Keväällä koronaepidemian vuoksi asetetut rajoitukset ohjeistivat välttämään sosiaalisia kontakteja vanhemman väestön kanssa. Vierailut hoiva- ja palvelukodeissa kiellettiin ja turvavälit tulivat pariskuntien välille. Niin kävi myös Seija ja Tauno Hauvalan kohdalla. Tauno on asunut Marjatantien palvelukodissa jo toista vuotta Alzheimerin taudin vuoksi. Seija ehti olla Taunon omaishoitajana liki seitsemän vuotta. Yhdessä kuljettua taivalta parilla on kasassa jo yli kuusikymmentä vuotta.

Ennen poikkeusoloja Seija vieraili palvelutalossa tavallisesti 2–3 kertaa viikossa. Kun rajoitteet laitettiin käytäntöön, meni arki uusiksi. Seija oli osallistunut aktiivisesti palvelukodin järjestämiin tapahtumiin yhdessä miehensä kanssa. Säännöllisin väliajoin oli laulukuoroja, seurakunnan pitämiä hartauksia ja muuta, mutta rajoitusten myötä nekin peruttiin.

– Olin jo ehtinyt tottua yksinäisyyteen, kun olin vajaat pari vuotta asunut yksin. Vierailujen yhteydessä olen huomannut, että palvelutalon henkilökunta on ammattitaitoista ja kohteliasta porukkaa. Siksi tiedän, että Taunolla on siellä hyvä olla. Mutta silti tuntui pahalta, kun ei voinut nähdä toista, toteaa Hauvala.

Kun Hauvalat eivät päässeet kasvokkain tapaamaan toisiaan, päätettiin ottaa tietotekniikka avuksi yhteydenpitoon. Seijalla oli valmiina tietokone ja tabletti. Jonkin verran hän oli myös laitteita opetellut käyttämään, kiitos siitä kuuluu avuliaille lapsille ja lapsenlapsille. Palvelutalon henkilökunnan kanssa sovittiin, että he soittavat Seijalle päin muutaman kerran viikossa. Henkilökunnan avustamana skype laitettiin päälle Taunolle palvelutalossa ja pariskunta kohtasi toisensa etänä muutaman kerran viikossa.

– Koska Taunolla on muistisairaus, kertasin hänelle paljon maailman uutisia ja omia kuulumisia. Usein hän myös kysyi puhelussa, että miksi en tule käymään. Kyllä siinä oli selittämistä, että nyt eletään tällaisessa maailmassa, missä se ei ole sallittua, toteaa Hauvala.

Pariskunta piti yhteyttä Skypen kautta yhteensä 11 viikkoa. Puheluissa Tauno oli välillä huolissaan, miten tilalla hevoset pärjäävät tai onko traktori kadonnut. Seija puolestaan kertoi miehelleen missä oli käynyt tai mitä oli tehnyt. Henkilökunnan avustamana skypettelystä tuli toimiva tapa.

Seija ja Tauno Hauvala tapasivat toisensa liki kolmen kuukauden jälkeen livenä helluntaina. Kuva: Tuija Hauvala.

Vajaan kolmen kuukauden erossaolon jälkeen pariskunta pääsi tapaamaan toisensa toukokuun lopulla helluntaina. Tässä kohtaamisessa välissä oli aita ja kahden metrin turvaväli, mutta molemmat olivat iloisia nähdessään toisensa muutenkin kuin ruudulta.

– Olihan se suurenmoista nähdä toinen, kun välillä tuntui, että hän on kokonaan poissa. Tauno sanoi tuntevansa minut ja muisti koko nimeni. Seuraavaksi hän kysyi, miksen tule aidan toiselle puolelle. Siinä sitten kerrattiin jälleen, mikä tilanne on. Eihän se helppoa missään nimessä ollut, toteaa Hauvala.

Hauvala ei olisi ikinä osannut kuvitella, että Suomeen tulisi niin jyrkkä tilanne kuin keväällä oli. Kulunut vuosi on kokonaisuudessaan ollut raskas, jo ennen koronaepidemiaa. Viime syksynä Seijan satavuotias isäpuoli kuoli ja talvi meni hänen asioitaan hoitaessa. Arjessa ikävän iskiessä Seija muisteli pariskunnan yhdessä koettuja suruja, iloja ja tehtyä työtä, joita on vuosien aikana ehtinyt kertyä paljon.

Seija ja Tauno Hauvala vihittiin 60 vuotta sitten Leivonmäen nykyisessä kirkossa ensimmäisenä parina. Kuva: Hauvaloiden koti-albumi.

Pariskunta vietti 60-vuotishääpäiväänsä 11. kesäkuuta palvelutalon pihalla. Paikalla oli pariskunnan poika vaimonsa kanssa, henkilökuntaa sekä muita asiakkaita. Ajatuksissa oli juhlistaa isommin pyöreitä yhteisiä avioliittovuosia, mutta tilanteen vuoksi vietettiin kakkukahvit pienellä joukolla.

Kesäkuussa hallitus päätti purkaa rajoituksia ja Seija on saanut Taunon kotiin päiväkahville käymään. Myös skype on jäänyt vähemmälle ja tapaamisia on toteutettu ulkona. Juhannuksesta pariskunta pääsi nauttimaan yhdessä mökille päiväksi. Yöksi Tauno palasi palvelutaloon.

– Kyllä tässä saa olla kiitollinen, että rajoituksia alettiin purkamaan ja pikkuhiljaa olemme saaneet viettää aikaa jälleen yhdessä. Toki koskaan ei voi olla liian varovainen ja ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta tällä hetkellä mennään hyvillä mielin eteenpäin. Onneksi meille on siunaantunut paljon mukavia yhteisiä muistoja, joiden avulla jaksaa. Katson ylöspäin ja luotan että sieltä annetaan voimia niin paljon, kuin tarvitaan, kiteyttää Seija Hauvala.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Hauvalat viettivät 60-vuotishääpäiväänsä palvelutalon pihamaalla 11.6.2020. Kuva: Jonna Hauvala.

Tagged with →