Useimmilla ihmisillä on haaveita ja unelmia. Joku unelmoi asunnosta, lomasta tai työpaikasta. Yksi unelmatyöhönsä päässyt on joutsalaislähtöinen Henriikka Koskenniemi, joka työskentelee Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön tuotantojärjestäjänä. Ammatti on täydellinen itseään puheliaaksi, mutta ujoksi luonteeksi kutsuvalle Koskenniemelle, joka rakastaa teatteria yli kaiken.

– Voin ylpeästi sanoa, että olen unelmapestissäni. Ihan helpoin tie ei ole ollut, mutta täällä sitä nyt ollaan tekemässä unelmien duunia. Saan olla lähellä taidetta palveluammatissa, mutta minun ei tarvitse mennä itse näkyville, toteaa vuodesta 2011 lähtien Helsingin Kaupunginteatterissa työskennellyt Koskenniemi.

Joutsan lukion jälkeen Koskenniemi pyrki Helsingin yliopistoon lukemaan musiikkitiedettä. Ensimmäisellä eikä toisellakaan hakukerralla ovet eivät auenneet, joten Koskenniemi luki välissä muutaman vuoden kulttuurientutkimusta Joensuussa. Kolmannella kerralla tärppäsi ja Koskenniemi pääsi sisälle Helsinkiin. Jossain kohtaa Koskenniemi tajusi, että tarvitsee työpaikan opiskeluiden ohelle. Hän huomasi Aleksanterinteatterin narikassa paikan olevan auki ja siitä alkoi työura teatterissa. Kesällä 2008 Koskenniemi hakeutui vapaaehtoiseksi assistentiksi Mikkelin kesäteatteriin, jossa ohjaajana oli Jaakko Saariluoma.

– Halusin saada kokemusta teatterista ja tulimme Saariluoman kanssa hyvin toimeen. Se oli opettavainen kesä, muistelee Koskenniemi.

Kesätöiden jälkeen Koskenniemi palasi narikkaan ja opiskelut jatkuivat. Syksyllä Saariluoma tuli teatteriin tekemään monologia. Esityksestä puuttui kuiskaaja, ja Saariluoma bongasi entisen assarinsa narikasta. Saariluoma kysyi teatterin johdolta, voisiko saada narikkatytön kuiskaajaksi. Niin vaihtui työnkuva Koskenniemellä näyttämön puolelle ja kokemusta alkoi karttua mitä erilaisemmissa tehtävissä. Hyvät suosittelijat olivat tärkeässä roolissa, kun Koskenniemi päätti hakea harjoitteluun Kaupunginteatterille.

– Saimme hakea Kaupunginteatterille harjoitteluun, mutta esityksen piti olla musikaali. Hain Lainahöyheniin tuotantojärjestäjäksi, pääsin ja harjoittelusta maksettiin vielä palkkaakin. Sille tielle jäin, summaa Koskenniemi.

Koskenniemi on se, joka on mukana esityksessä sen ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen näytökseen asti.

Mutta mitä sitten tekee tuotantojärjestäjä? Tähän kysymykseen Koskenniemen mielestä on erittäin hankala antaa selkeää vastausta. Työssä on suuri vastuu, ja esimerkiksi esityksen keskeyttämisestä päätöksen tekee tuotantojärjestäjä. Tuotantojärjestäjä on mukana kaikessa esitykseen liittyvässä, aina ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen näytökseen asti.

– Tiivistettynä se tarkoittaa sitä, että järjestäjä pitää huolta teoksesta. Olen vähän kuin tekninen kapellimestari ja ilman minun antamia käskyjä mikään lavaste ei liiku. Mikäli minut näkee näyttämöllä, silloin on jotain mennyt pahasti pieleen, tiivistää Koskenniemi.

Musiikkitieteiden lukemisesta on ollut nykyisessä ammatissa hyötyä, koska suurella näyttämöllä tehdään pääasiassa musikaaleja.

– Olen huomannut, että nuottien lukutaidostani on hyötyä. Iskutan vaihtoja musiikin tahtiin, ja vaikka näyttelijä sekoaisi omassa suorituksessaan, musiikki pysyy koko ajan oikeassa tahdissa. Koulutuksesta on ollut erittäin paljon apua, summaa Koskenniemi.

Koskenniemi työskentelee hyvin miesvaltaisella alalla, kaikki työkaverit näyttämötekniikan puolella ovat miehiä. Koskenniemi onkin suuren näyttämön ensimmäinen nainen tuotantojärjestäjänä.

– Usein työkaverit kysyvät mitä olen järjestäjänä mieltä jostain aiheesta, vaikka todellisuudessa tietävät heillä olevan parempi tietotaito. He kuitenkin kysyvät ja kunnioittavat mielipidettäni, naurahtaa Koskenniemi.

Parasta teatterissa Koskenniemen mukaan on yhteisöllisyys, jota ilman harjoituskaudella 13,5 tunnin mittaisiksi venyvät työpäivät olisivat rankkoja. Koskenniemen mukaan näyttämötiimi on mahtava ja sen kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin oman perheen. Kaikilla tekijöillä on sama maali, johon tähdätään yhdessä.

– Minusta ei tunnu siltä, että menisin töihin. Usein ajattelen, että kavereiden kanssa tässä tehdään teatteria, ja kaikilla on vahva intohimo omaan ammattiinsa, toteaa Koskenniemi.

Koskenniemi antaa näytöksissä iskuja, joilla lavasteet liikkuvat. Työ on hyvin tarkkaan aikataulutettua, ja päivät venyvät harjoituskaudella 13,5 tunnin mittaisiksi.

Ikimuistoisin työtehtävä on ollut Billy Elliotista kertova esitys. Silloin vielä pienellä näyttämöllä tuotantojärjestäjänä työskennellyt Koskenniemi vaihdettiin kesken harjoituskauden suurelle näyttämölle.

Billy Elliot on ollut unelmani ja olin sanonut sen ääneen. Kokenut ja pitkän linjan tuotantojärjestäjä Petri Palo kuuli haaveeni ja totesi, että tää esitys on ton tytön unelma, kyllä sen pitää päästä toteuttamaan se, kertoo Koskenniemi.

Pitkien ja tiukkojen työrupeamien vastapainoksi Koskenniemi tulee kotiseudulleen Joutsaan rauhoittumaan aina, kun vapaat sen sallivat. Marjotaipaleessa lapsuudenkodissa on hyvä rauhoittua ja unohtaa työt kiireineen. Suonteen vesistö, luonto ja vapaus ovat asioita, joiden keskellä pääsee rentoutumaan. Koskenniemi kokee olevansa joutsalainen, vaikka viimeiset 14 vuotta hän on asunut Helsingin ydinkeskustassa.

– Olen hyvin kotiseuturakas ja ylpeästi joutsalainen. Minusta tuntuu, että Joutsan koti on koti, ja Helsingissä olen töissä, toteaa Koskenniemi.

Koskenniemi on useana vuonna pitänyt juhannuksena lapsuudenkodissaan joutsajuhannusfestivaalit ystäville. Festareilla on tutustuttu Joutsan nähtävyyksiin sekä kisattu Joutovisassa, jossa palkintona on ollut Joutsa-aiheisia tuotteita.

– Tuntemattomassa sotilaassakin näytellyt Hannes Suominen oli yksi kesä festareilla ja voitti Joutsa-mukin. Tiedän, että hänellä on se käytössä Turun kaupunginteatterissa. Levitän ja vien ylpeästi Joutsaa maailmalle, naurahtaa Koskenniemi.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Henriikka Koskenniemi viihtyy unelmatyössään Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön tuotantojärjestäjänä. Kuva: Riku Tiedemann.