Päätoimittaja Markku Parkkonen kirjoitti pääkirjoituksessa (JS 24.6.) otsikolla Tuulella ei ole ystävää. Hän aivan oikein kertoi minun vastustavan Salolan tuulivoimalan perustamista Putkilahden valtakunnallisen maisema-alueen ja Päijänteen tuntumaan. Leivonmäen kansallispuiston ystävät ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa kirjoitin Keskisuomalaiseen 29.5.2020 julkaistun Väärä paikka tuulivoimaloille mielipidekirjoituksessa, että Salolan tuulivoimahanke sijoittuu suurelta osin yhdelle Keski-Suomen ns. hiljaisista alueista. Tuulimyllyt näkyisivät kansallispuiston kaikille keskeisille reiteille ja laavuille. Kyseinen tuulimyllyjen alue, Hauhanpohja-Yläsydänmaa, on nostettu Keski-Suomen liiton tekemässä selvityksessä yhdeksi merkittävimmäksi hiljaiseksi alueeksi koko Keski-Suomessa. Se menetettäisiin lopullisesti myllyjen, huoltotien ja voimalinjan alle. Voimaloiden kokonaiskorkeus on lähes 300 metriä ja ne sijoitettaisiin korkeiden mäkien laelle! Maisemavaikutukset ulottuisivat laajalle Päijänteelle ja olisivat haitaksi matkailuelinkeinolle, joka tukeutuu nimenomaan hiljaisuuteen, monimuotoiseen luontoon ja kulttuurimaisemaan.

Tuossa mielipidekirjoituksessa en paneutunut energiapolitiikan kiemuroihin, mutta kun päätoimittaja nosti sen pääkirjoituksessaan esiin, perustelen nyt vihreänä kunnanvaltuutettuna ajatuksiani tuulivoimasta osana Suomen energiapalettia. Parasta energiaa ympäristön ja luonnon kannalta on säästetty energia. Älykkäät sähköverkot, parempi tekniikka ja sen viisas käyttö tuovat kuitenkin vain osaratkaisun. Siksi on punnittava eri vaihtoehtojen monia hyviä ja huonoja puolia.

Ikirouta sulaa Siperiassa ennen näkemättömän helteen alla ja me suomalaisetkin olemme saaneet monien mielestä enemmän kuin tarpeeksi hellettä. Ilmastonmuutos on konkretisoitunut jokaiselle. Työhön sen torjumiseksi on pakko panostaa erityisesti energiasektorilla. Fossiiliset uusiutumattomat polttoaineet, kuten kivihiili, öljy ja turve pitää korvata uusiutuvilla. Myöskään uusiutuvan biomassan, kuten puun polttoa ei voida loputtomiin lisätä. Puusta tulisi valmistaa entistä enemmän pitkäkestoisia tuotteita, kuten taloja ja huonekaluja. Näin puun hiili säilyy pitempään pois lämmittämästä ilmastoa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta parempia vaihtoehtoja ovat aurinko-, tuuli- ja ydinvoima, joista erityisesti kahta viimeksi mainittua Suomessa tällä hetkellä rakennetaan merkittävästi lisää. Kumpaankin liittyy myös ongelmia. Ydinvoimalaonnettomuudet mm. Tšernobylissä ja Fukushimassa ylläpitävät ymmärrettävää pelkoa ydinvoiman turvallisuudesta samoin kuin uraanipolttoaineen käsittely ylipäätään niin kaivoksissa, voimalaitoksissa kuin jätteenä. Ehkä tulevaisuudessa pienydinvoimaloista saadaan turvallisia laitoksia.

Mutta palataan vielä tuuleen. Kyllä sillä on ystäviä. Minäkin kuulun niihin. Ilmastokysymyksen rinnalla myös luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on ihmiskunnalle todellinen uhka. Luonnon lisäksi tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee huomioida alueen asukkaat, maisema-arvot ja meluhaitat. Tuulivoimakentän lisäksi kuljetus- ja huoltotiet sekä voimalinjat tarvitsevat tilaa. Tuulivoima-alueet pitää sijoittaa rakennettuun ympäristöön niin, että arvokkaita luonto- ja maisema-alueita ei niiden vuoksi tuhota. Parhaita paikkoja tuulivoimaloille ovatkin kuluttajien, tiestön ja voimalinjojen läheiset alueet. Melua on jo ennestään, joten lisähaittaa ei siitä tule. Siksi vastustan Salolan hanketta ja sama pätee myös Haukanmaan suunnitelmaan. Merituulivoima on tehokasta ja meillä Keski-Suomessa 4-tien varrelta löytyy varmasti paikkoja tuulimyllyille.

Kuten Topi Sorsakoski laulaa: Tuuli tuo, tuuli vie…

Lea-Elina Nikkilä
kunnanvaltuutettu, vihreät

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →