Talvisodan päättymisestä tulee tällä viikolla kuluneeksi 80 vuotta. Tämä raskaita uhreja vaatinut aseellinen konflikti veti Suomen mukaan toiseen maailmansotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme 30.11.1939. Talvisota päättyi 13.3., ja edessä oli vielä kaksi sotaa, aikalaisten sitä onneksi siinä vaiheessa tietämättä.

Rintamilla palvelleita veteraaneja ei 80 vuoden jälkeen ole enää helppo tavoittaa haastateltaviksi, mutta kotirintama eli ja koki Talvisodan tunnelmat omalla tavallaan, ja Joutsan Seutu lähestyy sitä kautta aihetta. Oppaina lehdellä on kaksi silloista 30-luvun lasta, eli Talvisodan aikana 11 vuotta täyttänyt Tapio Ruohtula ja vuonna 1930 syntynyt Matti Kokko. Myös joutsalaisen sotahistorioitsija Tapio Nurmisen tutkimuksien tekstit avaavat tunnelmia.

Termi kotirintama on osuva, sillä sodan tunnulta oli mahdotonta välttyä tuon ajan Suomessa. Miehet olivat rintamalla, samoin osa naisista puolustustaistelua tukevissa tehtävissä, ja huoli läheisistä oli valtava. Käytännössä jokaisesta perheestä oli joku vaarassa, kun perheen käsitettä laajennetaan tässä yhteydessä lähisukuun.

Suruviestit kaatuneista levisivät koko yhteisöön, ja liian usein toistuneet sankarihautajaiset toivat sodan kauheudet konkreettisesti myös seutukunnalla. Moni myös haavoittui vakavasti.

Venäläiset pommittivat Suomen asutuskeskuksia ankarasti, ja kun oli hyvä lentosää, myös seutukunnan taivailla näkyi noita tuhoa kylväviä teräslintuja. Heinolaa pommitettiin 13.2. ja Jyväskylää 29.12 ja 31.12. Pommitettuja paikkakuntia oli kaikkiaan sadoittain. Esimerkiksi Lahteen hyökättiin 11 eri päivänä.

Matti Kokko asui noin päivinä nuorena poikana kotonaan Vallaspellossa. Hän muistaa yhden tilanteen sotatalvesta vihollisen pommikoneisiin liittyen.

– Idästä päin tuli seitsemän pommikoneen laivue, kauniissa muodostelmassa ja hyvin korkealla. Aika jyrinä silti niistä kuului. Olimme niitä pihalla katsomassa, vaikka meitä oli varoiteltu suojautumaan, mikäli venäläisten koneita näkyisi. Koulussa meitä opetettiin kellimään lumessa, että olisimme valkoisia ja sulautuisimme hankeen. Pelkäsivät, että jos lentäjät näkisivät, niin ne ampuisivat, muistelee Kokko.

Tapio Nurminen on haastatellut jo vuosia sitten aikalaisia ja tutkinut tuon ajan sanomalehtiuutisia. Tuolloin ilmeni, että dramatiikkaa Joutsan ensimmäiseen sankarivainajien hautajaispäivään 31.12.1939 toivat Joutsan yli Jyväskylään lentäneet venäläiset pommikoneet.

Jumalanpalvelukseen osallistuneet joutuivat poistumaan kirkosta, kun pommikoneet ilmaantuivat Joutsan ylle. Väki siirtyi toviksi suurten kuusten suojaan vanhalle hautausmaalle. Tämän jälkeen kirkonmenot jatkuivat, mutta kun koneet palasivat Jyväskylän yltä takaisin, kirkkoväen piti taas poistua kirkosta. Paluumatkalla yksi osuman saanut venäläiskone nilkutti muiden perässä.

Pahiten uudenvuodenaaton pommituksissa kärsi juuri Jyväskylä, jossa 24 ihmistä menetti henkensä. Loukkaantuneita oli 12. Tapio Ruohtulalla on tallessa kauppias Mikko Ikosen kirjanpito tuolta ajalta, ja sieltä löytyi mielenkiintoinen yksityiskohta ilmavaaraan liittyen. Lotat nimittäin suorittivat ilmavalvontaa Joutsan kirkon kellotapulissa, ja tarvittaessa oli tehtävä hälytys. Nykyisin käytössä ovat sireenit, mutta tuolloin taottiin ratakiskon pätkää.

– Kirjanpidon mukaan 5.12. häneltä on ostettu 40 kiloa painava ratakiskon pätkä 140 markalla. Se roikkui nykyisen seurakuntatalon vieressä yhä kasvavassa Koulupetäjässä, kelottuneessa oksassa, muistaa Ruohtula.

Esko Manninen on aikaisemmin julkaissut Kotiseutulehdessä tiedon, jonka mukaan suurempi kirkonkello oli haljennut ilmavaarahälytyksiä annettaessa. Ratakiskolla on mitä todennäköisimmin korvattu tuo rikki mennyt kirkonkello.

Tapio Ruohtula on niitä harvoja nykyjoutsalaisia, jotka ovat todistaneet venäläisten ilmapommituksia. Itse asiassa lähimmät pommit räjähtivät 200–300 metrin etäisyydellä nuoresta pojasta 30.12.1939. Ruohtulat asuivat tuolloin Nurmijärvellä, ja Tapio on muistellut asiaa kirjassa Vaihelan vaiheita sukupolvien ketjussa (kirjoittaneet Esko Manninen ja Leena Riitaoja), jota lainaamme tässä:

–… Ylimattilan rappusilla huomasimme Rajamäen suunnasta tulevan lentolaivueen. Hetken päästä huomasimme, että siellähän roikkui jatkuvasti pituutta kasvavat nauhat alas. Silloin äkkäsimme, että ne ovat pommeja ja kiiruusti olimme kyykyssä kakluunin syrjässä. Tauluja putoili lattialle. Isommat pommit tuntuivat ja kuuluivat korviin voimakkaasti. Totesimme, että olimme varjeltuneet pahimmalta.

Räjähdyksistä saattoi syntyä viidenkin metrin monttu isoimmista jytkyistä, ja kun iltapäivällä sattui uusi pommitus, kukaan ei jäänyt enää kurkistelemaan taivaalle, vaan painui kellariin. Pommitukset vaativat uhreja lähistöltä, ja ihmetystä herätti, miksi venäläiset pommittivat käytännössä maaseudun asujaimistoa, sillä mitään sotilaskohdetta ei lähistöllä ollut.

Osa Ruohtulan perheestä lähti sen jälkeen Joutsaan, ja Talvisodan aikaisesta matkustamisesta Tapio muistaa sen, että Heinolaan ei saanut jäädä odottelemaan bussia, koska uskottiin kaupungin siltoja pommitettavan hetkenä minä hyvänsä. Valkoiset lakanat suojanaan perhe käveli Lusiin, josta päästiin jo autokyytiin.

Armeija tarvitsi päivittäistä polttoainetta sotilailleen leivästä, ja sen hankkimiseen perustettiin laaja hankintaketju. Käytännössä leipää leivottiin paljon tavallisten ihmisten kodeissa, joista se toimitettiin tarkastusasemille armeijalle toimitettavaksi.

– Leivontaohjeen mukaan leivottiin täällä Joutsassakin leipää sotilastarkoituksia varten. Tammikuusta maaliskuuhun olin silloisen rakenteilla olevan suojeluskuntatalon alakerrassa äidin ja naisväen apuna leipomassa leipää ja pakkaamassa korkeisiin laatikoihin rintamalle lähetettäväksi.

– Minäkin sain osallistua leipien käsittelyyn. Hohtimilla leikkasin kulmia sellaisista 25 x 25 senttiä leivistä, jotka olivat uuniin laitettaessa ”linksahtaneet”, armeijan kuljetuslaatikot kun oli tehty jämptisti. Sivutuotteet olivat sopivia suupaloja 11-vuotiaalle pojalle.

Vaihelan kotimuseoon on talletettu tuo mainittu leivontaohje. Tuo Leivontaohjeet sotilastarkoituksia varten leivottaessa on yhden liuskan pituinen pikkutarkka kertomus oikeaoppisesta leivänteosta. Erikoisinta on, että ohje on leimattu salaiseksi! Liekö maailmanhistoria tuntenut toista salaista leivontaohjetta?! Ruokahuollon lisäksi kotirintama teki taistelijoilleen muun muassa lämpimiä vaatevarusteita kuten villasukkia ja lapasia.

Kovasta pakkasesta on usein puhuttu Talvisodan tunnusmerkkinä. Monikaan ei tule ajatelleeksi, miten se vaikutti hautojen kaivamiseen sankarihautausmaalle.

– Minulle on kerrottu, että hautojen kaivaminen sankarihautausmaalle oli ankara työ, kun sitä olivat tekemässä vain vanhat miehet ja nuoret pojat parasvoimaisimpien miesten ollessa rintamalla. Kovan pakkasen vuoksi routakerros oli paksu ja vaikeasti läpäistävissä, kertoo Ruohtula.

Rauha tuli 13.3.

– Rauhan tulo oli tietenkin iloinen asia. Ensiksihän se oli aselepo, mikä muuttui myöhemmin rauhaksi. Pysyimme ajan tasalla tuoreeltaan naapurissa olleen kidekoneen (alkeellinen radio) avulla, kertoo Kokko.

Sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta koko maassa perjantaina 13.3.2020 talvisodan päättymisen 80-vuotisjuhlan johdosta. Liput nostetaan salkoon kello 8 ja lasketaan auringon laskiessa. Sisäministeriö on määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan 13.3.2020.

Janne Airaksinen

Elämää viholliskoneiden pelossa

Talvisodan sytyttyä päällimmäinen pelonaihe kotirintamalla oli venäläisten ilma-ase. Espanjan sisällissota ja Puolan valtaus olivat osoittaneet, ettei siviileitä uudessa sodankäynnissä säästetty. Talvisota itsessään oli alkanut Helsingin pommituksella.

Rintamamiehet jakoivat kirjeissään neuvoja ilmavaaran välttämiseksi. Venäläiskoneiden pelättiin ampuvan siviilejä. Kannaksella palvellut joutsalainen metsätalousneuvoja Teemu Nurminen kehottikin siirtymään heti lentokoneiden tullessa ”pois aukealta rakennusten tai metsän suojaan tai ojaan maahan.”

Suurimpana uhkana sodan alussa nähtiin kaasu. Nurminen jatkoi vaimolleen: ”Vaarallisempaa vielä on kaasu, jota ryssä voi alkaa järjestää taajaväkisiin seutuihin. Jyväskylän matkalla sitä voidaan järjestää Joutsan kyläänkin. Mahdollisen palopommituksen varalta voisit tärkeimmät yksityiset paperit, paremmat vaatteet, arvokkaammat kirjat yms. tavaran viedä esimerkiksi [Hartolan] Ulmalaan.”

Joutsan kirkonkylään oli kaupunkien tapaan tehty maakaivantoja sirpalevaaran vuoksi. Yksi niistä sijaitsi ilmeisesti nykyisellä Koulumäellä. Teemun vaimo Mirjam kirjoitti miehelleen joulukuun alussa: ”Tässä meidän lähellä, tuossa mäessä on väestönsuoja. Niitä on täällä useita. Pari kertaa olen saanut jo lapset pukea ja viedä suojaan. ”

Jyväskylää pommitettiin ensimmäisen kerran perjantaina 29.12.1939. Novgorodista lähteneet koneet ylittivät Joutsan kahteen kertaan. Metsätyönjohtaja Arvo Mäkinen kuvasi kirjeessään: ”Täälläkin on ollut jo ilmahälytyksiä. Meneehän ne päiväsaikaan, mutta yöllä ne ovat pahempia, kun täytyy lapsetkin herättää ja viedä sirpalesuojiin. Oli kerran jo keskellä yötäkin hälytys. Joulukuun 29. päivänä meni Kanervamäen kautta koneita Jyväskylään. Ne saapuivat puolenpäivän jälkeen pois. Niistä meni ainakin seitsemän Joutsan yli etelään. Silloin etsi niitä kolme suomalaista hävittäjää. ”

Ilmavaara ei sodan aikana väistynyt. Teemu Nurminen muistutti vaimoaan tammikuussa 1940: ”Varo [lentokoneita] ja painu matalaksi, missä oletkin, ulkona tai sisällä. Sirpalevaara on silloin pienempi, jos pommi lähelle sattuu putoamaan. Ja palopommien sammuttamiseksi pitäisi olla hiekkaa, muulla ne eivät sammu. ”

Ikkunoissa pidettiin pimennysverhoja. Ulos ei saanut pimeän aikaan näkyä pienintäkään valoa, jotta lentokoneiden olisi vaikeampi navigoida. Etenkin lasten tuli ilmahälytyksen tullen verhoutua valkoiseen lakanaan. Lomalaiset ja kotiseudulle toipumaan päässeet haavoittuneet tosin rauhoittelivat, että venäläiskoneet tuskin ryhtyisivät jahtaamaan yksittäistä ulkonaliikkujaa.

Tapio Nurminen

Yläkuva: Koulupetäjän oksassa riippui Talvisodan aikana ratakisko, jota takomalla annettiin ilmahälytys kirkonkylälle.

Matti Kokko muistaa nähneensä pienenä poikana Talvisodan aikana venäläisen pommikonelaivueen taivaalla.

Tapio Ruohtulalla on paljon muistoja sotatalven ajalta.
Ruohtulan kotimuseossa on tallessa leivontamuotti ja salaiseksi leimattu leivontaohje. Näiden avulla on tehty leipää sotilaille rintamilla.

Tagged with →