Luhangan Vanhalla hautausmaalla on yksinäinen ja hyvin aikaa kestänyt hautakivi. Siinä oleva nimi, Emil Colliander, on monelle täysin tuntematon. Hän on ollut kirjoilla Luhangassa ja asunut ajoittain, mutta työpaikat ja perheen koti ovat olleet muualla. Hän oli kahdesti aviossa ja hänellä oli kaksi aikuiseksi varttunutta tytärtä. He asuivat Luhangassa pätkittäin.
Emil kuoli sydänhalvaukseen 17. heinäkuuta 1890 Ronnebyssä Ruotsissa 44-vuotiaana. Ronneby on suosittu kylpyläkaupunki Etelä-Ruotsissa ja hän saattoi olla siellä terveyssyistä. Omaiset järjestivät Emilin kotiseurakuntaansa haudattavaksi. Puolison ja lasten lisäksi hänellä oli paljon serkkuja sekä äiti ja täti elossa Ånäsissä.
Kirkonkirjassa ”Luhangan kuolleet ja haudatut” on hänet, Uusi-Kartanon asukas, kirjattu kuolleen ”sydämen halpaukseen 17. heinäkuuta 1890 Ronnebyssä Ruotsissa”. Hautaus on toimitettu 29. elokuuta, yli kuukausi kuoleman jälkeen.
Emilin äiti, Ånäsissä kasvanut Johanna Karolina Nohrström, oli aviossa Hartolassa Frugårdin kartanossa luutnatti Carl Collianderin kanssa. Heillä oli yhdeksän lasta ja ajan käytännön mukaisesti lapsilla saattoi olla opettaja kotona tai he ovat olleet opissa sukulaisten perheissä ennen siirtymistään opiskelijoiksi. Lapsista kuusi oli aviossa ja he menestyivät elämässään.
Kun Emilin isä Carl Colliander kuoli vuonna 1857, neljä lasta oli alaikäisiä: Felix 8, Edvin 10, Axel Emil 12 ja Mathilda 15-vuotias. Johanna palasi pienempien lasten kanssa Ånäsille Vendla-siskonsa seuraksi. Vendla Blom oli jäänyt leskeksi neljä vuotta aikaisemmin. Johanna ja Vendla elivät leskinä Ånäsilla ja kuolivat samana vuonna 1897. Heidät on haudattu Reetin hautausmaalle äitinsä Anna Lovisan vuonna 1846 rakennuttamaan hautakammioon. Vendlan poika Bruno osti Ånäsin tilan itselleen vuonna 1883. Hänen lapsensa muuttivat sukunimeksi Jokitaipale.
Telefoonimekaanikko Emil Colliander asui täysi-ikäisenä ainakin ajoittain Luhangassa. Hän on asunut Ånäsissä vuosina 1865–1874 ja Uusi-Kartanossa (Uusitalo) vuosina 1880–1890. Hän on osallistunut Luhangassa 29.3.1889 kuntakokoukseen, missä käsiteltiin tien rakentamista kirkolle.
Emil on tainnut olla armeijan palveluksessa ja tehnyt puhelinasennuksia ja muita mekaanikon töitä varuskunnissa. Ehkä sen vuoksi hän on asunut mm. Moskovassa ja Viipurissa, mutta on ollut samaan aikaan Luhangassa kirjoilla.
Kiinnostavaa on, että hän on avioitunut Moskovassa 18.10.1867 Vera Schulginin kanssa. Lapsia oli neljä, joista aikuisiksi elivät vanhin ja nuorin lapsi: Nadeshda (1868–1945) ja Jenny (1877–1930). Perhe on muuttanut Viipuriin vuonna 1872, sillä kaksi nuorinta lasta Johanna 1873 ja Jenny 6.10.1877 ovat syntyneet Viipurissa. Vera todennäköisesti kuoli Viipurissa lasten ollessa 13- ja 4-vuotiaita. Emil tarvitsi apua lasten ja kodinhoidossa ja hän avioitui vuonna 1881 Hirvensalmella 10. marraskuuta 28-vuotiaan neiti Natalia Anderssonin kanssa. Ehkä Natalia oli jo ollut perheessä apulaisena. Hän on kuollut 17.7.1890 Viipurissa. Natalian isä, Hirvensalmen kappalainen A. Andersson oli ollut vt. kirkkoherra Luhangassa vuosina 1868–1875.
Nadeshda avioitui Viipurissa 15. helmikuuta vuonna 1892 Ristiinan pitäjän nimismiehen Bengt Bromsin kanssa. Bengt oli syntynyt Sysmässä 1864, missä isä Karl Bröms toimi nimismiehenä. Bengt ja Nadeshda asuivat Ristiinassa, missä syntyivät lapset Harry Bengt (Paarma/Paatsalo) s. 1901 ja Ossian Wilhelm (Broms) s. 1908. Bengt kuoli 66-vuotiaana vuonna 1930. Naneshda eli 76-vuotiaaksi ja kuoli Joroisilla vuonna 1945, viisitoista vuotta miehensä kuoleman jälkeen.
Jenny asui Uusi-Kartanossa Luhangassa vuonna 1899, kun kuopiolainen farmasian kandinaatti Verner Dahlström muutti Luhankaan hänen luokseen. Jenny ja Verner kuulutettiin Luhangassa, ja vihittiin Vernerin kotikaupungissa Kuopiossa 8.11.1899.
He asuivat Uusi-Kartanossa, missä heille syntyi tytär Astrid 1.1.1901. Lapsi kastettiin kotona ja kummeina oli Vernerin sukua Kuopiosta. Perhe muutti Luhangasta Helsinkiin 14.1.1902. Samana vuonna he muuttivat Kalajoelle missä Verner oli saanut apteekkioikeuden. He asuivat Kalajoella 10 vuotta ja siellä syntyivät Kersti, Veikko ja Margareta. Vuonna 1912 perhe muutti Heinolaan, missä Verner oli apteekkarina 16 vuotta vuoteen 1928. Heinolassa hän toimi kaupunginvaltuustossa, oli rahatoimikamarin puheenjohtaja ja Höyryvene OY Kymin toimitusjohtaja.
Puolisot kuolivat vuonna 1930, Jenny 52 ja Verner 66-vuotiaana.
Emil Colliander omisti Luhangassa 28/90 osaa Lemettilän (Klemettilän) RN:o 2 perintörusthollista. Tämä tila ulottui Kirkonkylästä Tammilahteen ja sen pinta-ala oli noin 2200 hehtaaria vuonna 1812. Siitä on sittemmin erotettu Vanhosen tila (776 ha), Ånäs (962 ha), Uusitalo (441 ha), Tammilahti (398 ha) ja Honkala (205 ha). Emil asui Uusitalossa.
Seppo Rasia on selvittänyt miten isoisästä Ferdinand Niemisestä tuli Tammilahden omistaja. Elokuussa 1891 toimitetussa perinnönjaossa tyttäret jakoivat isän jäämistön puoliksi, ja kumpikin sai 20.000 markan arvoisen 14/90 osan Lemettilän N:o 2 perintörusthollista.
Nadeshda oli myynyt osuutensa heti E J Salvesen -nimiselle henkilölle Jyväskylästä. Norjalaiset Salvesenin veljekset aloittivat sahateollisuutta Suomessa ja ostivat metsämaita tukkien saannin varmistamiseksi. Nadeshdalla oli rahalle käyttöä, sillä hän oli perustamassa perhettä Ristiinan pitäjän nimismiehen Bengt Bromsin kanssa.
Jennnyllä ei ollut kiirettä myydä perintöään. Avioiduttuaan vuonna 1899 farmasian kandinaatti Verner Dahlströmin kanssa, puolisot yhdessä myivät 5.12.1901 Jennyn osuuden (kauppakirjan mukaan 13/72 osan Lemettilän tilasta) Ferdinand Niemiselle.
Tämän jälkeen Ferdinand muutti Tammilahteen Hietalan talosta Rekolan kylästä.
Salvesen asui myös Tammilahdessa, ja hänen omistuksiaan hoiti Uusitalossa asunut Kalle Kalmari. Ferdinand ja Salvesen omistivat nyt tämän ison tilan yhdessä ja vuoden päästä he päättivät jakaa sen keskenään. He tekivät siitä kaksi yhtä suurta osaa ja 12.12.1902 ratkaisivat arvalla minkä osan saavat. Ferdinand Nieminen sai Tammilahden puoliskon ja Salvesen Uusitalon.
Risto Hänninen
Loading ...
