Joutsan Seutu -lehdessä 18.12.2019 julkaistussa mielipidekirjoituksessa (Otto Koskinen) käsitellään ja vertaillaan tuulivoimaa Saksassa ja Suomessa. Kirjoituksessa viitataan useisiin saksalaisiin tietolähteisiin. Kyseessä on kuitenkin yksi ja sama lähde CLEW Berlin, joka Saksan epäonnistuneesta ”energiakäänteestä” huolimatta jakaa positiivista tietoa mm. tuulivoimasta. Se on journalistien yhteenliittymä eikä täysin riippumaton tiedotuskanava. Rahoittajina on säätiöitä, joilla on myönteinen kytkentä energiakäänteeseen. Saksassa on myös tuulienergian tueksi perustettu Fachagentur Windenergie an Land lobbausorganisaatio, jonka rahoituksesta valtio vastaa 2/3 ja tuuliteollisuus 1/3. Tämä järjestö tekee maanlaajuisia mielipidemittauksia tuulivoimasta, mutta niillä ei käytännössä ole juuri merkitystä. Mielipidekyselyt pitäisi tehdä paikallisesti alueilla, joilla tuulivoimaloita on rakennettu paljon tai sitten esittämällä kysymys hyväksyttekö 300 m korkean 10 MW:n tehoisen tuulivoimalan asuntonne läheisyyteen. Tehdyt mielipidemittaukset tuulivoimasta ovat kohdistuneet ainoastaan kohteisiin, joissa on pieni määrä pieniä voimaloita.

Energiakäänteen on yleisesti arvosteltu olevan maan politiikan suurin harharetki. Sen kustannukset kansalaisille ovat jopa 1 000 miljardia euroa kun on päätetty ajaa alas ydinvoima ja luopua hiilestä niin, että nämä korvataan uusiutuvalla energialla kuten tuulivoimalla sähkön tuotannossa. Maan hiilidioksidipäästöt eivät ole vähentyneet 29.000 tuulivoimalasta huolimatta ja sähkön hinta on Euroopan korkein. Koko tuulivoimala-ala on ajautunut kriisiin. Tuulivoimaloiden valmistajia on mennyt konkurssiin, on jouduttu raskaisiin toimialarationalisointeihin ja alalta on hävinnyt 26.000 työpaikkaa. Hallitus on julkaissut syksyllä uuden ”ilmastopaketin” ja juuri sopinut (20.12.) sen parannetusta versiosta. Tällä pyritään korjaamaan aikaisempia virheitä, mutta edelleen on erimielisyyksiä hallituksen sisällä ja ympäristöjärjestöjen kesken. Ongelmallinen tuulivoimapolitiikka onkin jouduttu jättämään toistaiseksi tämän paketin ulkopuolelle.

Tosiasia on, että Saksa on uusiutuvan energian käytössä Suomea 20 vuotta jäljessä. Vuonna 2018 Suomessa uusiutuvan energian osuus kokonaisenergian kulutuksesta oli 41 % kun se Saksassa oli 17 %.

Saksan tuulivoiman rakentaminen on romahtanut vuoden 2018 aikana, laskua edellisvuodesta on 55 %. Käytännössä maatuulivoiman rakentaminen on lähes pysähtynyt vuoden 2019 aikana. Vielä 2017 maassa rakennettiin tuulivoimaa 5.300 MW, vuonna 2018 enää 2.400 MW ja 2019 vain 207 maatuulivoimalaa vastaten 690 MW ja 154 merituulivoimalaa vastaten 1 070 MW.

Tuulivoiman vastustaminen Saksassa on kasvanut jyrkästi sen haitoista johtuen. Suurimpia haittoja ovat terveyshaitat, jopa saksalaiset sairaskassat ovat ottaneet käyttöön oman koodin tuulivoimaloista aiheutuneille sairauksille. Massiivista vastustamista on myös ympäristö-, luonto- ja maisemahaittojen johdosta. Tuulifirmat ja niiden lobbausjärjestöt ovat syyttäneet viime aikoina hitaita lupa- ja valituskäsittelyjä kriisistään ja että tämä johtuu luonnonsuojelijoista. Käytännössä suurin osa valituksista on kuitenkin tuulifirmojen omia valituksia, jotka ovat ruuhkauttaneet oikeuskäsittelyt. Tällaisella puolueellisella tuulivoimalobbauksella, johon Koskinen viittaa, pyritään jopa muuttamaan Saksassa luonnonsuojelulakia ja määräyksiä, jotta saataisiin helpommin lupia tuulivoimaloiden rakentamiseen.

Uusiutuvan energian huutokauppamenettely on ollut paha takaisku tuulivoimalle. Tuulivoima ei ole osoittautunut kilpailukykyiseksi ja järjestelyssä on määrätty sanktiot, jos kilpailutukseen osallistuva tuulivoimahanke viivästyy tai ei toteudu.

Kun Saksan aikaisemmat tuulivoimatuet loppuvat niin jo vuonna 2021 alkaa arviolta 10.000 tuulivoimalan purkaminen kannattamattomina. Tuulivoimaloiden lapojen romuttamista ja kierrätystä ei ole vielä kyetty ratkaisemaan, joten edessä on suuri ongelma. Kertamuovista valmistettuja komposiittilapoja ei pystytä kierrättämään millään järkevällä tavalla. Kertamuovia ei voida uudelleen muokata lämmöllä eikä raaka-aineita käyttää uudelleen. On kokeiluja voitaisiinko lujitemuovijätettä käyttää sementin valmistusprosessissa tai täyteaineena. Kuitenkaan ei taloudellisesti eikä ekologisesti ole löytynyt käyttöä tälle tulevalle valtavalle jätemäärälle. Sopivaksi murskattuna vain osa voidaan hävittää korkeassa lämpötilassa polttamalla, mutta poltto ei ole kierrätystä. Lapojen korkea lasipitoisuus, täyteaineet sekä muut tukirakenteet tekevät myös polttamisesta ja murskaamisesta hyvin hankalaa.

Toinen suuri ongelma on se, että Pohjois-Saksa on rakennettu täyteen tuulivoimaloita eikä ole kunnollisia siirtolinjoja pohjoisesta etelään. Suunnitteilla on ollut valtava ja kallis ns. ”siirtolinja-Autobahn Etelä-Saksaan asti, mutta se on kohdannut yhtä kovaa vastustusta kuin tuulivoimakin. Myös tuulisähkön hinta putoaa ajoittain ylikapasiteetin johdosta ja sähköä on jouduttu lahjoittamaan ilmaiseksi naapurimaihin, jotta Pohjois-Saksa ei mene pimeäksi.

Mikään muu energiantuotanto ei vaadi niin suurta maapinta-alaa (vähennä suoraan hiilinielua) ja ilmatilaa kuin tuulienergia. Suomalaisen sähkön tuotantohintoja vertailevan tutkimuksen (LUT) mukaan tuulisähkön hintaan pitäisi lisätä n. € 15/MWh, jotta kustannukset katettaisiin. Kustannuksia syntyy mm. varavoiman, sähköverkon tehonhallinnan ja sähkön kantaverkon vahvistamiseen liittyvistä kuluista.

Tuulivoiman ongelmat Saksassa ovat johtaneet siihen, että syöksykierteessä omassa maassaan olevat saksalaiset tuulifirmat tarttuvan Suomeen samanlaisena oljenkortena kuin suomalaiset kriisikunnat huutavat tuulivoimaa apuun.

Hannu Heinonen
Pekka Huikko

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →