Luhangan kunta kunnosti viime syksynä seurakunnan ensimmäistä hautausmaata ja järjesti sinne opasteen. Paikka ei ollut enää laajemmin tiedossa. Unohdukseen on jäänyt myös Luhangan kappeliseurakunnan ensimmäinen pappi Tuomas Neovius. Harva tietää, että Tuomas on hyvin menestyneen suvun kantaisä.

Thomas Neovius oli ollut vuosikausia pätkätyöläinen. Hän ei ollut saanut vakinaista paikkaa ja syyksi arveltiin, että seurakunnat asettivat pieniperheiset etusijalle. Tuomaksella oli viisi lasta.

Vuonna 1767 Tuomiokapituli määräsi hänet järjestämään Luhangan kirkon (Reethin kirkon) vihkiäisiä, ja ilmoitti samalla luhankalaisille, että jos kelpaa, niin ottakaa papiksenne. Hän kelpasi ja oli Luhangan kappalainen 14 vuotta, kuolemaansa saakka. Alku Luhangassa oli hankala Alexander Reethin riitaannuttua lähes kaikkien kanssa. Tuomas eli puutteessa riitelyn kestäessä, kun Reeth ei maksanut lupaamaansa palkkaa.

Tuomas sai sukunimen ”Neovius” koulunkäyntinsä seurauksena. Hän oli lukkarin poika Rengon pitäjästä ja pääsi Turun katedraalikouluun. Koulussa hän joutui ottamaan sukunimen, joksi tuli ”Nyman” kotikylän nimestä ”Uusikylä” johdettuna. Vuosina 1742-43 Suomi oli ”Hattujen sodan” seurauksena Venäjän miehittämä ja Tuomas joutui pappisopiskelijana vannomaan uskollisuutta Venäjän keisarinna Elisabethille. Tuomaksen valmistuttua papiksi sukunimi oli muutettava oppineisuuden merkiksi latinan kielelle ja se oli nyt ”Neovius”.

Tuomaksella oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Tytöt eivät tuohon aikaan käyneet koulua. Tyttäristä Prudentia ei ollut aviossa ja asui nuorimman siskonsa Helena Svanströmin perheessä Stendahlissa (Kivilaakso). Hän kuoli 92-vuotiaana vuonna 1831.

Anna Kristina oli aviossa vuodesta 1771 kersantti Arvid Gååsmanin kanssa Sysmän Hirvelästä. Heille syntyi 11 lasta, joista kukaan ei elänyt aikuiseksi. Poika Arvid oli opiskelija kuollessaan.

Nuorin tytär Helena Maria avioitui 1791 Erik Gustaf Svanströmin kanssa. He asuivat vuodesta 1793 Stendahlissa, jonka Erik ehkä omisti. Heillä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Poika Karl Svanström oli apupappina Tuuloksessa, Hollolassa ja Heinolassa. Hän oli aviossa Tuuloksen kappalaisen lesken Gustava Lalin kanssa, sai virkavapauden 31-vuotiaana vuonna 1832 mielisairauden takia ja tuli Luhankaan Stendahlin viljelijäksi. Hänen isänsä Erik oli kuollut 1829. Karl kuoli Stendahlissa 1853 ja äiti kuoli samana vuonna 94-vuotiaana. Karlilla ja Gustavalla oli kasvattityttö Eeva Leena Eevantytär s.1848. Gustava ja Eeva asuivat tilalla Gustavan kuolemaan 1869 saakka. Yksin jäänyt Eeva muutti pois tilalta.

Pojat Tuomas ja Johan Adolf kävivät kouluja ja olivat perheellisiä. Neovius-sukunimi jatkuu vain Tuomaksen jälkeläisissä. Kerron sen vuoksi ensiksi nuoremmasta pojasta Johan Adolfista.

Johan Adolf Neovius oli ammatiltaan ”Comission maanmittari”. Varmaankin töissä Isojakoa toteuttamassa ja siinä ohessa osti ja myi maata. Hän avioitui Maria Elisabeth Likanderin kanssa ja he asettuivat ostamalleen Lempään tilalle.

Maria Elisabeth oli ollut aviossa pikkuserkkunsa Henrik Svanströmin kanssa. Maria ja Henrik olivat Reethin perijöitä ja ehkä osaomistivat Hakasen tilaa Luhangan kirkolla. Tästä avioliitosta ainoa aikuiseksi elänyt lapsi Maria Albertina avioitui 17-vuotiaana Hartolassa leskeksi jääneen Henrik Gustaf Tauben kanssa. Henrik oli oikea aatelinen (ja Luhangan ainoa), joka oli vahvistanut aateluutensa Suomen Ritarihuoneelta yhdessä setänsä, Kuhmoisissa asuvan Carl Gustaf Tauben kanssa.

Johan Adolf Neoviuksen ja Maria Elisabethin neljästä lapsesta eli aikuiseksi vain tytär Anna Maria Neovius. Hän omisti Lempään tilan vanhempiensa jälkeen ja avioitui Sysmäläisen kartanonomistaja Abraham Vilhelm Strengin kanssa. He asuivat Lempään tilalla ja heillä oli 11 lasta, joista tuli mm. kolme pappia ja yksi urkuri. Suku myi Lempään tilan vuonna 1869 Jaakko ja Ida Dahlströmille (nimi myöhemmin Laaksovirta).

Johan Adolf Neoviuksella ei ollut poikia, ja kaikki nykyiset Neoviukset ja Nevanlinnat ovat Tuomas-veljen jälkeläisiä.

Tuomas Wilhelm Neovius oli Luhangan kappalainen isänsä jälkeen. Hän muutti vuonna 1789 Joutsan-Leivonmäen ensimmäiseksi kappalaiseksi. Kirkko oli vain Leivonmäellä (talkoolla tehty) ja Neovius perheineen asui siellä Mönkölän talossa 9 vuotta. Vuonna 1798 valmistui papille oma talo Joutsan Pekkasiin (kuvassa yllä), mutta kirkko Joutsaan valmistui vasta vuonna 1813, kuusi vuotta Tuomaan kuoleman jälkeen.

Tuomaksen lapsista Otto oli Joutsan pappina, Jakob Kerimäen rovasti (jonka aikaansaannos on nykyinen suuri puukirkko), Johan Sortavalan kirkkoherra, jonka pojanpoika Adolf oli historian tutkija ja kansanrunouden kerääjä, mm. ”löysi Larin Parasken”. Anders oli lääninrovasti Pielavedellä ja Agatha-tyttären puoliso Jakob Siren oli Koiviston pitäjän rovasti.

Lapsenlapsia Tuomaksella oli yhteensä yhdeksän tytärtä ja 21 poikaa. Monet heidän jälkeläisistään ovat olleet merkittävässä asemassa ja arvostettuja mm. kirkon, armeijan, tieteen, kirjallisuuden ja politiikan aloilla. Suomen ensimmäisessä eduskunnassa oli kaksi Neoviusta, sisarukset Dagmar ja Arvid. Suku on puhtaasti suomalainen ja on edelleen voimissaan Neovius – Nevanlinna nimisenä.

Suvun kantaisä on Tuomas Neovius, Luhangan kappalainen, joka pääsi koluun, luki papiksi ja otti tämän sukunimen.

Lisätietoa mm. Wikipedia: Neovius – Nevanlinna ja Arne Nevanlinnan kirjat, esim. ”Isän maa”.

Risto Hänninen

YLÄKUVASSA: Tuomas Neovius nuorempi oli Joutsan-Leivonmäen ensimmäinen kappalainen. Hänen aikanaan vuonna 1798 valmistui Pekkasen kappalaisen pappila, joka nykyään toimii seurakunnan leirikeskuksena. Kuva: Markku Parkkonen.