Joutsan kunnan tekninen lautakunta on käsitellyt pariinkin otteeseen GRK-Infran ympäristölupahakemusta. Jo kesäkuussa Paikallislehti Joutsan Seutu uutisoi kuinka Leivonmäelle suunnitellaan entisen sahan alueelle bioenergiaterminaalia, jonne lehden artikkelin mukaan varastoitaisiin erilaista puutavaraa ja puuainesta. Arvioitiin myös, että kerran vuodessa kuukauden ajan toteutettaisiin haketus. GRK:n toimialat kiertotalous ja ympäristörakentaminen kuulostavat ihan kivoilta ja uutinenkin vilisi mukavia ympäristöystävällisiä termejä: kiertotalous, uusiomateriaali, kaukolämpölaitosten polttoaine, bioenergia, raiderakentaminen. Pisteenä iin päällä – hankkeen taustalla oleva yritys työllistäisi paikallisia toimijoita.

”Moni kakku päältä kaunis”. En todellakaan haluaisi asettua poikkiteloin elinkeinohankkeen tielle, mutta jos se tuo mukanaan kaatopaikan Leivonmäelle ja pahimmassa tapauksessa ikiaikaisen loppusijoituspaikan mistä lie kotoisin olevalle purkujätteelle – vastustan. Mainittakoon vielä, että kyseinen alue ei ole kunnan omistuksessa, vaan porilaisen osakeyhtiön, joka ilmoittaa toimialakseen tavanomaisen jätteen keruun. Kyseinen yhteisö on tehnyt GRK-Infran kanssa kiinteistökaupasta ehdollisen esisopimuksen, joka muuttuu todeksi – siis mikäli ympäristölupa GRK:lle myönnetään.

Kirjoitan tämän, jotta kyläläiset havahtuisivat ymmärtämään mitä on tapahtumassa. Annamme toimijalle luvan vastaanottaa alueelle esimerkiksi rakentamisessa ja purkamisessa syntyvää jätteeksi luokiteltavaa jätettä 20.000 tonnia vuodessa sisältäen puuta, muovia, eristeitä; pakkausjätettä 20.000 tonnia vuodessa; Mara-asetuksen mukaisia materiaaleja, jotka hakemuksen perusteella ovat osin samoja kuin rakennus ja purkujätteet, 50.000 tonnia vuodessa. Minkähän verran mahtaa rakennuspurkujätteen seassa olla esimerkiksi asbesta tai kreosiittia? Lisäksi vielä puu- ja paperiteollisuuden jätteet, pakkausjätteet, energiateollisuuden tuhkat ja kuonat, ylijäämämaa.

Hakemuksen mukaan toiminta ei aiheuta merkittäviä päästöjä maaperään tai pohjaveteen. Lainaus hakemuksesta ”Toiminnasta ei aiheudu päästöjä vesistöön”. Kuitenkin seuraavassa virkkeessä jätteiden käsittelyssä virranneita vesiä johdetaan Martin suolle, josta laskuojaa pitkin ne päätyvät Suonteelle, Nurmaanjärveen ja Koivulampeen!

Toiminta-alue noin 20 hehtaaria ympäröitäisiin suojavallilla. Vallin rakentamisajan arvioidaan olevan kuusi vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusi vuotta ajetaan muun muassa purku- ja rakentamisjätettä valliin, joka hakemuksen mukaan parantaa alueen sulautumista ympäröivään maisemaan? Mainittakoon, että suojavalli olisi 20 metriä leveä, viisi metriä korkea ja siis reilu neljä kilometriä pitkä! Tästä vallimateriaalin vastaanotosta yritys saa x,xx €/tonni. Joskushan saattaa käydä niin, että joku tienrakentaja tilaa tienpohjaan betonimursketta. Silloin tuotto tuplaantuu ja vallin rakentaminen pikkuisen viivästyy. Mitähän tapahtuu jos bisnes ei pyörikään? Surullisia tapauksia Jyväskylästä, Laukaasta, Kajaanista… Jäte jää muistoksi meille!

Kuntamme tekeillä olevassa strategiassa luontoarvot tunnustetaan ja eiköhän yhtenä ”kärkenä” ole kaunis kansallispuistomme. Ristiriita on ilmeinen, jos Leivonmäen taajamaan aivan asutuksen kupeeseen luvitettaisiin jätelaitos – ei kiitos! Toivottavasti kaltaisiani on muitakin.

Iiris Ilmonen

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →