Tänä vuonna tuli mahtava mustikkasato, mutta mitenkähän saisi mustikkaa puuron päälle, kun ei enää jaksa poimia? Onneksi torilla myydään.

Metsälenkeilläni pururadan lähellä olen nähnyt joitakin iäkkäitä henkilöitä marjastamassa, mutta nuorisoa en koskaan. Uutisissa kerrotaan silloin tällöin kymmenlapsisista lappilaisperheistä, jotka menevät marjametsään tai lakkasuolle, ja koko perhe poimii. Verottomalla marjanmyyntitulolla on sitten ostettu kaikille jotain kivaa.

Koronakevät verotti kansantaloutta monin tavoin. Satojen tuhansien työttömien lisäksi on valtavasti lomautettuja. Kaiken kaikkiaan n. puoli miljoonaa suomalaista yrittää keksiä tekemistä, kun palkkatuloa ei ole. Marjan keruuta ajatellen tähän voisi lisätä valtaosan eläkeläisistä sekä koululaiset! Eli yhteensä puolet Suomen kansasta voisi mennä metsään.

Kauan, kauan sitten Suomessa oli pula-aika. Silloin kaikki koululaiset määrättiin keräämään käpyjä isoihin paperisäkkeihin koulurakennuksen lämmittämistä varten, ja pientenkin seitsemänvuotiaitten piti viedä koulun keittiöön litra puolukoita. Talvella sitten oli kouluruokana joskus marjapuuroa.

Aikuisena olen todennut, että se oli erinomaista kansalaiskasvatusta, jos verrataan nykyajan juhlimisvimmaan, kun nuoriso on kulkenut festivaalilta toiselle, maksanut matkat ja kalliit pääsyliput, ja syödäkin on pitänyt.

Koronakeväästä on ollut se hyöty, että vähemmän valuuttaa on viety ulkomaille. Tiedän ihmisiä, joiden on ollut ”pakko” lentää ulkomaille kolmekin kertaa vuodessa.

Ostopaine kohdistuu nyt kotimaan matkoihin ja kodin kohennukseen. Tämä parantaa työllisyyttä.

Hyvät lukijat, näemmekö metsässä?

Päivi Elomaa-Onali

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →