”Kun muu maailma taistelee koronavirusta vastaan, valmistautuvat Kansainvälinen Olympiakomitea ja Japani Tokion olympialaisiin suunnitelmien mukaisesti”. Näin kirjoittivat lehdet tämän vuoden alussa.
Sama ongelma oli Tokiossa 1930-luvulla, kun olympiakisat oli tarkoitus pitää kesällä 1940. Kiinaa vastaan alkaneen sodan vuoksi Tokion kisojen järjestelytoimikunta ilmoitti KOK:lle 16. heinäkuuta 1938 luopuvansa kisajärjestelyistä. Neljä päivää tämän jälkeen KOK tarjosi kisoja Helsingille. Helsinki suostui ottamaan olympialaiset järjestettäväkseen, vaikka kisavalmisteluihin jäi vain pari vuotta aikaa.
Olympialaisia varten järjestettiin heti kisajulisteen suunnittelukilpailu, jonka voitti mainospiirtäjä Ilmari Sysimetsä. Aarre Merikanto voitti olympiafanfaarin sävellyskilpailun. Olympiastadion valmistui ja paljon muita tarvittavia rakennuksia ja laitteita.
Maailmalla kuohui ja suomalaisissa lehdissä alkoi olla kirjoituksia, että Suomi valmistautuu olympialaisiin kun muu maailma valmistautuu sotaan.
Kisojen järjestämisestä luovuttiin vasta maaliskuussa 1940 Euroopassa käytyjen sotien vuoksi. Talvisota ei vielä järjestämisen halua vienyt. Virallisesti kisat peruutettiin Suomen Olympiakomitean kokouksessa huhtikuussa 1940, jolloin sota Euroopassa oli laajentunut Saksan hyökättyä Tanskaan ja Norjaan.
Pääsylippuja sai tilata Suomessa syksystä 1938 helmikuuhun 1939, jona aikana kotimaisia lippuvarauksia tuli noin 200.000.
Isänikin oli tilannut lippuja noihin kisoihin. Tätä en tiennyt, kun matkustimme vuoden 1952 olympialaisiin junalla Lahdesta Helsinkiin. Oheinen kirje tuli esille paljon myöhemmin.
Kun Helsingille myönnettiin vuoden 1952 kesäolympialaisten järjestäminen, sen valtteihin kuuluivat varsin valmiit kilpailujen suorituspaikat, jotka oli rakennettu vuoden 1940 kisoja varten. Kisajuliste oli myös valmiina. Tarvitsi muuttaa vain kisojen järjestysluku ja päivämäärät sekä päivittää karttaan Suomen uusittu itäraja. Olympiafanfaarina oli sävellyskilpailun vuonna 1939 voittanutta fanfaari. Kisojen avajaiset olivat 19. heinäkuuta ja Paavo Nurmi sytytti olympiatulen.
Viikon ajan olimme Helsingissä. Isälläni oli oma majapaikkansa ja oma kisaohjelmansa. Minä asuin Seppo Railonkosken kotona ja olimme Stadionilla kahtena päivänä. Katsomossa jouduin kirjaamaan ahkerasti kilpailujen tuloksia, kun halusin olla tilanteen tasalla. Päivän ohjelmavihkoon oli jätetty tilaa muistiinpanoja varten.
Yön aikana kisajärjestäjät painoivat seuraavan päivän ohjelman ja sitä myytiin aamulla Stadionilla ja sen ulkopuolella. Karsintojen ja välierien tulokset ja loppukilpailujen osanottajat saatiin tällä tavalla katsojille tiedoksi. Jäi silti vielä kynätyötä penkkiurheilijalle, kuten keihäänheiton seuranta näyttää.
Stadionilla istumisen lisäksi kävimme katsomassa kilpailijoiden harjoitteluja eri puolilla Helsinkiä. Niihin oli halpoja lippuja. Uimahyppyjä katselin ja kummastelin. Sellaista temppuilua en ollut ennen nähnyt. Kaduilla vietimme aikaa, siellä ulkomaalaisten katselu sekä purukumi ja Coca-cola pitivät meidät liikkeellä.
KOK ja kisajärjestäjät tiedottivat maaliskuussa, että Tokion olympiakisat siirtyvät tältä kesältä vuoteen 2021.
Risto Hänninen
Kirjoittaja on Tammijärveltä kotoisin ja nykyään Luhangan vapaa-ajanasukas.
Loading ...
