Paluu lähiopetukseen on tuonut seutukunnan peruskouluissa kevään viimeisille kouluviikoille monia muutoksia, joilla tähdätään koronavirustartuntariskin minimoimiseen. Noin 350 oppilaan Joutsan yhtenäiskoulussa on rehtori Arto Juntusen mukaan esimerkiksi pienennetty luokkakokoja, järjestetty lisää opetustilaa, porrastettu ruokailua ja välitunteja sekä uudistettu lukujärjestyksiä tiivistämällä oppitunteja niin, että koulupäivät ovat aiempaa lyhyempiä.

Myös hygieniasta huolehditaan tarkasti ja yhteisten välineiden käyttöä on vähennetty.

– Esimerkiksi alakoulussa vaikka sakset eivät kierrä lapsen kädestä käteen, vaan käytetään omia välineitä. Yläkoulussa jos on projekti, missä on pakko käyttää koulun läppäreitä, ne desinfioidaan, sanoo Juntunen.

Järjestelyt näyttäisivät rehtori mukaan toimivan mukavasti. Käsienpesukin muistetaan, mutta sen sijaan etäisyyden pitäminen unohtuu joiltain oppilailta välillä.

– Välitunnilla näyttää, että kerääntyy vähän porukoita ja heitä pitää välituntivalvojan ohjata muistamaan turvavälit, sanoo Juntunen.

Noin neljänkymmenen oppilaan Luhangan koulussa ei ole tarvinnut johtajaopettaja Leila Qvist-Petterssonin mukaan järjestää uusia opetustiloja, mutta muita järjestelyjä on tehty. Opetusryhmät esimerkiksi pyritään Qvist-Petterssonin mukaan pitämään omissa tiloissaan, ja lukujärjestyksiä on muokattu niin, että yksi opettaja toimisi mahdollisimman paljon vain yhden tai korkeintaan kahden luokan kanssa.

Myös välituntisiirtymisiä on porrastettu, ruokailu on siirretty luokkiin, iltapäivätoiminnan ikäryhmää on rajattu ja koulukyytien osalta toivotaan lasten tulevan mahdollisuuksien mukaan omatoimisesti kouluun tai perheiden hoitavan kyydit muuten itse.  Myös desinfiointeja tehdään tarvittaessa ja hygieniasta huolehtiminen on muutenkin osa koulupäivää, tosin välillä oppilaita on Qvist-Petterssonin mukaan muistuteltava käsienpesusta.

– Kun sanoo, että välitunti alkaa, niin monilla on se into päästä ulos, niin eivät he muista, että pitikin pestä kädet, johtajaopettaja sanoo.

Turvavälin lapset muistavat Qvist-Petterssonin mukaan opettajan ohjauksessa ollessa pääasiassa hyvin, mutta leikeissä välimatka saattaa joskus unohtua.

Kouluun on palattu Joutsassa ja Luhangassa hyvillä mielin. Yhtenäiskoulussa erityisesti pienemmät oppilaat näyttävät rehtori Arto Juntusen mukaan olevan tyytyväisimpiä paluuseen.

– Isommat varmasti ovat nähneet toisiaan vapaa-ajalla, ettei ole ollut niin suuri tarve, rehtori arvelee.

Se, miten tehtävät tuli etäkoulujaksolla hoidettua, vaihtelee kouluissa. Juntunen sanoo osan heidän oppilaistaan tehneen tehtävänsä tunnollisesti, mutta osalla jäi tehtäviä tekemättä. Rästitehtäviä onkin nyt tehty koulussa.

– Erityisopettajat ovat tehneet kovaa työtä siinä, että saadaan rästit kurottua.

Luhangassa etäkoululaiset hoitivat Leila Qvist-Petterssonin mukaan tehtävänsä pääasiassa erittäin hyvin, mutta syksyllä joudutaan silti huomioimaan se, ettei etäjaksolla voitu opiskella samoin kuin normaalisti koulussa.

– Kun aloitellaan uusi lukuvuosi, niin niitä perusasioita käydään läpi ennen kuin mennään siihen uuden lukuvuoden asiaan.

Lähiopetukseen palaamiseen on suhtauduttu niin kodeissa kuin kouluissakin vaihtelevasti. Osa vanhemmista ja opetusalan työntekijöistä katsoo, että etäkoulua olisi voitu jatkaa loppulukuvuosi, osa taas pitää kouluun paluuta järkevänä. Yhtenäiskoulun Arto Juntunen ei pidä lähiopetukseen palaamista pahana asiana. Rehtorin mukaan oppilaat tapaavat nyt toisensa ennen lomaa, opettajat voivat kuulostella miten oppilailla menee ja samalla kouluun paluulla on muutenkin merkitystä.

– Saadaan vanhemmat töihin ja yhteiskunnan rattaat hiljalleen liikkeelle. Jostain sitä pitää lähteä avaamaan ja varmaan se koulu on aika luonteva paikka, mistä lähdetään yhteiskuntaa avaamaan takaisin normaaliin.

Leila Qvist-Petterssonin mielestä lähiopetuksessa olisi voitu pitää tai siihen olisi voitu ottaa vain ne lapset, jotka tarvitsevat enemmän tukea oppimiseen tai joiden perheissä tarvittiin apua koulunkäynnin järjestämiseen. Etäjakson aikana oli tärkeää, että opettajat pitävät jatkuvasti yhteyttä lapsiin ja perheisiin, jotta nähdään, ketkä tarvitsevat enemmän tukea. Pienellä koululla on Qvist-Petterssonin mukaan omat etunsa tässä tilanteessa, eli perheiden kynnys ottaa yhteyttä on matala ja ongelmat havainnoidaan helpommin koulunkin puolelta, kun on pieni yhteisö.

Etäopetuksessa jatkaneilla taas meni Qvist-Petterssonin mukaan olosuhteisiin nähden hyvin ja opettajatkin oppivat etäopetusjakson edetessä koko ajan paremmin etäopetusvälineiden käytön. Lasten oppimista tuettiin monilla eri tavoin esimerkiksi tukiopetuksen muodossa. Lähiopetukseen palatessa otettiin siis koronavirustatuntojen leviämisen riski, romutettiin ponnisteluja edellyttänyt etäopetussysteemi parin viikon takia ja jouduttiin tekemään uudet järjestelyt viimeisille viikoille.

– Minun mielestä eriyttäminen olisi ollut avainsana. Että otetaan lähiopetukseen ne, jotka sitä välttämättä tarvitsevat, sanoo Qvist-Pettersson.

Tarja Kuikka