Valtion hoidossa olevien sorateiden heikko kunto on kestoaihe teitä käyttävien ja tien varrella asuvien keskuudessa. Korjausvelka kasvaa ja teiden taso heikkenee. Tavallisten kulkijoiden lisäksi tilanteesta kärsivät muun muassa metsäalan toimijat puukuljetusten hankaloitumisten muodossa.

Samaan aikaan valtion tienhoidon kilpailutusjärjestelmä tarkoittaa, että muutama suuri yritys haalii itselleen hoitourakat, ja ne kilpailutetaan sitten edelleen aliurakoitsijoille. Yhtälö, jossa se tekee kuka halvimmalla tekee, jotta ketjun alkupään isoin yritys saa parhaimmat katteet, ei välttämättä takaa parasta mahdollista lopputulosta teiden kesä- ja talviaikaiselle kunnossapidolle.

Viime vuosina on vahvistunut suuntaus, että tiet kyllä saadaan kuntoon, mutta se vaatii suurta aktiivisuutta tavallisilta kansalaisilta. Käytännössä tämä tarkoittaa lukuisia puhelinsoittoja erilaisten virastojen ja yritysten korkeimmalle johdolle.

Näin ei tietenkään pitäisi olla, sillä valtion teiden hoitoon käytetään yhteisiä verorahoja, ja silloin on totuttu siihen, että vähintään kohtuullinen taso saavutetaan. Viime ajoilta on useita esimerkkejä siitä, että ensin pitää kansalaisvalvonnan aktivoitua, ennen kuin jotain tapahtuu.

Jari Långströmin kokemukset Marjotaipaleen tien, pääurakoitsija YIT:n ja valtiota edustavan Keski-Suomen ely-keskuksen parissa kuvaavat hyvin tämän ajan asenteita.

Marjotaipaleen tien huonoa kuntoa ovat pitäneet esille useat kyläläiset. Långström alkoi käyttää kyseistä tietä päivittäin työmatkoihinsa elokuussa, hämmästyen sen kuntoa. Ensiksi palaute tienhoidosta vastaaville sisälsi myös huumoria, jossa tien varrelle toivottiin muun muassa liikennemerkkiä ”kestokelirikko”, mutta kun tien kunto ei muuttunut, taktiikka oli mietittävä uusiksi.

Längström alkoi antaa säännöllisesti asiallista, mutta tinkimätöntä palautetta eri vastuutahoille. Kun kokemus oli, että pääurakoitsija YIT:n keskijohdolta tai sitä alemmilta tasoilta ei vastakaikua tullut, hän otti yhteyttä koko ajan vain isommille tahoille pomoportaassa.

Lopulta langan päässä oli Keski-Suomen ely-keskuksen pari korkeaa virkamiestä, joista toinen kävi ajamassa läpi Marjotaipaleen tien. Tien kunto myönnettiin huonoksi, ihmeteltiin miksei se ollut parempi, vaikka rahaakin tien hoitoon oli upotettu, ja sanktioistakin oli keskusteltu.

Tilanne oli nimittäin sellainen, että tie oli päässyt jäätymään erittäin kuoppaiseksi, joukossa hyvinkin syviä monttuja, ja tämähän on virhe. Viime viikolla sorakuormia on sitten ajettu pahimpiin paikkoihin, ja nyt tien kunto lienee sellainen kuin sen tulisi olla koko ajan. Eri asia on sitten, kuinka pitkään asiantila vallitsee.

Tien kuoppia väistellessä ja nimismiehen kiharoissa täristessä Långströmillä oli aikaa miettiä strategiaansa.

– Kokemukseni mukaan sorateiden kuntoon saaminen vaatii viitseliäisyyttä tien käyttäjältä. Lukemattomilla yhteydenotoilla ja vaivannäöllä on kaivettava esille vastuuhenkilöt, muutoin tilanteeseen tulee korjausta äärimmäisen hitaasti. Tässä on pitänyt soittaa ely-keskuksen ja YIT:n korkein johto läpi koko maakunnasta, ennen kuin alkoi tapahtua, ihmettelee Långström, joka ei suinkaan ollut ainoa, joka viesti ylöspäin huonokuntoisesta reitistä.

Marjotaipaleen tie on vain yksi reitti tuhatkilometristen sorateiden jatkumossa, joiden kunto ei yllä tyydyttävälle tasolle. Tie pitäisi remontoida pohjiaan myöten, jotta jokavuotisista ongelmista päästäisiin eroon. Tähän ei näytä rahaa löytyvän, ja samaan aikaan kunnossapidonkaan rahoitusta ei käytetä tehokkaasti.

Janne Airaksinen

Ylin kuva: Martti Pyykön kenkä ja kameran linssinsuojus antavat mittakaavaa pahimman kuopan syvyydestä. Sävyjä on hieman käsitelty, jotta kontrastierot antaisivat syvyydestä paremman käsityksen.

Lankku kuopan päälle, ja sen avulla saatiin tarkka mitta syvyydestä. Pakkasjakson vuoksi tie oli jäätynyt tällaiseksi.

Sama tienkohta maanantaina. Sitkeä palautteen antaminen YIT:n ja ely-keskuksen korkeisiin päättäjätahoihin kannatti.

Kuoppasarjaa Marjotaipaleen tiellä. Toivottavasti kieli ei ole hampaiden välissä, kun näihin ajaa autolla.

Toimittajan kolumni: Nokiperältä kipinöi

Joulupuu YIT:n kunniaksi ja muita kummallisuuksia Marjotaipaleen tien varrelta – kuoppiin mahtuisi tiiliskivi

Pääurakoitsija YIT:llä on vastuullaan Marjotaipaleen soratien hoito, valtion renkinä. Tästä soratiestä soitellaan myös toimitukselle säännöllisesti, eikä mielipidekirjoitus tietä koskien ole mikään harvinaisuus. Allekirjoittanutkin toimittaja kävi elokuussa ajamassa tien läpi, jotta kuoppiin saataisiin niin sanotusti ”perstuntuma”.

Toimitukselle vihjattiin viime viikolla, että nyt on löytynyt niin huonokuntoinen soratie, että sanktioistakin on puhuttu. Tätä ihmettä piti heti lähteä katsomaan, Hannu Karpon viitoittamaa tietä kulkien.

Elokuuhun verrattuna nimismiehen kiharaa oli vähän, mutta syviä kuoppia oli sitäkin enemmän. Jo ennen Ollinsalmen siltaa eturengas tärähti soralla niin lujaa kuoppaan, että ärräpäiden saattelemana joutui miettimään autonsa rikkoutumista.

Pyykön Martin kohdalla, sillan jälkeisen asfalttiosuuden päätyttyä, löytyikin sitten oikea ansa. Tie oli jäätynyt ja siinä oli niin syviä kuoppia, että normaalilla tieliikennenopeudella niihin ajaessa, oli todellinen vaara ohjaukseen riistäytymisestä näpeistä. Auton rikkoutumisesta puhumattakaan.

Pyykkö kertoi nähneensä, kuinka eräs kuoppiin ajanut auto oli joutunut seisomaan pitkän aikaa kojetaulun varoitusvalojen villiinnyttyä täräyksestä. Yhteistuumin paras kuoppa mitattiinkin, ja syvyyttä sillä oli yli 10 senttiä ja pituutta reilu metri. Reuna oli jyrkkä ja kovaksi pakkasessa jäätynyt, joten kyllä kolahtaa, kun tähän ansaan joutuu. Ja kuoppia oli rykelmäksi asti, ja asiantila oli ollut tällainen jo pidemmän aikaa.

– Kyllä minä tästä annoin palautetta, ja silloin pinnan olisi ehtinyt lanaamalla korjata, kertoo Pyykkö.

Kymmenen senttiä syvään kuoppaan mahtuu julkisivuvuoraukseen käytettävä tiiliskivi, helposti, ja jää vielä varaakin. Karkeasti arvioituna kolmasosassa Marjotaipaleen tiestä löytyi näitä kiusallisen syviä kuoppia, loput olivat jo vähän parempaa osuutta. Kuvausmatkalla paikka paikoin oli levitetty soraa pahimpiin paikkoihin, joten kansalaispalautteen voima oli muuttunut kouriintuntuvaksi.

Entä tuo joulupuu? Kyse on vanhasta tutusta pienestä koivuntaimesta Ollinsalmen sillalla elokuun reissun ajoilta. Sillat pitäisi pestä huolella sammaleesta ja muusta kasvustosta puhtaaksi, jotta rakenteiden elinikä ei suotta lyhenisi. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

Viimeksi vitsailtiin, että koivua kasvatetaan kestoaurausviitaksi ja että silta on sen verran vihreänä kasvustosta, että siitä tulee pikkuhiljaa riistasilta. Näin pikkujouluajan kunniaksi koivuun sopi huumorimielessä ripustaa joulupallot ja toivottaa sitä kautta hyvää joulunaikaa YIT:lle. Samalla Joutsan Seutu pyytää sellaista joululahjaa YIT:ltä, että jospa parantaisitte teiden hoitotasoa, niin kaikilla olisi hyvä mieli ja rauha sydämissään.

Janne Airaksinen

Joulupuu Ollinsalmen sillalla toivottaa huumorimielessä YIT:lle pikkujouluaikaa ja parempia tienhoidon näkymiä. Siltakannella nimittäin kasvaa erilaisia puuntaimia, mikä ei varmasti ole tavoitetila.

Tärkeintä on varmistaa, ettei soratie jäädy kuoppaisena tai muuten epätasaisena

Paikallislehti lähetti Keski-Suomen ely-keskukseen muutamia tarkentavia kysymyksiä koskien tätä tapausta ja ylipäänsä sorateiden hoitamista. Aluevastaava Timo Hyvönen oli itse tarkastanut Marjotaipaleen tien kunnon 5.11. ajamalla sen läpi.

Jos tien kunto ei ole sitä mitä laatuvaatimuksissa sanotaan, urakoitsijalle on mahdollista langettaa sanktio. Myös siihen tuli selvyys, mitä tienhoidolta vaaditaan näin talven kynnyksellä.

– Sorateiden hoidon tärkein työ talven tullen on huolehtia siitä, että soratie ei jäädy uraisena, kuoppaisena tai muuten epätasaisena. Tämä on varmasti myös talvihoidon urakoitsijan kannalta tärkeä asia. Olosuhteet syksyisin tietysti vaikuttavat paljon siihen, miten tässä onnistutaan, kertoo Hyvönen.

Hyvösen mukaan urakkasopimus sisältää monenlaisia laatuvaatimuksia ja toimenpideaikoja, joille on asetettu hoitoluokkakohtaiset kriteerit. Mikäli sopimuksen mukaiset vaatimukset eivät täyty ja katsotaan, että se johtuu urakoitsijan laiminlyönnistä, määrätään urakoitsijalle aina sanktio. Sorateiden hoidossa keliolosuhteet vaikuttavat aina myös osaltaan työssä onnistumiseen. Talvella on lievennyksiä muun muassa poikkeuksellisen lumimyrskyn osalta.

– Sorateiden osalta sakot tulevat yleensä pinnan tasaisuuspuutteista. Tiellä on liikaa epätasaisuutta tai esimerkiksi soratiellä on liian syviä reikiä. Urakkasopimuksen mukaan sanktiot käsitellään työmaakokouksissa, joita pidetään kerran kuukaudessa. Tässä vaiheessa Marjotaipaleen tien sanktioasiaa ei ole vielä käsitelty. Työmaakokous pidetään 14.11.

Joutsan suunnalla urakoitsijalle on langetettu rahallisia sanktioita soratien hoidosta yhden tien osalta aikaisemmin. Sanktio oli suuruudeltaan 4.000 euroa. Sanktiot ovat käytännössä kirjallinen muistutus tai rahallinen sakko. Normaalisti sakot ovat tehtäväkokonaisuutta kohden rahamäärältään 2.000–4.000 euroa.

Hyvönen kertoo, että sanktioitu taho on aina pääurakoitsija, koska sopimus on tehty ely-keskuksen ja pääurakoitsijan välillä. Se miten pääurakoitsija antaa mahdollisesti sakkoja aliurakoitsijalle, on heidän keskinäisen sopimuksen välinen asia.

Siihenkin kysymykseen vastattiin, että missä menee raja kasvillisuuden ja puuntaimien poistamiseen siltakansilta.

– Laatuvaatimusten mukaan siltojen kevätpuhdistus suoritetaan sorateillä 15.6. mennessä sillan kannen ja myös maatukien osalta. Sen jälkeen pinnat pidetään puhtaana seuraavaan liukkaudentorjuntakauteen saakka.

Tiettävästi Marjotaipaleen tien laatupuutteet on korjattu viime viikolla ajamalla mursketta reikäpaikkoihin.

– Nyt olen kuullut viestiä, että tie olisi hyvässä kunnossa talvea varten. Urakoitsijallakin on tietysti mahdollisuus korjata laatupuutteita ja se on tienkäyttäjän kannalta varmaan se tärkein asia, toteaa Hyvönen lopuksi.

Janne Airaksinen

Tagged with →