Sunnuntaina Joutsan kirkossa oli juhlan aihetta, sillä seurakunta vietti 160-vuotisjuhliaan, ja Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura saarnasi juhlamessussa sanankuulijoille. Vuodenvaihteessa Joutsan seurakunta siirtyi kirkon uudistuksissa Mikkelin hiippakunnasta osaksi Lapuan hiippakuntaa, ja juhlamessu oli luonteva hetki tulla tutuksi, puolin ja toisin. Kirkossa oli läsnä toistasataa henkeä sanaa kuulemassa.

Piispa Peura kertoi saarnansa alussa Jeesuksen puheesta, jossa toisten tehtävä on kylvää siementä ja toisten korjata kypsää satoa, minkä sanoma osui hyvin sunnuntain juhlapäivään. Sillä tuntuuhan tilanne uudelta seurakunnassa hiippakuntien rajamuutoksissa. Hän kävi saarnassaan läpi historiaa peilaten sitä seurakuntajaon ja hiippakuntarajojen muuttumisen kautta.

Joutsa ja Leivonmäki erotettiin Hartolasta seurakunnasta 23.1.1860. Tuota ajankohtaa voidaan pitää oman Joutsan seurakunnan syntymäpäivänä. Kaikki nämä vuosisadat Joutsan seurakunta oli osa Viipurin, sittemmin Porvoon hiippakuntaa. Tultaessa 1900-luvulle tuomiokapituli sijaitsi Savonlinnassa ja lopulta Mikkelissä.

– Historiasta huomaa, että hiippakuntarajat ovat muuttuneet monta kertaa. Eivätkä nykyisetkään liene lopullisia. Päätös liittää Joutsa osaksi Lapuan hiippakuntaa perustuu maakuntajakoon. Nykyinen Lapuan hiippakunta muodostuu Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen seurakunnista.

– Alueemme eri puoliskoilla on paljon annettavaa toisilleen. Haluan toivottaa teidät joutsalaiset, leivonmäkiset ja luhankalaiset tervetulleeksi Lapuan hiippakuntaan, painotti piispa Peura.

Uusi testamentti kuvaa seurakunnan paitsi Jumalan pelloksi myös Jumalan rakennukseksi, joka tarvitsee lujan perustan. Tässä kaikessa on tarvittu ja tullaan tarvitsemaan monia ihmisiä, erilaisine taitoineen.

Vertauskuvallisesti tämä liittyy myös seurakuntien kokemiin muutoksiin. Niukkenevien voimavarojen vuoksi työntekijöiden määrää on vähennetty, tarpeettomista kiinteistöistä on luovuttu ja toimintaa supistettu. Myös seurakuntarakenteet ovat muuttuneet.

– Edellä todettu tarkoittaa sitä, että seurakuntatyötä on jouduttu ja joudutaan tekemään uudella tapaa. Työstä tulee enemmän yhteistä kuin aiemmin. Seurakunnan työntekijät joutuvat ylittämään entiset työalojen rajat. Sitäkin tarpeellisempaa on, että työntekijät ja seurakuntalaiset tekevät seurakunnan työtä rinta rinnan.

Piispan mukaan seurakunta tarvitsee nykyään ehkäpä enemmän kuin vuosikymmeniin jäseniään ja heidän työpanostaan. Seurakuntatyö on yhteistä työtä, jossa seurakuntalaisilla tulee olla oma paikkansa. Tekemisen tapoja on monia. Piispa Peura rohkaisi seurakuntalaisia ottamaan paikkansa seurakunnan elämässä.

Juhlamessun jälkeen oli vuorossa kirkkokahvit seurakuntakodilla, jossa piispa ja mukana olleet hiippakunnan työntekijät varustettiin erilaisilla muistolahjoilla. Lapuan hiippakunta kertoi tarkemminkin toimintansa yksityiskohdista diaesityksellä.

Hiippakunnan työntekijöiden päivä jatkui varsin perusteellisella perehtymisellä seurakunnan hallintoon, työntekijöihin ja muun muassa Luhangan ja Leivonmäen kappeliseurakuntien toimintaan.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura ja Joutsan seurakunnan kirkkoherra Tuula Leppämäki sunnuntain juhlamessussa Joutsan kirkossa.