Joutsalainen Iida Kuurne päätti yläasteikäisenä, että lukion jälkeen hän suuntaa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Muutamien tuttujen au pair–tarinoiden siivittämänä vahvistui ajatus työnteosta ulkomailla.

– Olen aina tykännyt lapsista, joten halusin lähteä vuoden aikana haastamaan itseäni mieluisan työn parissa. Niinpä rupesin haaveilemaan kokonaisesta vuodesta ulkomailla ja lastenhoito tuntui luontevimmilta hommalta, tuumaa Kuurne.

Kun päätös lähtemisestä oli tehty, vei vielä vuosia ennen kuin Kuurne pääsi toteuttamaan yhden haaveistaan. Lukion jälkeen Kuurne päätti pitää yhden välivuoden, jonka aikana suunnitelmat vuodesta ulkomailla alkoivat jäsentyä. Ensin piti päättää, lähteekö töihin järjestön kautta vai itsenäisesti. Kuurne löysi au pair–sivuston, jonne profiilin luomalla pääsi etsimään perhettä. Vastaavasti au pairia etsineet perheet pystyvät hakemaan sivustolla sopivaa työntekijää. Kului puolisen vuotta kun Kuurne löysi perheen, joka vaikutti hänelle sopivalta.

– Juttelimme paljon kyseisen perheen kanssa, mutta he päättivät kuitenkin ottaa toisen henkilön ja en päässytkään. Perhe kuitenkin viestitti, että mikäli haluan joskus myöhemmin tulla, he ottavat minut mielellään, summaa Kuurne.

Kun sopivan perheen kanssa tuli takapakkia ja lähtö ulkomaille lykkääntyi, päätti Kuurne hakea jatko–opintoihin. Opiskelupaikkaa ei kuitenkaan napsahtanut keväällä 2017 Joutsan lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneelle Kuurneelle, vaan edessä oli toinen välivuosi.

– Kyllähän se vähän lannisti, kun ensin oli hyvät fiilikset tulevasta perheestä, ja sitten en kuitenkaan päässyt lähtemään. Vielä kun opinnoissakaan ei paikkaa auennut, piti kasata itseään. Yritin asennoitua positiivisesti, että jonain päivänä mä vielä menen, kertaa Kuurne.

Odotus palkittiin, kun sivuston kautta tutuksi tullut perhe otti uudestaan yhteyttä ja kertoi haluavansa Kuurneen heille au pairiksi. Tarvittavat asiakirjat saatiin kuntoon ja lopulta helmikuussa 2019 Kuurne lähti vuoden mittaiselle reissulle.

Päämääränä oli Australia, joka oli kilometrien ja kulttuurin suhteen tarpeeksi kaukana omasta asuinpaikasta. Kuurneen uusi asuinpaikka seuraavan vuoden ajan oli yli 320 000 asukkaan satamakaupunki Newcastle, joka sijaitsee Australian itärannikolla. Asukasmäärä tuntui hurjalta siihen asti koko ikänsä Joutsassa, noin 4 500 asukkaan kunnassa asuneesta Kuurneesta.

– Joutsa on pieni paikka, siellä on helppoa ja turvallista olla tuttujen ihmisten lähellä. Kyllä siinä aika ison harppauksen otti täysin tuntemattomaan ja vielä ihan toiselle puolelle maapalloa, Kuurne muistelee.

Kuurne oli tehnyt taustatutkimusta niin Australiasta kuin au pairtoiminnasta. Paljon eteen tuli huonoja tarinoita ja kokemuksia, mitä vaihtovuosi voisi olla. Mutta se jos mikä vahvisti Kuurneen asennetta lähteä haastamaan itseään.

–Kyllä mulla oli kovat ajatukset ja odotukset, että kokemus tulee olemaan mieleenpainuva. Mielestäni perheellä on suuri vaikutus siihen, miten homma lähtee rullaamaan, pohtii Kuurne.

Ensimmäisessä perheessä Kuurne hoiti kahta alle kouluikäistä tyttöä ja teki suhteellisen pitkiä päiviä perheen vanhempien työskennellessä omassa lakifirmassaan. Seitsemän kuukauden jälkeen molemmat osapuolet kokivat, että asiat eivät enää toimi kummankaan kannalta niin kuin pitäisi ja Kuurne päätti etsiä uuden perheen loppuajalle. Helpotukseksi vain muutamassa päivässä löytyi uusi perhe ja vielä samasta kaupungista. Viimeiset vajaat viisi kuukautta Kuurne hoiti perheen kahta poikaa, ja ylityöt eivät enää paukkuneet.

 – Vaikka ajatus oli olla koko vuosi samassa perheessä, vaihto teki hyvää ja pääsin kokemaan kahden perheen arjen. Sai monipuolisen kuvan, minkälaista se voi Australiassa olla, toteaa Kuurne.

Au pair–vuosi antoi Iida Kuurneelle rohkeutta hakea englanninkieliseen koulutukseen matkailualalle.

Uudessa ympäristössä tuli myös vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, eikä niiden käsitteleminen maapallon toisella puolella ollut helppoa ilman perheenjäseniä tai ystäviä. Kuurne tutustui ja ystävystyi yhden suomalaisnaisen kanssa heti Australiaan muuttaessaan. Hänestä tuli Kuurneelle läheinen ystävä ja tukipilari, jota ilman hän ei olisi omien sanojensa mukaan jaksanut.

– Olen luonteeltani hyvin sosiaalinen ja tottunut Suomessa siihen, että on ystäviä ympärillä. Australiasta soittelin paljon perheen ja ystävien kanssa ja sain tukea, mutta ei se ollut sama asia puida asioita puhelimessa kuin kasvotusten, tuumaa Kuurne.

Ihmiset olivatkin se, mitä Kuurne eniten Suomesta kaipasi. Ensimmäinen puoli vuotta oli tosi raskas, vaikka kuinka piti läheisiin yhteyttä. Kuurne myös kertoo kaivanneensa omaa arkea, harrastuksia ja suomalaista ruokaa.

Oli totuttelemista, että ei voinutkaan soittaa ystävälle ja pyytää kahville. Se teki kipeää, kun ei voinut nähdä, vaikka kuinka olisi halunnut, Kuurne pohtii.

Toinen kanava asioiden purkamiseen oli blogi, jonne Kuurne kirjoitti niin hyvät kuin pahatkin ajatukset ja kokemukset. Hän pyrki kirjoittamaan rehellisesti mitään kaunistelematta, jotta lukijoille välittyi täysin realistinen kuva hänen au pair–vuodestaan. Kanava toimi mainiosti, kun sai kertoa kuulumia yhtenäisesti kaikille, joita reissulaisen elämä kiinnosti.

Yleensä au pairit pakkaavat elämänsä kotimaassa pakettiin ja valmistautuvat aloittamaan ikään kuin puhtaalta pöydältä palatessaan. Kuurneella kotiinpaluu kuitenkin poikkesi, sillä hän pääsi muuttamaan takaisin samaan vuokra–asuntoon, jossa ennen lähtöään asui.

– Eräs tuttava muutti tähän asuntoon siksi aikaa, kun olin au pairina. Kun palasin takaisin, pääsin jatkamaan siitä mihin jäin. Muutaman viikon päästä aloitin työt ja oma arki alkoi rullaamaan. Tajusin, että täällä ei ollut mikään juurikaan muuttunut. Välillä tuntuu, etten olisi poissa ollutkaan, Kuurne toteaa.

Vuosi Australiassa oli kaiken kaikkiaan kasvattava ja opettava kokemus. Vaikka siihen kuului vastoinkäymisiä, voi Kuurneen mielestä muistella kokonaisuutta vain hyvällä.

– Olen ylpeä itsestäni, että uskalsin ottaa ison askeleen ja muuttaa vuodeksi ulkomaille. Ylitin itseni, sillä reissu oli ehdottomasti lähtemisen arvoinen, kiteyttää Kuurne.

Vuosi ulkomailla vahvisti myös Kuurneen tulevaisuudensuunnitelmia. Au pair–vuosi antoi rohkeutta hakea englanninkieliseen koulutukseen matkailualalle. Lisäksi välivuosi antoi ison kontrastin ajatella asioita eri näkökulmista.

– Sain reissusta paljon itseluottamusta ja rohkaisua. Hetkeksi aikaa sain tarpeekseni ulkomailla olemisesta, mutta ehdottomasti haluan joskus tulevaisuudessa tehdä töitä ulkomailla. Myös matkustuskuume kasvoi vuoden aikana, että ehkä joskus lähden vain reissaamaan, mistä sitä ikinä tietää, pohtii Kuurne.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Iida Kuurne nautti välivuodestaan Australiassa, mutta turvalliseen ja tuttuun Joutsaan oli kiva palata ystävien ja perheen keskelle.

Tagged with →