Retkeilin äskettäin kahtena päivänä Leivonmäen kansallispuistossa. Oikein mukavia retkiä. Vantaalaisilla ystävillä näkyi kaiken aikaa hymynkare suupielissään. Onhan sielläkin päin hienoja seutuja, Nuuksio ja Sipoonkorpi esimerkiksi. Kiinnostus kotimaan luontoa kohtaan on kuitenkin kasvanut niin voimakkaasti, että pääkaupunkiseudulla alkaa jo metsissä olla tungosta.

 Paljon Leivonmäelläkin oli porukkaa, mutta hyvin sinne sekaan sopi vielä viiden hengen seurue. Ja kun poistui merkityiltä retkiltä suurille soille, ei juuri enää muita näkynyt. Olin kovasti ilahtunut siitä, että merkityillä reiteillä ja taukopaikoilla oli hyvin siistiä, vaikka kulkijamäärät ovat kovasti kasvaneet.

Kansallispuiston ylle on kuitenkin kohonnut iso uhka. Kansallispuiston ja Vaarun alueen väliin suunnitellaan valtavan suurta tuulivoimaloiden teollisuusaluetta Salola Wind Parkia. Myllyt olisivat kooltaan niin jättimäisiä, että ne näkyisivät myös kansallispuistoon. Lännen puolella teollisuusalue pilaisi erittäin pahasti lähes koko Putkilahden monin tavoin suojellun luonto- ja perinnemaiseman. Vaikutukset ulottuisivat Joutsan lisäksi myös vielä pienempään Jyväskylän naapurikuntaan eli Luhankaan. Kaavoittajana Jyväskylä istuu nyt temppelin harjalla. Tekeekö se jättimäisen virheen, jota kaduttaisiin vielä sadankin vuoden päästä?

Paikalliset poliitikot Jyväskylässä ovat olleet Salola-hankkeesta käsittämättömän hiljaa. Näin valtavaan asiaan pitäisi selvä kanta löytyä. Vaikeneminen koskee myös maakunnan kansanedustajia sekä ennen kaikkea europarlamentaarikko Mauri Pekkarista. Pekkarisella on ollut ministerinä ollessaan keskeinen rooli siinä, että nykyinen tuulivoimaryntäys on olemassa.

Mauri Pekkarinen puhui vuosi sitten Jousan markkinoilla ja sanoi siellä näin:

–  Matkailun markkinoinnin yhteistyösopimus Jyväskylän kanssa on mielestäni erittäin tärkeä tälle seudulle. Omat rahkeet eivät riitä kertomaan laajalle maailmalle, mitä kaikkea luonto voi täällä tarjota. Nyt esimerkiksi Leivonmäen kansallispuisto ja sen veturirooli matkailussa voi vahvistua. (Keskisuomalainen 16.08.2019)

Totta joka sana jo tuolloin ja vielä paljon todemmilta ne näyttävät nyt, kun puheesta on kulunut vuosi. Valtakunnan media on pursunnut juttuja siitä, kuinka ihmiset ovat löytäneet kotimaan hienon luonnon. Tämä ei koske vain suomalaisia. Aika paljon mekin retkellämme kuulimme vieraskielistä puhetta. Luuleeko joku, että esimerkiksi saksalaiset toisivat Jyväskylän, Joutsan ja Luhangan alueelle eurojaan, jotta näkisivät Salolassa rykelmän sata metriä korkeampia tuulimyllyjä kuin heillä itsellään Saksassa on? Lelujahan ne Saksan myllyt ovat suunniteltuihin Jyväskylän myllyihin verrattuna, mutta niitä on paljon. Niitä on yhteensä siellä yli 28000. Meidän hieno luontomme on jotain aivan muuta kuin Saksan tuulimyllyrykelmät. Saksalaiset tulevat lomillaan kokemaan tänne sitä samaa, mitä mekin menimme kokemaan Leivonmäen kansallispuistoon. Haluan uskoa, että sivistyneessä kotikaupungissani ymmärretään, mistä nyt on kyse. Luontoa voidaan ja pitää hyödyntää elinkeinotoimintana myös. Mutta sen pitää tapahtua luonnon säilymisen ehdoilla. Ne ehdot menevät murskaksi, jos seudun tärkeimmän luontokokonaisuuden keskelle kaavoitetaan valtavan iso teollisuusalue.

Vesa Nuolioja
Jyväskylä

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.