Jyväskylässä ja laajemminkin on parin viime kuukauden aikana noussut hyvin voimakas keskustelu, ja syystä. Jyväskylään, Toivakkaan, Petäjävedelle ja moneen muuhun Keski-Suomen kuntaan suunnitellaan teollisuusluokan tuulivoimalaryhmiä. Kummastusta on herättänyt alueemme vahvan poliitikon europarlamentaarikko Mauri Pekkarisen täydellinen vaikeneminen. Näin siksi, että Mauri tiedetään yleisesti tuulivoiman syöttötariffien ”isäksi” (Sinuttelu jäi minulla päälle, kun kävin pari vuotta sitten Maurin kanssa mukavaa viestinvaihtoa koskien Keski-Suomen luontomatkailua.).
Miksi maine ei tunnu kelpaavan, kun nyt näyttäisi olevan tuulivoimaloiden ryntäys myös tänne? Täällä kaikki hankkeet ovat vielä vaiheessa lukuun ottamatta Luhangan Latamäkeä. Siellä rakentaminen tapahtui jo vuosia sitten. Mutta olisihan Maurille jo toteutunuttakin kunniaa tuulivoimapolitiikan tuloksellisuudesta esimerkiksi länsirannikolla. Siellä myllyjä pyörii jo satamäärin.
Yleensähän poliitikoille kunnia ja maine kelpaa oikein hyvin. Kun Äänekoskelle saatiin valtava sellutehdas, parrasvaloihin pyrki paljon valtakunnan poliitikkoja. Kilpensä kiillotusta kärkkyi sellaisiakin, joilla ei ollut aisassa mitään ansioita. Maurin ansiot tuulivoimapolitiikassa sen sijaan ovat kiistattomia.
Minulla on omakin syy odottaa Maurin esiintuloa, sama kuin tuhansilla muilla. Olin nimittäin äänestämässä häntä eduskuntaan vuonna 2015. Mutta kun ei niin ei. Maurin radiohiljaisuutta on kestänyt jo niin pitkään, että olen kyllästynyt ja esitän pari arvelua hiljaisuuden syistä. Ensimmäinen perustuu poliitikko ja kirjailija Eija-Riitta Korholan kirjaan ”Ilkeitä ongelmia” (Tammi 2020). Toisen arvelun keksin omasta pienestä päästäni.
Näin Korhola tuoreessa kirjassaan:
”Minun puppugeneraattorini kehitti puolestaan ”pakkosyöttötariffit”, kun kuuntelimme tariffeja kiihkeästi vaativaa Mauria… Muotoilumme kaatoi Pekkarisen haaveilemat tuulituet mutta ymmärsi silti pienimuotoisen bioenergian ja biokaasutuksen kehittämistarpeet. Pekkarinen alkoi täristä raivosta, kun saapui paikalle kesken kokouksen, jossa tämä linjaus oli hyväksytty”. (s.316, 317).
Asia ei kuitenkaan lopulta mennyt Maurin tahdon vastaisesti: ”Sitten tuli uutinen. Pekkarinen oli tosiaan voittanut. Vanhasen hallitus julkisti 20.4.2010 päätöksen taata syöttötariffien avulla tuulivoimalle korotettu tavoitehinta, joka oli 105,3 euroa/MWh. Siis todella kova hinta.” (s. 318).
Viisi vuotta edellisen jälkeen (23.3.2015) Korhola kirjoitti syöttötariffipäätökseen liittyvän blogin ja kertoo sen aiheuttamista reaktioista näin:
”Heti aamusta aloin saada viestejä, joissa kiitettiin aiheen esiin nostamisesta. Vasta tuolloin törmäsin ensimmäisen kerran väitteisiin, joiden mukaan Pekkarisen vävyllä Taamir Fareedilla olisi ollut keskeinen rooli syöttötariffien suunnittelijana ja niistä hyötyvänä sijoittajana. Tämä tuli esiin Uuden Suomen puolella blogikeskustelussa sekä henkilökohtaisesti saamissani viesteissä. Kuulin myös, että työ- ja elinkeinoministeriö ja tuulivoimateollisuus olivat tukeneet hänen diplomityötään.” (s.323). Lisäksi Korhola toteaan näin: ”Siinä vaiheessa eräs blogikeskustelija toi esiin, että myös Pekkarisen tytär liittyy kuvioon Energiakolmion salkunhoitajalobbarina.” ( s. 324).
Ikään kuin yhteenvetona kiistastaan Pekkarisen kanssa Korhola kirjoittaa.
”Minulta on kysytty, että mikä tässä on ongelma. Saahan ministerinkin perheenjäsen yrittää ja rikastua. Tietenkin saa. Jätän arvioinnin muille. Ministeri, joka runnoi syöttötariffit läpi, istui myöhemmin maakuntavaltuustossa puheenjohtajana päättämässä kaavoituksesta sekä kunnanvaltuutettuna päättämässä sen täytäntöönpanosta, samalla kun perheessä oli useita tuulivoimasta elantonsa saavia tai tuulivoimayhtiöiden hallintoneuvostossa vaikuttavia jäseniä… kyllä hänen täytyy edes vähän ymmärtää, miltä tuo silloin näytti ulospäin.” (s.324, 325)
Olisikohan yksi syy Maurin radiohiljaisuuteen se, että kyllä tuo vähän oudolta näyttää edelleen. Ainakin minulla olisi vastaavassa tilanteessa tiettyjä vaikeuksia nousta esiin niittämään kunniaa hyvin menneestä valtakunnan tuulibisneksestä.
Tähän mennessä tuulitukia on maksettu veronmaksajien pussista jo yli miljardi euroa. Pääasiassa ulkomaisten sijoittajien pussiin on mennyt jopa 20 prosentin tuottoja sijoituksille. Kyseessä ei ole ollut aidon markkinatalouden tuotot, vaan Suomen valtion harjoittama rintaruokinta. Yhä useampi veronmaksaja kysyy: miksi?
Toinen arveluni Maurin radiohiljaisuuden mahdollisista syistä liittyy juurikin tuohon Keski-Suomen luontomatkailuun, jonka jo mainitsin alussa. Sillä saralla Maurilla on ansioita maakuntatason pontevana toimijana.
Näin kertoi lehti Maurin Joutsassa pitämästä puheesta:
”Pekkarinen Joutsassa: Luonnosta kunnan vahva valtti. Luonto nousee entistä vahvemmaksi valtiksi Joutsassa, arvioi Jousan markkinoilla perjantaina puhunut Keski-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtaja ja EU:n parlamentin jäsen Mauri Pekkarinen (kesk.).
– Matkailun markkinoinnin yhteistyösopimus Jyväskylän kanssa on mielestäni erittäin tärkeä tälle seudulle. Omat rahkeet eivät riitä kertomaan laajalle maailmalle, mitä kaikkea luonto voi täällä tarjota. Nyt esimerkiksi Leivonmäen kansallispuisto ja sen veturirooli matkailussa voi vahvistua.” (Keskisuomalainen 16.8.2019)
Totta joka sana, Mauri. Tässä on vaan pahanlaisia ongelmia. Kuinka voidaan sovittaa yhteen Salolan tuulivoimalahanke ja Leivonmäen kansallispuiston veturirooli luontomatkailussa? Näin Salola-hankkeen konsultti Etha Wind Oy hankeraportissaan:
”Kuva 22. Valokuva Lintuniemen taukopaikalta. Kansallispuiston ulkoilureitit kulkevat pääosin metsän siimeksessä, jonne voimalat eivät näy. Lintuniemen taukopaikalle voimalat näkyvät osittain puuston takaa. Havainnekuvan kuvauspaikka on merkitty valokuvaan punaisella. Voimalat ovat havaittavissa selvästi ainoastaan aivan rannasta.”
Kansallispuiston veturirooli heikentyy eikä vahvistu, jos Salola-hanke toteutuu. Pitääkö puiston oppaisiin kirjoittaa monilla kielillä ohjeita siitä, kuinka on syytä kulkea, jos haluaa olla näkemättä teollista tuulivoimakompleksia? Sama koskee koko Salolan laajaa aluetta, Keski-Suomen laajinta hiljaista erämaa-aluetta. Etha Windin tapaileman tynkäohjeen lisäksi tarvitaan hiljaisuutta etsivälle samoilijalle ohjeita myös siitä, kuinka kaukana myllyistä on paras pysyä, jos ei halua tuntea luissa ja ytimissä infraäänen vaikutuksia. Uusimpien tutkimusten mukaan se alue on hyvin suuri, paljon suurempi kuin 600 ha, jonka varsinainen myllyalue vaatii.
Toivakan Haukanmaalle suunnitellaan seitsemän suuren tuulivoimalan kokonaisuutta. Voimaloiden lavat ulottuisivat lähes puoli kilometriä Päijänteen pinnan yläpuolelle ja voimaloiden rakentaminen ruhjoisi pahasti luontoarvoista kuuluisaa seutua. Esimerkiksi Yle uutisoi (”Piilossa olevista Päijänteen helmistä hiotaan matkailuvaltteja”), että Haukanmaan luontoon perustuvia elinkeinohankkeita on suunniteltu myös Maurille niin rakkaan Keski-Suomen liiton rahoituksen turvin.
Näin sanoo tämän tuulihankkeen konsultti raportissaan:
”Alueen virkistyskäytön edesauttamiseksi puiston yhteyteen olisi mahdollista suunnitella luontopolku, joka kulkisi voimaloiden läheltä tuoden esiin luonnon ja tuulivoimaloiden rinnakkaiseloa, lisäten täten alueen virkistyskäyttöä ilman että natura-alueet kuormittuvat.” (Solar Wind by Janneniska Oy, Haukanmaa)
Saksassa pitkään asunut Pirjo Keronen puolestaan sanoo yhdessä blogissaan näin:
”Suomalaiset eivät ehkä ymmärrä, millainen paratiisi heidän maansa on saksalaisten silmin. Näin sanoo Andreas Fritsche, kansainvälisen loma-asuntojen välittäjäfirman Interchalet’n Pohjoismaiden-johtaja.”
– Esimerkiksi Ruhrin alueella asuu kaksi miljoonaa ihmistä hyvin pienellä alueella. Heille Suomi on juuri sitä, mitä he kaipaavat: rauhaa, puhdasta luontoa, vähän ihmisiä ja loma, jolla voi olla perheen kanssa rauhassa tekemättä mitään.”
Tässä ehdotukseni Maurille ja muille Keski-Suomen liiton aktiiveille. Jospa saattaisitte Andreas Fritschen ja Haukanmaan tuulivoimakonsultin yhteen laatimaan Keski-Suomen liiton rahoituksella matkailuesitteen Ruhrin alueen saksalaisille. Työryhmää voisi täydentää sellaisilla henkilöillä, jotka ovat muuttaneet länsirannikolla tuulivoimaloiden lähellä olevista kodeistaan pois. Heidän mukaansa tuulivoimaloiden infraääni jurnuttaa niin pahasti, ettei voi nukkua. Viime mainitut voivat konsultoida saksalaisille, että ei pidä yrittää nukkua teltassa eikä maaseutuyrittäjien mökeissä. Pitää mennä Jyväskylään hotelliin nukkumaan.
Mutta ei kai Ruhrin saksalaiset Haukanmaalle nukkumaan tulisikaan, vaan nauttimaan luontoäänistä. Ehkä tuulivoimalat tuovat oman kivan lisänsä satakielien lauluääniin. Mene ja tiedä.
Kaiken kokeneella konkaripoliitikko Maurilla on edessään valtava haaste, jos aikoo sovittaa yhteen kaksi keskenään ristiriitaista bisneshanketta, luontomatkailun ja teollisuusluokan tuuli”puistot”.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.
Loading ...
