Kirjoitin pari viikkoa sitten 10 sivun pituisen kirjeen niille neljälle kansanedustajalle, jotka ovat myös Jyväskylän valtuustossa. Reilun viikon kuluttua karhusin, kun olin saanut kuittauksen kirjeen perille menosta vain yhdeltä kansaedustajalta. Ei auttanut. Luultavasti kirje meni perille muillekin, koska osoite oli sama jyvaskyla.fi. Kerroin, että kansanedustajilta puuttuu tapoja, joita heidän äitinsä olisi pitänyt opettaa heille jo silloin, kun he olivat aivan pieniä. Kun kaupunkilainen ja kansalainen tekee vakavaa työtä kaksi pitkää päivää tarkistaen huolellisesti jokaisen sanan ja pilkun moneen kertaan, niin kyllä kirjeen saaminen pitäisi vähintään kuitata.

Asiani koski Putkilahteen suunniteltua Salolan tuulivoimaloiden teollisuusalueen kaavoitusta. Samasta asiasta kirjoitin myös toisen pitkän kirjeen, nyt kaikille kaupunkirakennelautakunnan jäsenille. Pitkässä kirjeessä kuvailin aika paljon henkilökohtaisia tuntojani seudun hyvin pitkäaikaisena mökkiläisenä. Jätin ”kuivat faktat” vähän sivuun, koska epäilemättä lautakunta on niitä paljon saanut. Tässä katkelma tuosta kirjeestä:

”Vielä 70-luvulla kuulin vanhojen korpilahtelaisten tarinoita siitä, kuin vuoden 1918 hirveät muistot juontivat juurensa vielä tuonkin ajan kyläläisten kanssakäymiseen liittyviin asenteisiin. Viha oli imetty isältä pojalle sukupolvesta toiseen eikä se täysin ollut kadonnut vielä tuolloinkaan. Olen Nivalasta kotoisin. Siellä ei onneksi ole ollut tuota kahtiajakoa vuonna 1918. Olen myös ylpeä siitä, että omakin rippikirkkoni oli se paikka, jossa Kyösti Kallio piti kuuluisan sovintopuheen, kun keväällä 1918 taistelut olivat vielä kesken. Vuonna 1917, kun itsenäisyyden saavuttamisesta oli kulunut sata vuotta, maan ylin johto presidenttiä ja pääministeriä myöten kokoontuivat Nivalaan juhlistamaan Kallion kuuluisaa sovintopuhetta.

Nytkö pitäisi nähdä se, että kyläkuntien sopuisa yhteiselo Putkilahden tienoilla saisi vahvan ja pysyvän vihanpidon juonteen? Ei ja ei ja ei. Jos Jyväskylän kaupunki kaikesta huolimatta edesauttaa päätöksillään tällaista hirveyttä, minulla on vaikeuksia tuntea enää oloani kotoisaksi tässä kaupungissa.”

Olen Salola-asiassa ensisijaisesti huolestunut nimenomaan siitä, mitä teollisuusalueen rakentaminen Keski-Suomen yhdeksi hiljaiseksi alueeksi määritellyllä seudulla vaikuttaisi pitkällä tähtäimellä Jyväskylän kansainväliseen imagoon luontokaupunkina. Olen kyllä myös Putkilahden mökkiläinen, mutta suojaetäisyys on pitkä, ei tässä suoraan ”oma lehmä ojassa” ole. Saattaisi olla jopa niin päin, että meidän rantojemme arvo nousisi, kun lähempänä voimaloita olevien kiinteistöjen arvo laskisi.

Kieltämättä minua tympäisee myös kaupunkilaisten väheksyminen mökkiläisinä, jotka tuovat rahaa ja toimeliaisuutta mökkiseudulle. Ei yksi kovin paljon tuo, mutta meitä on paljon. Tuulivoimayhtiön kanssa suhmuroitiin ainakin vuosi salaa jo ennen sitä kuin tieto hankkeesta tuli edes Ylisjärven ja Hauhan rantojen omistajille, kanta-asukkaat mukaan lukien.

Tätä kirjoittaessani on kulunut kaksi päivää siitä, kun ajelin Putkilahdesta Joutsaan ostoksille peräkärryn kanssa. Kolme ostospaikkaa, ruokakauppa, rautakauppa ja huonekaluliike. Ostosten yhteishinta melko tarkasti kaksi tuhatta euroa. Rautakaupan ostokseni olivat puutavaraa. Siihen kuormaan huonekalut eivät enää sopineet. Erittäin palvelualtis myyjä lupasi ajella pakettiautollaan 80 km ja tuoda huonekalut perille. Hän sanoi tekevänsä paljon kauppaa mökkiläisten kanssa.

Meidän mökkiläisten tuoma tulo seudulle on varmaa tuloa sekä veronmaksajina että ostosten tekijöinä ja lukemattomien palveluyritysten tarvitsijoina. Olemme aivan yleisesti vakavaraisia ja täysin luotettavia maksajia.

 Tuuliteollisuusalueen sutkien kauppalopojen lupaamat tulot sen sijaan ovat erittäin kyseenalaisia, että tuleeko niitä seudulle minkään vertaa. Tuuli vie ne veronmaksajien syöttötariffi- ja muut tukiaiset ulkomaille. Ja se ainakin on varmaa, että kaupungille on ainakin viiden vuoden ajan pelkkiä kuluja koko hankkeesta ja todennäköisesti hanke kaatuu sittenkin. Tänäkin aikana hankevalmistelijoiden lakimiesmylly kyllä pyörii. Se pakottaa myös kaupungin pyörittämään samaa myllyä. Käypä lakimiehen tuntitaksa lienee noin 250 euroa. Eikö Jyväskylä keksi turhempia menoja?

Vesa Nuolioja
Jyväskylä

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →