Keski-Suomen pelastuslaitos on listannut viime vuoden hälytystehtävät tilaston muotoon. Vuosi oli tehtävämäärältään keskiverto ja jos jokin onnettomuustyyppi korostui edellisvuodesta, niin toisessa oli laskua.

Rakennuspaloja oli Joutsassa vuonna 2019 viisi kappaletta ja rakennuspalovaaroja kolme. Vuodesta 2018 tilastot eroavat siten, että rakennuspaloja oli tuolloin vain kaksi. Pitkällä tähtäimellä tämä osuu vielä tilastojen vaihteluväliin. Tätä kuvaa sekin, että Luhangassa ei näitä onnettomuustyyppejä ollut tilastovuonna yhtäkään (vuonna 2018 yksi rakennuspalo/yksi rakennuspalovaara).

Viime vuosi alkoi isolla rakennuspalolla Joutsan keskustassa, kun puurakenteinen omakotitalo syttyi liekkeihin. Myös Harassa paloi talo loppuvuodesta. Positiivista on, että yhtään palokuolemaa ei sattunut.

Maastopaloja Joutsan ja Luhangan kuntien alueella oli kuusi (kahdeksan vuonna 2018), liikennevälinepaloja neljä (viisi) Liikenneonnettomuuksia oli 26 (25) kappaletta. Kaikki nämä olivat Joutsassa, ja Luhangan alueelle ei siis yhtään (kolme). Öljyvahinkoja oli kuusi. Raflaavan kuuloinen termi pitää sisällään yleensä hydrauliletkun pettämisen esimerkiksi kaivinkoneesta tai puunkorjuukoneesta.

Tarkastelukaudelle mahtuu yksi vaarallisen aineen onnettomuudeksi kirjattu. Se olikin tavanomaista eksoottisempi tapahtuma.

– Vene täyttyi bensiinillä tankkauksen yhteydessä ollessaan trailerin päällä. Omistaja alkoi ihmetellä, kun tankki veti 150 litraa polttoainetta, eikä loppua näy. Letku oli irronnut ja kaikki neste meni pilssiin. Vene tuotiin paloaseman pihaan, jossa palokunta keräsi bensat ja huuhteli veneen, kertoo palopäällikkö Lauri Laine.

Ensivastetehtäviä palokunnalla oli Joutsassa 25 (55) ja Luhangassa 2 (12). Tässä kohtaa tilastoissa on voimakkainta vaihtelua. Muita tulipaloja oli viisi. Usein ne ovat jostain syytä tuleen syttyneitä roskiksia. Joku saattaa ilkivaltaa tehden panna tuleen jätekeräysastian tai hoitolaitoksen asukki sytyttää roskakorin sisällön.

Automaattisten paloilmoittimien aiheuttamia keikkoja oli vähän vaille 20. Tämä on viime aikojen normilukema. Automaattihälyttimiä on asennettu vajaat 30 kappaletta hoitolaitoksiin, isoihin teollisuuskiinteistöihin, kirkkoihin ja liikuntahalliin.

Muita tarkastus- ja varmistustehtäviä oli seutukunnalla kymmenkunta. Kansalaiset saattavat varmuuden vuoksi ilmoittaa jostain, mikä sitten ei paljastu ollenkaan vakavaksi. Esimerkiksi isot metsäpalot aiheuttavat sopivalla tuulella monen maakunnan ylittäviä savuja, ja näiden perässä palokunta sitten ajelee kansalaisten ilmoitettua savuhavainnosta. Viime vuonna kaukana Pohjois-Kymenlaakson alueella Kimolan kanavan luona tapahtunut metsäpalo aiheutti tarkastustehtävän Joutsassakin.

Ihmisen pelastamisia sattui kuusi tapausta. Ihmisiä on muun muassa haettu jäiltä ja pelastettu metsästä nilkkansa hajottaneita. Eläimiä on pelastettu Joutsassa viisi ja Luhangassa yksi. Tyypillisesti jäihin putoaa hirvieläin, joka sitten hilataan rannalle, tai lehmä juuttuu jonnekin navetassa. Vahingontorjuntatehtäviä on 13. Näiden lukumäärä riippuu pitkälti myrskyistä, sillä usein kyseeseen tulevat tuulen teille kaatamat puut. Maaseutupaikkakuntien erityispiirre on, että täällä osataan vielä itsekin raivata puita väyliltä. Moni isäntä katkoo nämä mieluummin itse moottorisahalla, niin saa varmasti sen pituista runkoa kuin tarvitsee.

Joutsan palokunnan vuodessa korostui enemmänkin henkilöstöpula, kun pitkäaikainen palotarkastaja siirtyi alkuvuodesta muihin hommiin, eikä sijaista saatu kuin lyhyeksi aikaa kesällä ja viimein ihan loppuvuodesta.

Uusi Keski-Suomenkin alueella käyttöönotettu Erica-hätäkeskusjärjestelmä vaati alkuun pelastustoimelta totuttelua. Erica on jonkin verran lisännyt pelastustoimen tehtäviä yli kunta- ja maakuntarajojen. Hartolan suuntaan on perinteisesti annettu Joutsasta apua, mutta uuden järjestelmän myötä mukaan on tullut enenevästi Etelä-Savon suunta.

Järjestelmän periaatetta kuvaa Joutsan paloasemalla tukikohtaansa pitävän ensihoidon ambulanssin esimies Aki Meinander.

– Erica on osaltaan toiminut niin kuin pitääkin. Alussa tietysti on pieniä haasteita, mutta tätä tietojärjestelmää kehitetään ja muokataan jatkuvasti kokemusten perusteella, kertoo Meinander.

Järjestelmä osaa navigoida kohteeseen. Se laskee navigaattorin tavoin matkaltaan lähimmän ja nopeimman yksikön kohteeseen, ilman kuntarajoja. Se mahdollistaa nopeimman avun potilaalle kiireellisissä tehtävissä.

– Se on varmaankin aluksi lisännyt tehtäviä etenkin Etelä-Savon suuntaan, miksei eteläänkin. Ensihoidolla oli viime vuonna tehtäviä noin 1379 kappaletta, jossa on reilun 40 tehtävän kasvu edellisvuoteen. Erica osaa hälyttää esimerkiksi Hartolasta, ambulanssin jos Joutsan ambulanssi on toisella tehtävällä. Lisäksi seudulla on hyvät ensivasteyksiköt palokunnan toimesta.

Vanhemmassa järjestelmässä hätäkeskuksilla ei ollut yhteistä tietokantaa, joten niillä ei olllut käytössään tietoa naapurialueiden resurssien tilanteesta. Tämä vaikeutti ja hidasti raja-alueilla tapahtuvan lähimmän resurssin suoraa hälyttämistä.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Liikenneonnettomuudet ja ojaanajot työllistävät tasaiseen tahtiin seutukunnan pelastuslaitoksen yksikköjä. Kuva: Keski-Suomen pelastuslaitos.

Rekka paloi marraskuussa Nelostiellä. Paikallinen palokunta otti tilanteen haltuun vaahdottamalla kohteen. Kuva: Eetu Salonen.

Palomestari Juho Laitinen ja palomies Kalle Kasurinen ovat Joutsan paloaseman uusimmat työntekijät. Kasurinen on tehnyt pitkän uran Jyväskylän asemilla ja täällä hän aloitti tammikuussa. Laitisen pesti on määräaikainen kevään ajaksi.

Kolme seutukunnan nuorta palomiestä yhtä aikaa kouluttautumassa alalle Pelastusopistolla Kuopiossa

Palokuntaharrastus vie osan nuorisosta mukanaan, ja myöhemmällä iällä pelastustoiminnasta saattaa tulla osalle ammatti. Viime aikoina tämä konkretisoitui harvinaisella tavalla, kun kolme seutukunnalta lähtöisin olevaa nuorta miestä opiskeli yhtä aikaa Pelastusopistolla Kuopiossa.

Heistä Eetu Salonen sai vuoden vaihteen tietämillä pelastajatutkinnon valmiiksi kurssinsa priimuksena, ja hän työskentelee tällä hetkellä Helsingissä palomies-ensihoitajana Kallion keskuspelastusasemalla.

Samu-Pekka Heino jatkaa parhaillaan toista lukukauttaan Pelastusopistolla ja luhankalainen Hannu Kärnä ensimmäistään. He menevät kesäksi Päijät-Hämeen pelastuslaitokselle töihin palomiehiksi.

Opiskelu pelastajatutkinnossa kestää kolme lukukautta (1,5 vuotta). Tutkinto antaa kelpoisuuden palomiehen tai palomies-sairaankuljettajan ja pelastajan virkoihin. Opiskelu on pääsääntöisesti lähiopiskelua ja opiskelijalla on läsnäolovelvollisuus.

Kaikki kolme ovat aloittaneet paikallisissa palokuntanuorissa ala- tai yläasteella ollessaan, ja siirtyneet siitä vastuullisempiin tehtäviin Joutsan ja Luhangan paloasemilla, ja nyt se on heille jo käytännössä ammatti.

Kolmikko kannustaa kaikkia mahdollisuuksien mukaan hakeutumaan opiskelemaan Pelastusopistolla. Moderni oppimisympäristö käsittää muun muassa 38 hehtaarin harjoitusalueen. Harjoitusalueella voidaan harjoitella erilaisten palojen sammutusta, kemikaalivahinkojen torjuntaa, monipuolisia pelastustehtäviä, hälytysajoa ja onnettomuuksissa loukkaantuneiden ensihoitoa. Opinnot sisältävät paljon käytännön harjoituksia tuettuna luokkahuoneissa saatavalla teorialla.

Sisäoppilaitosmainen asuminen takaa huikean yhteishengen. Fyysisen puolen on oltava kunnossa, sitä vaativat niin pääsykokeet kuin käytännön työelämä pelastajan tehtävissä.

– Urheilun on hyvä olla elämäntapa. Siitä on tosissaan tykättävä, sillä palomiehen hommat vaativat kovaa fysiikkaa kropalta koko työuran ajan, toteaa Salonen.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Pelastusopistolla peräkkäisillä vuosikursseilla opiskelleet paikalliset palomiehet ovat pukeutuneet kuvassa kolmeen eri asuun. Vasemmalla olevalla Eetu Salosella on yllään ensihoitajan työpukineet, Samu-Pekka Heinolla palomiehen varusteet ja Hannu Kärnällä juhlaunivormu.