Äskettäin julkaistussa Suomen ympäristökeskuksen laskelmassa verrataan ilmastopäästöjen vähenemistä kunnittain. Simon kunnassa päästöt ovat vähentyneet huikeat 121 % ja Luhangan kuntakin keikkuu taas palkinnoilla. Jokainen positiivinen uutinen Luhangasta on tärkeä. Kuitenkin on ymmärrettävä, että vertailu perustuu laskentamekanismiin, jossa tuulivoiman tuotannosta lasketaan kunnalle päästöhyvityksiä.

Luhangan tapauksessa se tarkoittaa, että päästöt ennen kuutta tuulivoimalaa olivat käytännössä yhtä suuret tai mieluumminkin pienet kuin tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeenkin eli ne ovat pysyneet samalla tasolla. Luhangassa oli ennen tuulivoimaloita ja on niiden rakentamisen jälkeenkin noin 700 asukasta, ei ollut eikä ole nytkään muuta teollisuutta, ei juuri maataloutta eikä liikennettä. Kauniin Luhangan vahvuudet ovatkin juuri puhdas ilma, upea luonto, hiljaisuus ja ainutlaatuiset vesistöt. On hyvä, että päästöjä vähennetään, mutta tuulivoiman varaan ei kriisikunnilla ole syytä tuudittautua.

Saksasta löytyy varoittavia esimerkkejä. Siellä on pieniä kuntia ja kyliä, jotka ovat rakentaneet tulevaisuuttaan vain uusiutuvan energian varaan ja erityisesti tuulivoiman varaan. Kun tuulivoiman ongelmat ovat sitten paljastuneet, niin tilanne ei ole helppo. Ensinnäkään kylien sähkön kuluttajat pystyvät itse käyttämään vain murto-osan siellä tuulivoimalla tuotetusta sähköstä. Sen myynti ulkopuolelle on kilpailutilanteen ja siirtoverkkorajoitusten takia hankalaa. Toiseksi kylissä ja alueilla, jonne on rakennettu mieletön määrä tuulivoimaa, on tehty havaintoja, että sinne ei halua muuttaa enää kukaan, taloja tyhjillään, ikkunoissa ei valoja, ei lapsia leikkipuistoissa, ei nuoria urheilukentällä, nuorisotiloja suljettu. Ompeluseurakin on lakkautettu. Jos kyläkadulla vielä joku sattuu tulemaan vastaan, niin ei enää hymyile vaan kääntää katseen maahan. Kirkon seiniin ja katoillekin on asennettu aurinkopaneeleita.

Simon kunta kuten monet muutkin kunnat laskevat tuulivoiman pelastavaan voimaan, vaikka koko tuulivoima-alaa uhkaa kriisi. Sähkön hinnan ennakoidaan jäävän pidemmäksi aikaa € 30/MW tasolle tai jopa sen alle. On vaikea kuvitella, että silloin tehtäisiin investointipäätöstä yhdestäkään tuulivoimalasta ja nykyisiäkin hankkeita lykätään tai lopetetaan.

Tuulivoimarakentamista koskevat määräykset ovat vanhentuneet. Ne on laadittu aikana, jolloin nykyisin jopa 300 m korkuisista tuulijättiläisistä ja kymmenien voimaloiden ”puistoista” ei tiedetty vielä mitään. Tällaisia kolossaalisia rakennelmia varten perustetaan yleensä muutaman tuhannen hehtaarin teollisuusalue ja usein keskelle koskematonta luontoa. Kaikille teollisuustuulivoimaloille tulisi vaatia ympäristölupa ja säännökset olisi saatettava ajan tasalle. Suomessa jopa ponitallille voidaan määrätä joskus ympäristölupa, mutta tuuliteollisuusalue saa toimia ilman sitä.

Jos tuulivoimaloita rakennetaan niin ne pitää sijoittaa alueille, joilla niistä ei synny haittoja ihmisille, ympäristölle eikä maisemille. Valitettavan usein kuntapäättäjät tarttuvat hädissään tuulivoimaloiden tuomiin kiinteistöverotuloihin tuulivoiman haittojen kustannuksella.

Hannu Heinonen

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →