Moderni tekniikka antaa eväät uusiin harrastuksiin. Lahtelainen Kari Ylönen hyödyntää täysillä viistokaikuluotauksen suomia mahdollisuuksia vedenalaisen maailman tutkimiseen. Taannoin hän kävi Rutalahdessa kaikuluotaamassa Päijännettä kylän edustalla, ja tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia.

Rutalahdessa Ylönen tutki yhden neliökilometrin kylän edustan vesialuetta kahden päivän aikana.

– Rutalahden pohjasta löytyi paljon tukkinippuja. Niitä on useita kymmeniä siellä. Sitten löytyi vene sekä pari kiinnostavaa kirkasta kaikua. Kirkas kaiku syntyy jostain metallisesta esineestä pohjassa. Sellainen voi olla vaikkapa perämoottori. Yksi kuva jostain kaarevasta kohteesta syvällä 18 metrissä saa mielikuvituksen liikkeelle sikäli, että se voisi olla veneen parras eli laita.

– Monien kohteiden todellisen luonteen selvittäminen vaatisi sukeltajaa paikalle, toteaa Ylönen.

Päijänteen syövereihin Rutalahdessa Ylönen innostui kaikuluotaamaan luettuaan YLE:n artikkelin pohjasta löytyneestä puuosasta, jonka arveltiin olevan peräisin vanhasta uponneesta aluksesta.

Joutsan Seudun juttu elokuulta 2009 (kirjoittaja Jukka Huikko) tietää kertoa Päijänteen tukkiaarteesta. Rutalahden Varvin eli pudotuspaikan kautta on tehty aikanaan runsaasti puutavaran uittoja metsäteollisuudelle, ja yksittäisiä puita ja jopa tukkinippuja pääsi ajoittain karkuun uittajilta.

Kymmenen vuotta sitten julkaistussa jutussa leivonmäkinen Jouko Nieminen muistelee erästä helluntaimyrskyä, joka repi auki 120 tukkinipun lautan. Myrsky levitteli niput pitkin Rutalahtea, ja niistä saatiin 70 nippua talteen. Kuitenkin 50 nippua jäi kadoksiin.

On vaikea sanoa, ovatko Ylösen pohjasta löytämät niput juuri tämän sattumuksen peruja, mutta paljon niitä pohjassa on, kuten kartan merkinnöistä voi laskea.

Mutta mennäänpä tässä välissä teknisiin yksityiskohtiin. Viistokaikuluotain on laite, joka lähettää akustisen signaalin ympäröivään veteen. Kaiun perusteella laite luo näyttöruudulle valokuvamaisen otoksen pohjan maisemista. Tämä on kovin yksinkertaistettu kuvaus prosessista, mutta sen lopputuloksena järven- tai merenpohjasta saa tarkkaa kuvaa.

Viistokaikuluotain skannaa nimensä mukaisesti viistossa kulmassa veneen sivuille yhteensä 60 metrin leveydeltä. Ylösen käyttämällä laitteella maksimisyvyys on 20 metriä. Laitteella saa videokuvaa, valokuvia ja sijaintitiedon kohteesta. Kuva on kyllin tarkka siihen, että katsoja tunnistaa helposti esimerkiksi tukit, johdot, veneet, polkupyörät ja vastaavat. Onpa Ylösellä hallussaan kuva, jossa pohjassa makaa aivan kuin käyrätorvi. Sattumoisin kohde on sillan vieressä ja lähistöllä on Kulosaaren kasino…

Esimerkiksi monet laivojen hylyt on löydetty viistokaikuluotaimen avulla. Aikaisemmin tämä tekniikka on ollut harrastajan ulottumattomissa korkean hinnan vuoksi, mutta tämä tilanne on muuttunut viime vuosina.

Kari Ylönen on suunnistusharrastaja, ja maastokartat ovat hänelle siten luonnollisesti tuttuja. Kerran hänelle juolahti mieleen pohtia, että maat ja mannut ovat kyllä tarkoin kartoitettu, mutta entä vedenalainen maailma? Järvien pohjassa avautuu samalla lailla maisemaa, ja tekniikan hinnan halvennuttua, viistokaikuluotain on avain tuon maiseman esille saamiseen.

– Vesistöistä löytyy syvyyskäyriä ja tietoja karikoista, mutta siihen se jää. Viistokaikuluotaimia on kyllä paljonkin käytössä, mutta kaikuluotauksien tuloksia ei juuri kukaan julkaise. Kuvat pidetään omana tietona jostain syystä.

– Minä innostuin tuottamaan kuvaa ja tietoa vesialueiden pohjamuodoista, ja ajatuksena on jakaa tieto kaikkien käyttöön. Se on minulle osa harrastuksen iloa, jos tiedän, että joku muukin kiinnostuu asiasta niiden ansiosta, kertoo Ylönen.

Ylönen hankki tarvittavan kaluston ollen tämän vuoden keväällä valmiina pohjatutkimuksiin. Viistokaikuluotain, pieni vene, sähkömoottori ja tarvittavat akut maksoivat viitisen tonnia.

Hänen käyttämänsä pieni muovipaatti vaikuttaa hyvin heppoiselta vesille, mutta ulkonäkö pettää tässä tapauksessa. Vene on yllättävän merikelpoinen tuulellakin, ja siihen mahtuu kaksi aikuista miestä kyytiin tutkimusvarusteiden lisäksi. Joten jos miehen kohtaa veneilemässä hieman kylpyammetta suuremmalla paatillaan Joutsan vesistöissä, ja vaikka kelikin olisi melkein pakkasen puolella, niin ei pidä ihmetellä, Ylönen osaa hommansa.

Hän on ollut joka viikko keväästä lähtien vesillä, ja kuvamateriaalia pohjan muodosta on 20 eri järveltä. Mitä järven pohjasta sitten tyypillisesti löytyy? No, vilkaisemalla suunnistuskarttaa siitä pääsee hyvään käsitykseen, eli vaihtelevia rinteitä, syvänteitä, matalikkoja ja kiviä, mutta kaikki vain veden alla.

Ihmisen käden jälki näkyy löydöissä, sillä Ylönen on saanut kuvia 23 veneestä tähän mennessä.

– Se on minusta yllättävän paljon. Sellaisia soutuveneen tyyppisiä kohteita löytyy melkeinpä joka järvestä. Kun vene uppoaa, niin kuvien perusteella suurin osa niistä on laskeutunut pohjalle oikein päin, siis veneen pohja vasten järven pohjaa.

Joku saattaa miehen tunnistaa entisiltä ajoilta, sillä hän kävi nuorena pertunmaalaisena lukion Joutsassa vuosina 1979–1982.

Ylönen on tutkinut myös muita seutukunnan vesistöjä laajalti, ja niiden tuloksista Joutsan Seutu raportoi yksinoikeudella myöhempänä ajankohtana.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Ylösen käyttämä pieni muovipaatti vaikuttaa hyvin heppoiselta vesille, mutta ulkonäkö pettää tässä tapauksessa. Vene on yllättävän merikelpoinen tuulellakin, ja siihen mahtuu kaksi aikuista miestä kyytiin tutkimusvarusteiden lisäksi.

Kartta: Kari Ylönen pisti löytönsä karttapohjalle.

Kari Ylönen harrastaa viistokaikuluotausta, ja on sen tiimoilta tutkinut paljon seutukunnan vesistöjen pohjia. Julkaisemme tällä erää raportin Rutalahden vesien viistokaikuluotauksen tuloksista.

Tagged with →