoamista.

Janne Airaksinen

Lähde: Museovirasto

Yläkuva: Talkooporukka on täydessä työn touhussa pajan katolla. Etualalla Jalo Hakokivi, alhaalla näkyy Heikki Partanen.

Toisen varvin periaatekuva, päreiden naulaaminen aloitetaan räystään suunnalta.

Periaatekuva siitä miten pärekatto tehdään räystään kohdalla kolminkertaisiksi.

Katso video pärekaton teosta: