Suo rupeaa hiljalleen heräämään kevääseen. Valon määrä lisääntyy ja päivä pidentyy. Säiden lämpeneminen ja lumen vähyys on vaikeuttanut hiihtoretkien tekemistä varsinkin eteläisessä Suomessa.
Hiihtoretkellä pääsee suon talviseen hiljaisuuteen, joka on erikoinen ja mykistävä kokemus. Lumi ja jää mahdollistaa myös pääsemisen suon märimpiin ja upottavimpiin osiin, joihin ei kesällä ole mahdollista päästä.
Kesäisin Haapasuolle pääsee myös retkipolkua ja pitkospuita pitkin. Ilmastonmuutos on vaikeuttanut myös monien Haapasuon eläinten elämää suuresti. Lämpötilan kieppuminen nolla asteen molemmin puolin hankaloittaa eläinten ravinnon saantia. Jatkuva lumien sulaminen jäädyttää ravinnon.
Haapasuon reunarämeillä ja kankailla asustelee metsoja, jotka ruokailevat männyissä. Neulasten jäätyminen hankaloittaa metson ruokailua. Myös lumen vähyys on ongelmana. Riekon ja teeren tavoin myös metso käyttää luminietoksia yöpymiseen kiepissä. Varsinkin usein alkutalvella lumesta ei ole juuri suojaa. Onneksi kovia pakkasjaksoja ei juuri ole ollut.
Kanalinnuista Haapasuolla pesivät myös pyyt, jotka viihtyvät suon reunamilla olevissa kuusikorvissa. Kuusikorvet syntyvät ravinteisiin ja reheviin rämenotkelmiin. Kuusikorven puusto ja kasvisto on suohon verrattuna rikkaampaa. Puiden juuret pääsevät kiinnittymään kivennäismaahan, toisin kuin suon kitukasvuiset männyt. Käkkärämännyt joutuvat kasvattamaan juurensa köyhään turvemaahan.
Joutsan suoluonto sijaitsee mielenkiintoisella alueella, eli kahden pääsuoluontotyypin risteymäalueella. Varsinkin Joutsan pohjoisosissa Sisä-Suomen keidassuot muuttuvat hiljalleen aapasoihin. Myös Haapasuolta löytyy varsinkin suon pohjoisosista piirteitä aapasoista. Lajistostakin löytyy monia pohjoisia lajeja, kuten kapustarinta ja pohjansirkku.
Joutsan keidassuot ovat kuivempia ja sammaleisempia kuin vaikkapa rannikon tuntumassa olevat keidassuot. Eli Joutsan ilmasto ja lämpötilat poikkeavat vaikkapa Varsinais-Suomen ilmastosta jo siinä määrin, että se vaikuttaa soiden kehitykseen ratkaisevasti.
Myös Joutsan vaihteleva korkokuva on vaikuttanut soiden kokoon. Suot ovat syntyneet kankaiden ja kallioiden notkelmiin. Suota löytyy jopa vettä hyvin läpäiseviltä hiekkamailta ja harjujen supista, mikäli vain pohjavesi on lähellä maan pintaa. Joutsan suot ovatkin jääneet melko pieniksi kumpareisessa maastossa.
Suurin osa soista ovat etupäässä rämeitä ja korpia. Suuria puuttomia avonevoja on Joutsassa nykyisin varsin vähän. Onneksi viimeiset suuremmat luonnontilaiset suot on saatu suojeltua. Yksi näistä suojelluista soista on Harvastensuo, joka ei ole Haapasuon tapaan keidassuo, vaan aapasuo. Harvastensuo on Haapasuon tavoin mainio linturetken kohde ja kaiken lisäksi lähellä Joutsan taajamaa.
Erilaisiin suotyyppeihin vaikuttaa muun muassa ilmasto. Aapasuo vaatii kehittyäkseen viileämmän ilmaston. Haapasuolta löytyy nähtävää ja kuultavaa läpi vuoden. Kenties alkukesä on kuitenkin parasta aikaa käydä nuuhkimassa suopursun huumaavaa ja rahkan muhevaa tuoksua.
Toki jo helmikuussa suosaarekkeissa ja reunametsissä soidintavat jo muun muassa korppi, helmipöllö, huuhkaja ja varpuspöllö. Muuttoaikana toukokuussa saattaa kiikarinlinssiin saada vaikkapa kangaskiurun ja tunturikiurun.
Haapasuon alue on laaja ja monenkin jutun väärtti, joten kenties palaamme vielä aiheeseen.
Jarmo Vacklin
Yläkuva: Vetisellä rämeellä ei juuri menesty muut puut kuin mänty. Mäntykin jää tavallisesti kitukasvuiseksi. Eteläisen Suomen viimeiset aarnimetsät ovat usein soiden reunamilla.
Loading ...
