Sini Pylkkänen on seurannut pitkään erään tuttunsa kirjoittelemia kokemuksia jokien uimisesta. Tästä innostuneena hän päätti kerätä porukan, jonka kanssa lähteä laskemaan jokin alueen joki.

– Kun suosählykin peruttiin, oli pakko keksiä itse jotain extreme-toimintaa kesälle. Onneksi tuttavapiirissä on muitakin yllytyshulluja, niin kehitettiin sitten tällainen uusi kokemus, naurahtaa Pylkkänen.

Pylkkänen bongasi Kostamonjoen kartasta ja päätti käydä tutkimassa muutamia kohtia etukäteen. Hän myös kyseli alueen asukkailta, missä kunnossa joki mahdollisesti on ja mihin pitäisi varautua. Reittiä kartoitettiin, ennakoitiin ja suunniteltiin hyvin, missään nimessä suin päin joelle ei lähdetty.

Lopulta kolmen aikuisen ja kahden lapsen porukka lähti matkalle Korpilahdentien alituksen kohdalta. Reitti oli osittain hyvin viidakkoista. Kokonaismatka oli reilut 2 kilometriä ja aikaa kului nelisen tuntia. Välineinä oli uimapatjoja ja -renkaita ja päässä kaikilla oli kypärät.

– Hyvin kelluttiin jokea pitkin, se mitä pystyttiin. Matkalla oli esteitä, mitä piti kiertää rannan kautta kävellen. Kostamonjoessa oli välillä todella syvää, että myös tosi matalaa. Yksi koski osui matkalle, mutta siitäkin selvittiin. Myös välinerikkoja sattui, sitten hypättiin toisen kyytiin tai yritettiin pärjätä rikkinäisellä perille. Aika erikoinen mutta kiva kokemus, ei varmasti jää tähän jokiseikkailu, summaa Pylkkänen.

Jonna Keihäsniemi

Joukko kellui Kostamonjokea reilun kahden kilometrin matkan uimapatjoilla ja -renkailla. Kuva: Kirsti Tuukkanen.

Tagged with →