Suomen evankelis-luterilainen kirkko vei vuodenvaihteessa loppuun erään suuren hallinnollisen uudistuksen. Siinä hiippakuntajako tarkistettiin, ja Joutsan seurakunnalle uudistus merkitsi siirtymistä Mikkelin hiippakunnasta Lapuan hiippakuntaan. Muutos koski yli 20 muutakin seurakuntaa maassamme, ja Keski-Suomessa siirtyi Joutsan lisäksi Jämsän, Konneveden ja Hankasalmen seurakunnat.
Joutsan seurakunnan jäsenten uusi piispa on Simo Peura, teologian tohtori. Yksi hiippakunnan toimipisteistä sijaitsee Jyväskylässä, ja siellä työskentelee hiippakuntasihteeri Jukka Helin. Juuri Helin on vastaisuudessa se näkyvin henkilö, joka käytännössä antaa kasvot hiippakunnan tekemälle seurakuntien toimintaa tukevalle työlle.
Paikallislehti Joutsan Seutu tarttui lukijoiden toiveeseen esitellä uutta hiippakuntaa haastattelemalla hiippakuntasihteeri Heliniä. Muutos on tapahtunut, ja monia varmaankin askarruttaa se, millä tavoin tulevaisuus mahtaakaan olla erilainen Lapuan hiippakunnassa.
Jukka Helin ottaa vastaan Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin Jyväskylän toimipisteessä, joka sijaitsee keskellä kaupunkia Kauppakadulla, kerrostalossa. Hänellä on heti kertoa rauhoittava viesti tavalliselle seurakuntalaiselle.
– Ensimmäinen viesti seurakuntalaiselle on, että mikään ei muutu. Kirkko on läsnä Joutsassa nimenomaan Joutsan seurakunnan kautta, ja missä hiippakunnan hallinto sitten sijaitsee, sillä ei ole tavallisen seurakuntalaisen näkökulmasta merkitystä.
– Seurakuntalaiselle näkyvin muutos saattaa olla niinkin pieni, että paikallislehdessä julkaistussa piispan joulutervehdys on jatkossa eri henkilön allekirjoitus kuin ennen, naurahtaa Helin.
Heti tämän perään hän huomauttaa, että Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura on Laukaasta lähtöisin.
Vaikka hallintoalueen nimi on Lapuan hiippakunta, se ei tarkoita, että kyse olisi leimallisesti eteläpohjalaisuudesta. Hiippakunta on yhtä lailla myös keskisuomalainen. Sitä ilmentää sekin, että hiippakunnalla on kaksi eri toimipistettä, toinen Seinäjoella ja toinen Jyväskylässä. Piispalla on työhuone kummassakin toimipisteessä.
Suurin merkitys hiippakunnan vaihdolla on seurakunnan hallinnolle.
– Jokainen hiippakunta tukee seurakuntiaan aavistuksen eri tavalla. Toimintatavat saattavat poiketa toisistaan, mutta periaatteet ovat aivan samat. Tässä kohtaa toivon, että hiippakunta pystyy palvelemaan Joutsan seurakunnan henkilöstöä ja hallintoa vähintään yhtä hyvin kuin edellinen organisaatio.
Tämä seurakuntia ja niiden työntekijöitä tukeva organisaatio on nimeltään tuomiokapitulin virasto. Se on 14 viranhaltijan ja työntekijän muodostama hallinto- ja asiantuntijaorganisaatio. Tätä tehtävää varten hiippakunnalla on eri työalojen hiippakuntasihteeristö, jota johtaa hiippakuntadekaani.
Seurakunnan hallinto on tekemisissä hiippakuntaan useissa asioissa. Ensimmäisenä tulee mieleen piispantarkastus, joita on noin kerran kymmenessä vuodessa.
– Tuomiokapitulin henkilöstön toiminta on koko ajan piispan toiminnan jatketta ja sen tukemista. Tuomiokapitulilla ei ole tässä mielessä erillistä roolia.
Keskeisin asia mistä hiippakunta on kiinnostunut seurakunnassa, on kirkon ja seurakunnan perustehtävä. Sen toteuttamiselle tulee olla mahdollisimman hyvät edellytykset, ja sen turvaamiseen hiippakunnankin tuki tähtää.
– Se koskettaa kaikkea, kuten seurakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta.
Toinen yleinen tarve ottaa yhteyttä tuomiokapituliin ovat erilaiset ongelmatilanteet, joita saattaa nousta pinnalle esimerkiksi seurakuntien kirkkoneuvostojen- ja valtuustojen päätöksenteossa.
– Jos seurakunnan luottamushenkilöiden kesken käydään keskustelua siitä, mikä meni oikein ja väärin tai mikä olisi parasta, niin silloin usein käännytään tuomiokapitulin puoleen, ja se on ihan oikein. Korostan, että tuomiokapituli ei ota kantaa päätöksen sisältöön, sillä kapitulin tehtävä on valvoa päätösten lainmukaisuutta.
– Seurakunta on täysin itsenäinen, eikä tuomiokapitulilla ole minkäänlaista toimivaltaa käydä arvioimaan päätöksen sisältöä. Menettelytapavirhe on sellainen, että joudumme ottamaan kantaa. Usein vallalla on harhakuvitelmia siitä, että jos päätöksessä on niin sanotusti ”kahta ilmaa”, niin asiaan voisi jälkikäteen vaikuttaa tuomiokapitulin kautta. Se ei ole näin, alleviivaa Helin.
Yllä mainitut tilanteet ovat onneksi harvinaisia, sillä valtaosasta seurakuntien päätöksistä ei nouse kalabaliikkia. Tuomiokapitulille on kirkkolaissa määritellyt puuttumiskynnykset, ja ne muistuttavat vahvasti kuntakentällä noudatettuja. Jos esimerkiksi seurakunnan tilinpäätökset ovat kolmena vuotena tappiolliset, niin tuomiokapitulilla on velvollisuus kysyä, että kuinka asiat aiotaan oikaista.
Yleisesti ottaen seurakuntien taloudellinen tilanne on kiristymässä. Jäsenmäärät ovat laskussa verotulojen ohella, vaikka laskusuunta vaihteleekin paikoittain jyrkästä maltilliseen. Monien kuntien asukasmäärät vähenevät, mikä heijastuu seurakuntiinkin.
Mitä tiukemmaksi seurakunnan taloustilanne muodostuu, sitä tärkeämpää on Helinin mukaan kysyä, mikä on seurakunnan perustehtävä.
– Jos etsitään hyviä puolia talouden kiristymisestä, niin se ainakin pakottaa keskittymään olennaiseen. Pitää entistä tarkemmin löytää niitä suuntia, joilla perustehtävää pystytään toteuttamaan entistä paremmin, katse suunnattuna tulevaisuuteen. Sillä menneisyydestä ei löydä vastauksia niihin kysymyksiin, joita tällä hetkellä käsitellään seurakunnissa.
Helin siteeraa tässä yhteydessä kirkkolain määritelmää kirkon tehtävästä: Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Seurakuntien menot koostuvat henkilöstö- ja kiinteistökuluista. Joutsan seurakunnan tilannetta leimaa toiminnan jakautuminen kolmeen kirkkorakennukseen seurakuntaliitosten jäljiltä. Jotta henkilöstökuluissa pysytään tasapainossa, Helin kehottaa vakavasti pohtimaan kuinka usein ja minkälaista toimintaa kirkoissa on ja kuka sitä toteuttaa.
– Esimerkiksi Petäjävedellä seurakuntalaiset itse ovat aktiivisia järjestämään kirkossa ohjelmaa. Toivakassa on ratkaistu asia niin, että diakoni pitää kerran kuussa sanajumalanpalveluksen. Jos tarkkoja ollaan, niin eihän pappia tarvita jumalanpalveluksissa muuhun kuin toimittamaan ehtoollinen. Toivakka on yksipappinen seurakunta, ja tällä järjestelyllä kirkkoherralle on taattu vapaa viikonloppu, kertoo Helin ratkaisuista, joita on innoittanut keksimään resurssien niukkuus.
Yksi vaihtoehto on tehdä yhteistyötä naapuriseurakuntien kanssa, ja siinä menettelyssä ei tarvitse noudattaa hiippakuntarajoja. Mitä rakennuksiin tulee, seurakuntien rakennuskannasta suuri on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, eikä niihin kannata kerryttää korjausvelkaa.
Uusi hiippakunta alkaa tulla tutuksi Joutsan seurakuntalaisille heti alkutalvesta, kun piispa Simo Peura tulee käymään seudulla. Päivämäärä on 16.2. Kyse ei ole piispantarkastuksesta, vaan tervehdyskäynnistä, jossa tarkoitus on tulla tutuksi puolin ja toisin. Piispa tapaa tuolloin seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, minkä lisäksi järjestetään kaikille avoin tilaisuus kohdata uusi piispa.
Janne Airaksinen
Info
Tietoa Lapuan hiippakunnasta
• Lapuan hiippakunta on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta. Hiippakunta on seurakunnista ja seurakuntayhtymistä koostuva kirkollinen hallintoalue, joka jakaantuu alueellisesti rovastikuntiin.
• Lapuan hiippakunnan piispa on Simo Peura.
• Lapuan hiippakunnan alueen väestöstä noin 78,5 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Jäseniä alueen seurakunnissa on yhteensä noin 411.700.
• Hiippakuntaan kuuluu 6 rovastikuntaa, jotka koostuvat 44 seurakunnasta. Nämä sijaitsevat kolmen maakunnan alueella Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjanmaan rannikolla.
• Suurimmat seurakunnat hiippakunnan alueella ovat Jyväskylän seurakunta, Vaasan suomenkielinen seurakunta ja Seinäjoen seurakunta
• Joutsan seurakunta kuuluu Jyväskylän rovastikuntaan, johon lisäksi kuuluvat Jyväskylän, Keuruun, Laukaan, Multian, Muuramen, Petäjäveden, Toivakan, Uuraisten, Hankasalmen, Konneveden ja Jämsän seurakunnat.
• Hiippakunta edistää kirkon tehtävän toteutumista ja vahvistaa seurakuntien toimintaedellytyksiä alueellaan.
• Hengellisen elämän kehittämisessä esillä pidetään kirkon erityisluonnetta elävänä jumalanpalvelusyhteisönä.
• Korostetaan hyvin johdettua, yhteisöllisesti toimivaa jumalanpalveluselämää ja vahvistetaan seurakuntien hengellistä elämää syventämällä luterilaisen uskon sisällöllistä tietotaitoa.
Janne Airaksinen
Yläkuva: Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntasihteeri Jukka Helin työskentelee Jyväskylän toimipisteessä. Juuri Helin on vastaisuudessa se näkyvin henkilö, joka käytännössä antaa kasvot hiippakunnan tekemälle seurakuntien toimintaa tukevalle työlle.
Loading ...
