Yli 500-sivuinen Jousan kylän vaiheita -kirja, jota runsas kuvitus elävöittää, tuo minua lähemmäksi isäni synnyinseutua ”Raitinristiä”.

Joka ei vanhaa tunne, ei hän uuttakaan ymmärrä -lausahdus pitää paikkansa. Tämä kädessäni oleva mieluinen kirja kertoo joutsalaisesta yhteenkuuluvuudesta. Te olette tarmokkaita, motivoitunutta talkoohenkistä väkeä, joka aikaansa säästämättä on toiminut. Hitaiksi hämäläisiksi teitä ei voi kutsua.

Tämän kirjan avulla sisäistän, miten ennen on eletty ja miten isovanhempani kauppiaspariskunta Abel ja Elin Laitinen ovat toimineet työssään ja musiikin parissa vapaa-aikanaan. Uskon, että vanhempien ja Elinin tädin, kauppiaan ja pyhäkoulunopettaja Selma Konttisen harmoni ja kannustuslause: ”Sinusta tulee kanttori” innosti Kauko-poikaa hakeutumaan Helsingin Kirkkomusiikiopistoon.

Valitettavasti en tavannut isovanhempiani. Kotisenkissä on muistona valokuvia, kuolinilmoituksia, nahkainen erikoinen setelilompakko, Abelin vanha viulu puukoteloineen, kupariset sikarituhkakupit tulitikkutelineineen sekä uusrenesanssikirjoituspöytä ja tinainen kynäteline mustepulloineen, joitakin Elinin valkokirjontatöitä.

Joutsan hautausmaalla kivi muistuttaa isovanhempieni elämästä.

Kiitos kaikille ansiokkaasta työstänne ja voitte hyvällä mielin yhtyä lauluun: ”Me teimme sen”.

Abel ja Elin Laitisen Kauko-pojan tytär
Terttu Laitinen

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →