Tämä on omaisen hätähuuto kunnalle ja Esperi Carelle moite, kuinka asukas saatetaan köyhyyden partaalle.

Aloitan siis alusta.

Isäni on asunut pian kaksi vuotta Esperi Kaaressa ja jo muuttopäivä sinne näytti tietä, missä mennnään. Sain kuulla, että yksi hoitaja vastasi 14 asukkaasta yksin, joten soitto silloiselle esimiehelle ja ilmoitusluonteisena asiana, että muuttoa ei tapahdu, jollei toista työntekijää löydy vuoroon. Ilmoitin tästä myös Aluehallintovirastolle.

Seuraavalla viikolla ilmeni, etteivät talon televisiot olleet toimineet koko yksikön toiminnan aikana. Soitin paikalliselle huoltomiehelle ja asiat sen suhteen alkoivat rullata. Hetken aikaa sujui suhteellisen hyvin, kunnes esimiehet vaihtuivat tai puuttuivat kokonaan työntekijöiden jäädessä tyhjän päälle ja vaille tukea. Aloin olla myös tyytymätön perushoidonlaatuun ja kävin itse esimerkiksi hoitamassa isäni haavoja, koska luottamus oli mennyt. Selvennykseksi, että olen lähihoitaja. Paljon on vaikuttanut myös hoidonlaatuun esimiesten vaihtuvuus ja työntekijät tekivät sen parhaansa, minkä ovat pystyneet ilman ohjausta ja tukea. Paljon on mahtunut näihin kahteen vuoteen ja yhä riittää…

Hyppään tähän päivään ja siihen suureen huoleen, mitä pyörittelen mielessäni päivittäin ja varmasti moni muukin omainen tekee näin.

Viime vuoden joulukuussa tuli tieto, että Esperi nostaa hintoja 1.3.2020 alkaen. En todellakaan osannut kuvitella kuinka rutkasti. Tuohon saakka isän asumiskulut olivat olleet vuokra noin 540 euroa ja erotus hoivasetelin arvosta noin 80 euroa eli isä pärjäsi hyvin eläkkeellään.

Saimme ensimmäiset korotetut laskut. Isäni kohdalla korotus hoivan kohdalla on 500 euroa kuukaudessa, ruoka nousi reilun euron ja vuokrakin kympin verran kuussa. Nyt isäni asumismenot ylittivät hänen eläkkeensä eurot, ettei jää rahaa lääkkkeisiin, puhelimeen saati pieniin herkkuihin. Olin yhteydessä kuntaan ja sieltä sain neuvon: nyt pitää hakea asumis- ja toimeentulotukea. Asukasta ei voida muuttaa näin koronan aikaan muualle ja kuitenkin tiedän esimerkiksi Huuponhoviin muutetun. Isäni kohdalla ei Leivonmäki ole se oikea.

Olen muutaman omaisen kanssa asiasta keskustellut ja kaikkia meitä kiinnosti Joutsan kunnan puolelta välittynyt mielenkiinnottomuus. Miksi kunta ei korota palvelusetelin arvoa? No, talous on kuralla. Jollekin omaiselle on todettu, että Esperin kanssa on niin vaikeaa, hoitakoot omaiset itse.

Perusturvalautakunnassa asiaa on käsitelty kahdesti ja sitten pesty kädet Esperistä ja myös koronasta samalla kertaa.

Jäin miettimään koskiko tämä korotus vain Joutsaa vai oliko korotus valtakunnallinen. Soitin Esperiin liiketoiminnanjohtaja Arne Köhlerille ja kuinkas ollakaan tämä olikin Joutsa-korotus. Kerroin huoleni ja kysyin mihin tämä korotus perustuu? Hän vastasi, että henkilöstömenojen kasvuun ja yleisiin hintojen nousuihin. Olen aivan eri mieltä. Mitoitus laahaa edelleen perässä, siitä kertovat jo ylipitkien työvuorojen määrät.

Mielestäni hoivanlaatukaan ei ole niin merkittävästi noussut, että siitä voisi kiskoa 500 euroa lisää. Kerroin tämän myös liiketoiminnanjohtajalle ja totesin eikö olisi ollut reilumpaa laittaa yksikön ovet säppiin ja luovuttaa avaimet jollekin toiselle, varsinkin kun yksikkö on ollut tappiollinen koko toiminnan ajan. Tämän ajatuksen olen myös ilmoittanut Aville kun olen yksikön asioita sinne hoitanut.

Esperin laskutus möhlii myös koko ajan ja ainakaan me sisareni kanssa emme ole kärryillä, maksetaanko liikaa vai liian vähän. Pohdimme, ettemme kohta maksa mitään. Mutta ei kai laskutukseltakaan voi muuta odottaa, jolleivät työntekijätkään saa palkkojaan oikein.

Hoivakohu on vellonut Suomessa jo kauan, mutta mikään ei tunnu Esperillä muuttuvan ainakaan niin, että luottamus Esperin tapaan hoitaa asukkaitaan ja muuttaa toimintaa inhimillisempään suuntaan vakuuttaisi minut. Vai olenko ainoa, joka näin kriittisesti ajattelee? No, en ole. Totuus on kuitenkin se, että näin ei voi kauaa enää jatkua isäni kohdalla oli koronaa tai ei. Kunnan puolelta ei ole apua saatavilla. Tämän ovat jo muutkin omaiset todenneet.

Ja kuitenkin esimerkiksi kuntastrategian esittelytilaisuudessa viime helmikuussa kunnanjohtaja totesi useaan kertaan: kaikista asukkaista huolehditaan. Ja kattia kanssa sanon minä.

Ottaessani selvää ovatko tällaiset korotukset laillisia, minulle kerrottiin, että tämä edellyttäisi uuden sopimuksen tekemistä kunnan ja Esperin välille.

Tämä oli siis osa muistisairaan isäni elämää ja todettakoon, että on onni, ettei hän tiedä eikä muista enää tällaisia elämää koskevia ongelmia, vaan kuitenkin viihtyy Kaaressa ja olisi siksikin ikävää, jos asumisolosuhteet muuttuisivat. Haluan kuitenkin kiittää hoitajia tekemästään työstä ja varsinkin nyt tänä aikana kun virus jyllää. Tsemppiä kaikille ja pysytään terveinä.

Tarja Pyyhtiä

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →