Luhangan Palvelukeskus Tuuliharjussa on asunut kevättalvesta saakka kaksi tassuterapeuttia, tyttökissat Niuku ja Viiru. Kissat ovat palvelukeskuksen johtaja Vuokko Lehtosen ja lähihoitaja Ritva Peltosen mukaan ilonaihe niin palvelukeskuksen ja sen tukiasuntojen asukkaille kuin talon henkilökunnallekin. Kissojen touhuja seuraillaan ja kissoja silitellään sekä leikitetään.

– Välillä tuntuu, että jos joku asukas ei muuten huomioi paljon mitään, mutta sitten kun kissa on mennyt tuossa, niin kiskis kuuluu, kertoo Peltonen.

Asukkaiden joukossa on Lehtosen mukaan myös todellisia kissaihmisiä kuten eräs rouva.

– Hän rakastaa yli kaiken noita kissoja, ja heti kun hänelle antaa jonkun kissanlelun, hän jaksaa vaikka kuinka kauan leikittää kissaa. Hänelle on hirveän tärkeätä, että kissat ovat tässä.

Toini Kärnä leikitti raapimispuuhun kiivennyttä Viirua

Niukusta ja Viirusta tuli Tuuliharjun tassuterapeutteja erään viime syksynä palvelukeskuksen oven taakse ilmestyneen kulkukissan ansiosta. Kulkukissa otettiin hoidettavaksi, mutta pian se todettiin vakavasti sairaaksi ja se täytyi lopettaa. Ajatus uudesta kissasta johti tassuterapeutinhakuilmoitukseen, joka poiki lopulta kaksi tarjokasta, tuolloin kaksivuotiaan Niukun ja vuoden ikäisen Viirun.

Luonteeltaan kissat ovat Lehtosen ja Peltosen mukaan erilaisia. Viiru on vilkas, metsästää ja tekee pitkiäkin reissuja, Niuku taas on rauhallisempi ja hienostuneempi.

– Niuku on aika paljon minun kanssani toimistotöissä. Ihmettelin aluksi, miksi seinältä häviää nastat ja niitä löytyy lattialta, ennen kuin sitten löysin Niukun itseteosta. Se ottaa nätisti hampailla niitä sieltä, nauraa Lehtonen.

Viirulla ei ollut kuvauspäivänä mielenkiintoa joutaviin poseerauksiin, kun tärkeämmät puuhat kutsuivat. Ritva Peltosen (vas.) ja Vuokko Lehtosen mukaan Viiru on kissakaksikosta rämäpäisempi ja vilkkaampi.

Palvelukeskuksen tukiasunnossa asuvan Kirsti Aron mukaan kissat ovat mukavaa seurattavaa.

– Sehän on meille sellainen ilo, kun on joku vaikka pienikin kotieläin, koska nuoruudessa ollaan totuttu siihen, että joka talossa oli niitä kissoja ja koiria, sanoo Aro.

Hän on saanut tassuterapeutit välillä vieraaksi asuntoonsakin, kun nämä tutkivat paikkoja.

– Ne ovat niin kesyjä, ja kun ne tietävät, ettei niille kukaan mitään pahaa tee, niin ne nauttivat vaan siitä, että niitä pikkuisen niskasta kupsuttaa.

Myös Aron lailla tukiasunnossa asuva Liisi Lehto on mieltynyt tassuterapeutteihin. Hänkin seurailee niiden touhuja mielellään ja tilaisuuden tullen silittää ja leikittää niitä.

– Ja ne käyvät minullakin aina kylässä, kertoo Lehto.

Tuuliharjun tassuterapeutit Niuku (ylhäällä) ja Viiru tulevat keskenään toimeen vaihtelevasti. Välillä yhteiselo sujuu hyvin, välillä terapeuttikollega saa tassusta.

Ajatus eläimestä vanhusten palvelukeskuksessa voi helposti herättää talossa vastustusta, mutta Tuuliharjussa kritiikki on ollut hyvin pientä. Työntekijät eivät ole Vuokko Lehtosen ja Ritva Peltosen mukaan vastustaneet kissojen ottamista, ja asukkaistakin vain yksi on tuonut aiemmin ilmi, ettei välitä kissoista. Sittemmin hänenkin kantansa on pehmentynyt. Asukkaiden omaisista vain yksi on kyseenalaistanut kissat.

– Oletin, että useampi omainen olisi voinut kysyä, että miksi kissoja. Se aina nousee se allergia yleensä esille ja se, että onko hygieenistä, sanoo Lehtonen.

Työuransa varrella hän on usein törmännyt siihen, että hoitajat vastustavat kissan ottamista nimenomaan jonkun allergiaan vedoten. Ainakin Lehtosen omalta kohdalta ajatus on kuitenkin kumottu, sillä hän on ollut itsekin pitkään kissoille allerginen, mutta Niuku ja Viiru eivät silti aiheuta oireilua.

Palvelukeskus Tuuliharjussa käy välillä myös vierailevia eläimiä. Vierailut, esimerkiksi parin vuoden takainen ponin visiitti taloon, ovat Lehtosen ja Peltosen mukaan asukkaille mieleisiä.

– Hevosmiehethän olivat aivan innoissaan silloin, kun se poni kävi. Täällä se sisällä kopsutteli, naurahtaa Peltonen.

Tarja Kuikka