Joutsalainen Ilari Suuronen on suurella sydämellä paluumuuttaja. Viime kesänä kotikonnuilleen muuttanut Suuronen ei ole kertaakaan katunut päätöstään. Edelliset neljä vuotta Suuronen asui Saksassa puolen miljoonan asukkaan Düsseldorfissa. Suuronen haluaakin kannustaa ihmisiä lähtemään, jonka jälkeen päätös muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin voi olla kenties elämän paras ratkaisu.

Suuronen kirjoitti Joutsan lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2006 ja suuntasi seuraavaksi opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Koneinsinöörin papereiden saamisen jälkeen Suuronen työskenteli kaksi vuotta isänsä Hannu Suurosen puutavarankuljetusfirmassa. Töiden loppuessa piti keksiä, mitä seuraavaksi tekisi.

– Oli pakko lähteä ja ajattelin, että miksei sitten ulkomaille. Saksa tunnetaan insinöörimaana ja tiesin siellä olevan työpaikkoja, joten pakkasin tavarat ja muutin Düssedorffiin, summaa Suuronen.

Suuronen oli päättänyt opetella kunnolla maan kielen ja niinpä ensimmäinen puoli vuotta sujui kielikoulussa. Kun kieli oli hallussa, löytyi työpaikka pienestä tuotantovälineitä suunnittelevasta toimistosta Mercedes-Benzin tehtaalta. Kokonaisuudessaan tehtaalla oli töissä noin 5.000 työntekijää ja autoja maailmalle lähti päivittäin 400 kappaletta.

Töiden rinnalle piti saada vastapainoa, mutta miljoonakaupungissa ei noin vain voinut lähteä liikkumaan. Lähes kaikki paikat olivat maksullisia, eikä esimerkiksi metsässä saanut liikkua. Mikäli halusi pelata esimerkiksi tennistä, piti olla seuran tai klubin jäsen.

– Ilman jäsenyyttä ei paljoa päässyt lajeja harrastamaan, puistoissa pystyi lenkkeilemään vapaasti, listaa Suuronen.

Monipuoliset liikuntamahdollisuudet saavat Joutsaan palanneelta Suuroselta kiitosta.

Yli kymmenen vuotta salibandya Flanelsissa pelannut sekä valmentanut Suuronen päätti lähteä kokeilemaan DJK Holzbüttgenin treeneihin, josko joukkueesta saisi kavereita ja kontakteja sekä rentoa pelaamista töiden vastapainoksi. Pelkkään pelaamiseen ei harrastus jäänyt, vaan Suuronen päätyi valmentamaan miehiä, naisia sekä junnuja. Myös erotuomarin pestistä kertyi Suuroselle kokemusta. Miesten joukkueessa kehitystä tapahtui yleisellä tasolla ja viimeisen vuoden Suuronen valmensi joukkuetta. Suurosesta oli mukava nähdä pelin kehittyvän, vaikkei lajilla Saksassa ole yhtä suurta suosiota kuin Suomessa.

– Saksassa salibandyn pelaaminen loppuu yleensä nuorempana, ja siksi se on sellaista nuorten miesten juoksupeliä. Valmennusosaaminen on myös heikkoa, koska valmentajilla ei ole pohjalla pelikokemusta. Suomessa taas suurimmalla osalla valmentajista on monen vuoden lajikokemus. Tottakai taktiikkaa yritetään opettaa esimerkiksi junnuille, mutta on se hyvin erilaista peliä verrattuna Suomen salibandyyn, tuumaa Suuronen.

Seuran organisaatiossa työskenteli kolme henkilöä. Miesten joukkue nousi paikallistason 2.divisioonasta koko Saksan alueella toimivaan Bundesliigaan. Pelimatkat venyivät normaalin työpäivän tai jopa koko viikonlopun mittaisiksi.

– Meidän seurallamme oli vahva taloustilanne, hyvä yhteisö ja talkoohenki. Oli ilo olla mukana hyvin hoidetussa ja kehittyvässä organisaatiossa. Pelejä kävi seuraamassa yleensä parisataa henkeä. Saksalaiseen tapaan fanit pitivät meteliä ja kannustivat äänekkäästi lehmänkellojen kera, olihan siellä kiva pelata, muistelee Suuronen.

Kolme ja puoli vuotta samassa työpaikassa ja vuokra-asunnossa alkoi kyllästyttää Suurosta. Myös perhettä ja ystäviä oli koko ulkomailla asumisen ajan ollut ikävä, vaikka kesäisin ja jouluna Suuronen Suomessa pyrki vierailemaan. Selvää oli, että jotain piti muuttaa. Kun mahdollisuus ostaa lapsuudenkoti Joutsasta sekä työpaikka kotikunnasta Mecatroplanilta tuli vastaan, ei ollut vaikeaa vastata tarjoukseen myöntävästi. Viime kesänä Suuronen palasi takaisin ja miljoonakaupungin arkea ei ole ollut ikävä. Tottakai Saksasta jäi ikävä ihmisiä, joihin hyvien etäyhteyksien myötä tulee pidettyä tiivisti yhteyttä.

– Joutsassa ehdottomasti parasta on monipuoliset ja ilmaiset liikuntapaikkamahdollisuudet sekä luonto. Tennistä voi melkein mennä koska vain pelaamaan, kenttiä riittää eri lajeihin ja niitä saa käyttää ilman jäsenyyttä. Riittää myös metsää ja polkua tallattavaksi, keväällä kestävyysjuoksua ahkerasti treenannut Suuronen summaa.

Salibandyn pelaamista Suuronen jatkoi heti paluun jälkeen kasvattiseura Flanelsin riveissä. Tulevalla kaudella on tarkoitus liittyä junioripuolen valmennusrinkiin ja tuoda omaa tietotaitoa seuran valmennusstrategiaan. Oma pelaaminen menee siinä sivussa, mukavana liikuntamuotona tenniksen, suunnistuksen ja juoksun ohella.

– Mielestäni eteenpäin voi mennä elämässä monella tavalla. Vaikka palasin, voin silti sanoa menneeni elämässä eteenpäin. Välillä on tullut mietittyä, miten hyvä täällä onkaan olla, toteaa Suuronen.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Ilari Suuronen pelasi neljä vuotta Saksassa salibandya. Viime kesänä Joutsaan takaisin muuttanut Suuronen aikoo tuoda oman panoksensa Flanelsin junioreiden valmennukseen tulevalla kaudella.

Tagged with →