Kymmenen keskisuomalaista kuntaa joutuu maksamaan yhteensä noin 30 miljoonaa euroa Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n velkoja takausvastuiden perusteella. Yksi näistä kunnista on Luhanka, jonka valtuusto päätti huhtikuun lopulla ottaa 1,1 miljoonan euron lainan takausvastuiden hoitamiseen.

Takausvastuuseen joutuneet kunnat ovat pitäneet syypäänä tilanteeseen sitä, että valtio jätti lupailemansa avustukset myöntämättä valokuiturakentamiseen.

Verkkoholding Oy:n omistaman Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n toimitusjohtajan Janne Paunosen mukaan tulkinta on kutakuinkin oikea. Valtion valokuitutukia jakanut liikenne- ja viestintävirasto Traficom teki yhteensä 4,6 miljoonan euron kielteiset tukipäätökset Keski-Suomen Valokuituverkkojen hankkeista. Niissä hankkeissa, joissa ely-keskus on toiminut tuenmyöntäjänä, ei tuen saamisessa ole ollut ongelmia. Tukea ei ole saatu niissä hankkeissa, joissa Traficom on ollut tuen myöntäjänä.

Traficom perusteli kielteisiä päätöksiään muun muassa sillä, että kuntien valokuiturakentamiseen antamat lainojen takaukset on sen mielestä tulkittava julkiseksi tueksi. Näin Traficom katsoi, ettei hankkeisiin voida enää myöntää enempää julkista tukea.

– Traficom myös totesi, ettei se myönnä tukea taloudellisissa vaikeuksissa olevalle konsernille, vaikka konsernin vaikeudet johtuvat ainoastaan myöntämättä olevasta valtiontuesta. Myöskään työ- ja elinkeinoministeriön marraskuussa 2015 laatiman muistion mukaan taloudelliset vaikeudet eivät ole tuen myöntämisen este, ihmettelee toimitusjohtaja Paunonen.

Paunosen mukaan kuntien muodostama selvitysryhmä selvitti hyvin laajasti ennen hankkeiden toteuttamista ely-keskuksen, ministeriöiden ja Traficomin kanssa laajakaistahankkeiden toteuttamista.

– Näissä selvityksissä mikään taho ei tuonut esille, että kuntien tekemissä Verkkoholding Oy:n lainan takauspäätöksissä olisi ollut valtiontukiongelmia, jotka vaikuttaisivat Traficomin myöntämiin KSVV Oy:n valtiontukiin. Rahoitusta on myös muutettu Traficomin ohjeistuksen mukaisesti, mutta se ei loppujen lopuksi kelvannut heille, sanoo Paunonen.

Valokuituverkot Oy on tehnyt kielteisistä tukipäätöksistä valitukset hallinto-oikeuksiin. Valitukset ovat edelleen käsittelyssä.

Tukien saamatta jääminen johti Paunosen mielestä siihen, että Verkkoholding Oy ajautui yrityssaneeraukseen ja sen lainat laukesivat kuntien maksettaviksi.

– Meille olisi riittänyt vaikka kahden miljoonan euron tukien saanti. Valokuituverkot Oy:llä on hyvin kannattavasti rakennettavia liittymien tilauksia sisässä 1.800 kappaletta. Näiden rakentamiseksi olisi tarvittu tuo kaksi miljoonaa euroa. Tilauskannan rakentamisen jälkeen Valokuituverkot Oy:n käyttökate olisi noussut 900.000 euroon vuodessa. Jos tämä olisi kokonaan tuloutettu emoyhtiölle, niin se olisi nykyisellä korkotasolla riittänyt lainanhoitokulujen hoitamiseen, sanoo Paunonen.

Ulkopuoliselle tarkkailijalle tulee mieleen, miksei kunnissa sijoitettu lisää rahaa verkkoyhtiöihin, kun nyt rahoituksen puutteessa joudutaan maksamaan huomattavasti suurempia summia takausvastuina. Toimitusjohtaja Janne Paunosen mukaan tällaistakin järjestelyä yritettiin.

– Verkkoholding Oy järjesti osakeannin vuonna 2017. Tavoitteena oli saada viisi miljoonaa euroa lisää pääomaa. Kunnallisvalituksista johtuen pyydettyä lisäpääomaa ei saatu, minkä vuoksi vuonna 2018 oli toinen pienempi osakeanti. Yhteensä molemmilla osakeanneilla saatiin lisäpääomaa noin 3,4 miljoonaa euroa. Suurin osa kunnista osallistui molempiin osakeanteihin, mutta kunnallisvalituksista johtuen osa kunnista ei ole osallistunut kumpaankaan osakeantiin ja Petäjäveden valtuusto päätti olla lähtemättä toiseen osakeantikierrokseen. Harmittavasti rahoitus jäi pahimmilleen vajaaksi, sanoo Paunonen.

Markku Parkkonen