Kaukana ovat ne ajat, jolloin lehti-ilmoituksissa esiintyi pankkikonttorin johtaja seteleitä täynnä olevan kottikärryn kera ja houkutteli kansalaisia ottamaan asuntolainaa tai jopa kulutusluottoa. Viimeisimmän 2000-luvun pankkikriisin jälkeen rahoituslaitokset Suomessa ja maailmalla ovat ottaneet etäisyyttä entisiin avokätisen luotonannon aikoihin, suurelta osin viranomaisten patistamina.

Nykyään yrittäjästä ja kansalaisesta tuntuukin lähinnä siltä, että meillä kyllä on rahoituslaitoksia, mutta niistä on erinomaisen haastavaa saada rahoitusta juuri mihinkään. Tämänkaltaista viestiä on kuulunut ainakin pienyritysten suunnasta jo useiden vuosien ajan. Kasvurahoituksen niukkuus on ollut pullonkaulana monessa yrityshankkeessa.

Uusimpana ongelmakenttänä tällä saralla ovat viime aikoina mediassakin esille nousseet taloyhtiöt. Kun kiinteistöjen arvonkehitys on varsinkin maaseutupaikkakunnilla pikemmin negatiivista kuin positiivista, pankit suhtautuvat hyvin kriittisesti taloyhtiöiden remonttien lainoittamiseen. Pienemmissä taloyhtiöissä pankit saattavat tarjota mieluummin taloyhtiön osakkaille henkilökohtaisia lainoja yhtiölainan korvaajaksi. Ja joissakin tapauksissa rahoitusta ei myönnetä edes henkilökohtaisina lainoina. Näin asukkaat joutuvat hyvin hankaliin tilanteisiin, kun tuiki tarpeellisiakaan remontteja ei voida toteuttaa.

Yksi erityisongelma on syntynyt yleishyödyllisille kolmannen sektorin sote-toimijoille. Aiemmin nämä kunnan kanssa tiiviissä yhteistyössä toimineet yhdistykset ja säätiöt saivat liki automaattisesti lainoilleen kunnan takaukset. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnat eivät saa osallistua tällaisiin rahoitusjärjestelyihin juuri millään tavalla. Suomessa onkin lukematon määrä sote-alalla toimivia yhdistyksiä, jotka eivät käytännössä pysty toteuttamaan remontteja tai uudisrakentamista.

Pääkirjoitus on paikallislehti Joutsan Seudun kannanotto kulloinkin esillä olevaan asiaan.

Tagged with →