Luin mielenkiinnolla professori Valvanteen kirjoitusta viime viikon Joutsan Seudusta (8.1.2020; julkaistu JS Digissä 4.12.2019) useaankin kertaan. Siinä hän kertoo kuinka Esperi Care kohottaa imagoaan ja parantaa toimintamallejaan. Laaturyhmän perustaminen on varmasti ollut hyvää tarkoittava ajatus ja on jossain yksikössä saanutkin jotain hyvää aikaan, mutta minä keskityn vain Kaareen jossa isäni asuu ja varmasti enimmäkseen viihtyy, vaikka muistisairaus on joka päivä läsnä.

Olin paikalla kun laaturyhmä vieraili Kaaressa ja paljon silloin luvattiin kaikkea hyvää ja kirjattiin ylös sen hetkisen yksikönpäällikön toimesta. Ikävä kyllä mikään sovituista asioista ei ole toteutunut. Ei asukaskokoukset tai retket. Ruoan laatukin on heikentynyt ja leikkeleitäkin saa niukemmin. Hinta sanelee tässäkin, ei ravintosisältö.

Itsekin lähihoitajana olen kiinnittänyt huomiota perushoidon- ja lääkehoidon laatuun ja ikävä kyllä molemmissa on ollut puutteita. Aluehallintovirastokin lienee vieraillut talossa. Korostan, että hoitajat tekisivät, jos aikaa vain olisi ja käsiparit antaisivat myöden enemmänkin. Mitoitus vain ei tahdo riittää. Kaaressa on paljon erityisosaamista hoitajilla, mutta organisaatio ei mielestäni käytä tätä vahvuutta hyväkseen, vaan hoidonlaatu laskee tätä kautta kun pitäisi kuitenkin rakentaa imagoa ylöspäin.

Esperi nostaa palveluhintojaan vedoten henkilöstön lisäämiseen. Itse en ole tuota huomannut vaan suunta on ollut toisinpäin ja vajaalla mennään.

Organisaationa Esperi on hidas ja sulkeutunut. Olisin omaisena ollut iloinen, jos näitä imagoa parantavia keinoja olisi avattu enemmän ja jos ne olisivat olleet havaittavissa jotenkin.

Itse kuulun siihen omaiskuntaan, joka huomauttaa ja joka koetaan hankalaksi, mutta on kyse minun isästäni, hänen voinnistaan ja hänen loppuelämän ajastaan, jonka toivon olevan loppuelämän arvoinen ja laadukas.

Tarja Pyyhtiä
Omainen