Kun nykyisin Joutsassa asuva Tuula Tanttula-Murto valmistui 1960-luvun alkupuolella Kotkan ammattikoulun pukuompelulinjalta, hän totesi, ettei enää koskaan ompele. Sanojen taustalla vaikutti se, että koulu oli latistanut nuoren tekemisen innon.

– Olen aina ollut semmoinen, että jos minua joku asia ottaa päähän, sanon sen vähän liian nopeasti ajattelematta. Mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, sanoo Tanttula-Murto.

Ei tässäkään tapauksessa, sillä vaikka Tanttula-Murto opiskeli myöhemmin parturikampaajaksi ja teki runsaat kymmenkunta vuotta parturin töitä, hän ompeli koko ajan. Jälkeenpäin hän uskoo, ettei hänestä olisi pukuompelijaa tullut, mutta silti yksi asia ompelun saralla vei hänet mukanaan: kansallispuvut.

Niiden valmistaminen alkoi harrastuksena, mutta ajan myötä Tanttula-Murto alkoi ommella niitä tilauksesta ja opettaa niiden valmistamista. Nyt runsaat 50 vuotta ensimmäisen kansallispukunsa valmistamisesta hän laskee käsistään kulkeneen tuhansia kansallispukuja.

Kaikki alkoi tanhusta. 1960-luvun lopulla Tuula Tanttula-Murto tanssi puolisonsa kanssa Kotkan työväenopiston tanhupiirissä – samassa ryhmässä, mutta ei yhdessä, sillä avioparit eivät tanssineet keskenään. Ensimmäisenä Tanttula-Murto ompeli kansantanssiryhmien luokitteluun pukua tarvitsevalle puolisolleen Valkealan puvun. Se valmistui helmikuussa 1969. Sen jälkeen valmistui Tuuterin puku ompelijalle itselleen.

– Sen esiliinassa on etupistokirjontaa ja siinä on hartuushame ja paljon kirjailuja. Ehkä se käsityön osuus siinä viehätti, hän arvelee valintansa syyksi.

Pian pukuja alkoivat kysyä muutkin. 1970-luvun alkupuolella Tanttula-Murto alkoi vetää kansallispukukursseja Kotkan työväenopistossa. Hiljalleen kurssien määrä kasvoi ja työt alkoivat viedä tekijäänsä ympäri Suomen.

Tuula Tanttula-Murto Kymenlaakson eli Anjalan puvussa ja Martti Murto Sortavalan puvussa. Molemmat puvut ovat Tanttula-Murron tekemiä. Kuva: Jarkko Lempiäinen/Soja Murto

Tuula Tanttula-Murron 50 vuoden mittainen ura on osa suomalaisen kansallispuvun tarinaa. Kun Suomen Kansallispukuneuvosto ryhtyi 1980-luvulla kouluttamaan kansallispukujen valmistajia, Tanttula-Murto oli yksi koulutettavista. Koulutettavat valmistuivat vuonna 1988 ja valmistivat siitä lähtien kansallispukuneuvoston pukutarkistusten mallipuvut ja ohjeet.

– Me ollaan omalla tavallaan oltu sellaisia pioneereja, jotka ollaan selätetty nämä kansanomaiset kirjonnat ja työtavat. Se on ollut kauhean hauskaa, sanoo vuonna 2005 Taito-yhdistyksen kultaisella ansiomerkillä palkittu Tanttula-Murto.

Kansallispukuneuvoston ja -pukuraadin perustamisen myötä pukututkimusta alettiin tehdä tosissaan. Tutkimuksella on ollut Tanttula-Murron mukaan iso merkitys. Hän itsekin tutki museoissa vanhoja kansallispukuja ja opetteli niiden tekemistä – vieraili esimerkiksi 1970-luvun lopulla Kansallismuseon vitriinissä erään toisen naisen kanssa mittaamassa Sortavalan pukua.

– Meidän piti ottaa jalkineet pois, mutta ei meillä ollut mitään valkoisia käsineitä eikä mitään. Sinne kontattiin ja toinen mittasi ja toinen kirjoitti mittoja ylös.

Tuula Tanttula-Murto Suomen kansallispukukeskuksessa Kyllä sie osaat -50-vuotisjuhlanäytöksessään. Tanttula-Murron yllä on Kymenlaakson eli Anjalan puku. Kuva: Seija Tiihonen.

Suomessa on tällä hetkellä Tuula Tanttula-Murron mukaan lähes viisisataa kansallispukua, sillä pukuja itsessään on nelisensataa ja lisäksi on noin sata tarkistettua pukua, joihin on tehty pieniä muutoksia. Olennaista kansallispuvussa on Tanttula-Murron mukaan museaalinen lähtökohta.

– Kaikissa pukuhankkeissa pitää olla joku perunkirjoitus tai vaatekappale tai millä tavalla sillä paikkakunnalla on pukeuduttu. Pukua ei lähdetä tekemään, jos ei ole jotain sellaista. Paljon on taiteilijoiden piirtämiä malleja. Pukuja voidaan tehdä, ei niitä kukaan kiellä tekemästä, mutta ne ei saa silloin kansallispukunimikettä.

Kansallispuvuissa Tanttula-Murtoa kiehtoo käsityö ja haastavat erikoistekniikat. Vaikka hänen uransa pukujen parissa onkin pitkä, miksikään ”kansallispukuguruksi” hän ei koskaan kuvitellut tulevansa.

– Olen vaan tehnyt oman työni ohella semmoista työtä, mistä olen tykännyt.

Uudenkirkon kansallispuvun rekko eli paidan kirjailtu etumus. Kuva on Tuula Tanttula-Murron tekemästä, Suomen Kansallispukukeskukseen tallennetusta mallipuvusta. Kuva: Soja Murto.

Haaveena oma puku

Kansallispuvusta haaveilevan ensimmäinen askel kohti pukua on valita mieleinen pukumalli. Puvun voi tilata niitä valmistavalta henkilöltä tai tehdä itse, jolloin tietoa valmistamisesta ja valmistuskursseista saa Tuula Tanttula-Murron mukaan esimerkiksi Suomen Kansallispukukeskuksesta.

Puku ei valmistu nopeasti, vaan tilaustyössäkin voi Tanttula-Murron mukaan kestää kuukaudesta jopa vuoteen tai kahteen, jos kyse on hankalammasta puvusta. Kaikkia kankaitakaan ei välttämättä ole valmiina.

– Olen sanonut kurssilaisille, ettei tämä ole kilpailulaji. Että kuka tekee nopeimman, vaan kuka tekee kaunista. Voit näyttää pukua ja kukaan ei kysy, kuinka kauan siihen meni aikaa, vaan kysyy oletko itse tehnyt.

Kansallispukuharrastajia jakaa se, ommellaanko puku käsin vai koneella. Vaikka arvostaa käsityötä, Tanttula-Murto ei moiti koneella ommeltua. Hän katsoo, että parempi kaunis koneommel kuin huonosti käsin ommeltu.

– Mutta siinä tulee semmoinen nautinto, kun tekee puvun käsin.

Etualalla Sysmän ja Luhangan puku Soja Murron yllä, taustalla Kymenlaakson eli Anjalan puku Tuula Tanttula-Murron yllä. Kuva: Jarkko Lempiäinen/Soja Murto.

Suomen kansallispuvut

  • Pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista, joita käytettiin 1700- ja 1800-luvulla.
  • Perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin.
  • Asun lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat asusteet.
  • Pukujen historian katsotaan alkaneen 5.8.1885, jolloin Venäjän keisaripari vieraili Suomessa ja parille lahjoitettiin soutuvene, jonka soutajina oli kansallispukuisia naisia.
  • Kansallispuvun syntymäpäivää (5.8.) vietetään ympäri Suomea kansallispukujen tuuletuspiknikeillä, jotka käynnistyivät vuonna 2010 Tuula Tanttula-Murron tyttären, kansallispukuvalmistaja Soja Murron aloitteesta.

Tarja Kuikka

Ylin kuva: Tuula Tanttula-Murto ja hänen puolisonsa Martti Murto ovat molemmat käsillä tekijöitä. Siinä missä Tanttula-Murto on ommellut kansallispukuja, hänen puolisonsa on valmistanut suutari-isänsä oppien mukaisesti kenkiä ja nahkaosia asuihin.