Hautausmailla voi muistella sinne haudattuja, heidän elämäänsä ja heidän aikansa tapahtumia. Ajan pyörä jauhaa hitaasti, mutta varmasti, ja ihmiset painuvat herkästi unohduksiin aikansa tapahtumien kera.

Monissa seurakunnissa hautausmaakierrokset ovat tässä mielessä suosittuja, sillä kirkkomaahan siunattujen elämänkertomuksen kautta saa silmäyksen kunkin ajan yhteiskuntaan. Seurakunta järjesti Joutsan hautausmaalla nyt toista kertaa hautausmaakierroksen keskiviikkona. Asiaa, anekdootteja ja keskustelua riitti hyvinkin yli tunnin kierrokseksi.

Oppaina toimivat pastori ja entinen Joutsan kirkkoherra Timo Pietilä sekä Hanne Laitinen. Paikalla oli 22 henkeä kuulijoina. Työryhmä, johon edellä mainittujen lisäksi kuului Sakari Eskelinen, suunnitteli kierroksen kevään aikana. Painotus on itsenäisen seurakunnan edeltävissä ja sen alkuvaiheissa. Kierros liittyy omalta osaltaan 160-vuotiaan seurakunnan tapahtumiin.

Joutsan hautausmaan alkuvaiheen tiedot ovat tuhoutuneet Rauhalan pappilan tulipalossa vuonna 1912. Kuitenkin tiedetään, että vanhin Joutsan kuolleiden ja haudattujen luettelo oli vuosilta 1789–1901.

Silloin Joutsa oli Hartolan kappeliseurakuntana. Ensin tuli siis hautausmaa, sitten pappila vuonna 1789, kirkko 1813 ja kellotapuli 1820. Vanhin hautausmaan osa on kellotapulin vieressä ja takana. 1800-luvun lopulla alue kävi pieneksi, joten uusi alue vihittiin käyttöön kirkon itäpuolelle. Rivihaudoista eli joukkohaudoista luopuminen johti siihen, että hautaustilaa tarvittiin enemmän, kun jokaiselle vainajalle varattiin oma hautasija.

Nykyiseltä hautausmaalta kulkija löytää uurnalehdon, sankarihautausmaan sekä hautamuistomerkkejä. Esimerkiksi näistä mainittakoon sankarivainajien kunniaksi vuonna 1956 pystytetty Heikki Varjan teos Siunaus.

Hautausmaakierroksen vainajien elettyyn elämään tutustuminen alkoi herännäisjohtaja Margareeta Högmanin (1786–1849) haudalta. Hän oli yksi Itä-Hämeessa ja Etelä-Savon länsiosassa vaikuttaneen kristillisen herätysliikkeen, ystäväliikkeen, hengellistä johtajista ja keskushahmoista.

Vanhassa osassa sijaitsevat myös Robert Brummerin (1817–1880) ja hänen poikansa Fredrikin (1848–1904) haudat. He olivat Joutsan ensimmäinen ja toinen kirkkoherra. 1870-luku merkitsi seutukunnalle kehityksen aikaa. Robert oli puheenjohtaja Joutsan ensimmäisessä kuntakokouksessa 1866 ja aloitteentekijä kansakoululle. Noina aikoina tehtiin pitäjäntupa, kivisilta, uusia maanteitä, kouluja ja pappiloita.

Kierroksella perehdyttiin monien henkilöiden elämään, joita ei tässä yhteydessä jutussa mainita, mutta joita pääosin yhdisti Joutsan seurakunta. Kanttori ja yhteisöllisen vaikuttajan Kaarlo Kartion (1852–1913) hautakiven tekstistä saa tänä päivänä hädin tuskin selvää. Onneksi tiedetään hänen roolinsa taloudellisen ja kunnallisen elämän nostattajana.

Lisäksi hän perusti Joutsan kuorotoiminnan vuonna 1888 johtamallaan sekakuorolla. Kartio hankki myös Joutsan ensimmäisen polkupyörän vuonna 1880.

Jääkärieversti ja matematiikan lehtori Iivari Kaurasen (1896–1990) haudalla riitti puhuttavaa, olihan läsnä useita hänen entisiä oppilaitaan.

Elsa Harjula (1897–1977), diakonissa, oli syntyään Ruhalahden Harjulasta. Muualla päin tehdyn työuran jälkeen hän asettui takaisin syntymäkotiinsa, mistä käsin teki työmatkojaan kävellen, talvella potkurilla, milloin maitoautossa, hevoskyydillä ja veneellä. Työhön kuului sairaiden ja vanhusten luona käynnit sekä hengellisen ja terveyspuolen hoitaminen.

Yrjö Hovikoski (1880–1851), kirkkoherra ja lääninrovasti teki merkittävän uran aina maan itsenäistymisestä, läpi pula-ajan ja sotien vaiheen päättyen jälleenrakentamisen hetkiin. Hän oli Joutsan kirkkoherra 1918–1950. Hovikosken suosiota ja persoonaa kuvaa kertomus, jossa joutsalainen tapaa hartolalaisen kysyen, että kuka teillä Hartolassa on Hovikoskena.

Vain yksi Joutsan seurakunnan kirkkoherroista on kautta aikain haudattu muualle kuin Joutsan kirkkomaahan.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Pastori Timo Pietilä ja Hanne Laitinen vetivät läpi hautausmaakierroksen Joutsan hautausmaalla keskiviikkona. Kuvassa esittelyssä on herännäisjohtaja Margareeta Högmanin (1786–1849) elämä.

Hautausmaakierroksella oli hyvä suosio.

Vanhan tarinan mukaan, Robert Brummerin haudan ristissä oleva soikeaa nimilaattaa katsoessa voi yllättäen nähdä sen liikkuvan paikoillaan. Optinen harha?