Joutsan Talomuseolla jatketaan parhaillaan ammattilaisvoimin viime kesänä aloitettua, jo aiemmin Joutsan Kotiseutuyhdistyksen omin voimin tekemää esineistön luettelointia. Viime kesänä inventointiin museon päärakennuksen ja muutaman ulkorakennuksen esineistöä, ja tänä kesänä luetteloinnista vastaava Emma Hartikka luetteloi pääasiassa ulkorakennusten esineistöä.
Käytännössä Hartikka siis käy läpi esineet, kirjaa niiden tiedot ylös ja kuvaa esineet, ja siirtää tiedot ja kuvat sähköiseen tietokantaan. Hän myös tekee kotiseutuyhdistykselle alustavat suositukset siitä, mitä esineitä säästetään ja mitä poistetaan.
– Rikkinäisiä ja museoarvoltaan ei kauhean relevantteja esineitä, jotka eivät esimerkiksi kuulu tämän museon teemaan, ei oteta kokoelmiin mukaan, sanoo Hartikka.
Aiemmin esineistön tiedot ovat olleet paperilla, mutta ne on Hartikan mukaan tärkeä siirtää sähköiseen muotoon helpomman tavoitettavuuden vuoksi. Myöhemmin luettelointia voidaan hyödyntää esimerkiksi näyttelyjen kehittämisessä.
Joutsan Talomuseolla on entisajan maaseudun elämään liittyvää esineistöä; esimerkiksi maanviljelyskoneita, työkaluja sekä tekstiilituotantoon ja kotitalouteen liittyviä esineitä. Niistä melkein 800 on luetteloitu Emma Hartikan mukaan aiemmin, ja hänen työnsä myötä luetteloitujen määrä noussee vajaaseen tuhanteen. Luettelointia pitäisi Hartikan mukaan tehdä aina uuden esineen tullessa.
– Ongelma esimerkiksi täällä on ollut se, että tänne on tullut esineistöä, jolle ei ole tehty heti mitään. Siksi tämä nyt tehdään tämmöisenä isompana puristuksena.
Kokoelmissa olisi tarkoitus olla Joutsan alueelta peräisin olevia esineitä, mutta kaikista esineistä ei ole Hartikan mukaan taustatietoa, joten ihan kaiken ei voida varmuudella sanoa olevan Joutsasta.
– Tuolla on esimerkiksi yksi puimakone, jota ei ole ilmeisesti käytetty Joutsassa lainkaan. Se luultavasti menee sen takia pois.
Hartikan työ on pitkälti yksin puurtamista, mutta hän tekee myös yhteistyötä Joutsan Kotiseutuyhdistyksen väen kanssa. Näiden kanssa hän pohtii, mitä museon kokoelmissa halutaan säilyttää ja mitä ei, ja nämä myös auttavat häntä tarvittaessa.
– He ovat olleet tosi ystävällisiä ja avuliaita, kiittelee Hartikka.
Tarvittaessa Hartikka voi turvautua myös Keski-Suomen museon amanuenssiin, joka toimii neuvonantajana maakunnan kotiseutumuseoille.
Kotiseutumuseon esineistöä vantaalainen, arkeologiksi ja tekstiilikonservaattoriksi valmistunut Emma Hartikka luetteloi nyt ensimmäistä kertaa. Muista museoista hänellä on vastaavaa kokemusta, sillä hän on työskennellyt niin luettelointitehtävissä kuin muissakin projektiluontoisissa tehtävissä esimerkiksi Lahden historiallisessa museossa, Rauman museossa ja Turun museokeskuksessa.
Alalle hänet ajoi kiinnostus historiaan ja menneisyyteen sekä erityisesti viehtymys konkreettisiin esineisiin – materiaan, jonka voi nähdä ja jota voi kokeilla.
– Konservoinnissa se käsityöläisyys yhdistettynä historiaan kiehtoo minua tosi paljon. Ettei se ole enää sellainen joku abstrakti menneisyys jossain, vaan se konkretisoituu siihen esineeseen, jonka joku on joskus tehnyt ja jota joku on joskus käyttänyt, ja sen valmistuksen ja käytön jäljet näkyvät siinä esineessä, sanoo Hartikka.
Kesätyönsä ajan Hartikka asuu Joutsassa. Ennestään vieraalla paikkakunnalla hän on pistänyt merkille, että ihmiset ovat hieman sosiaalisempia kuin pääkaupunkiseudulla.
– Täällä tuntuu, että tulee juteltua vieraidenkin ihmisten kanssa ihan eri tavalla kuin pääkaupunkiseudulla. Se on ollut tosi kiva.
Tarja Kuikka
Loading ...
