Luhangan Sydänmaan mäkinen ja korkea metsäalue on tutustumisen arvoinen luontokohde. Korkeimmat huiput ovat Hernemäki ja Harjumäki, jotka kohoavat liki 200 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Pienuudestaan huolimatta alueelta löytyy korpinotkelmia, pieniä soita, lampia, lähteitä, vanhoja kuusikoita ja harjurinteitä.
Sydänmaan varsinainen sydän on Tahkoharju, joka mutkittelee etelä-pohjoissuuntaisesti Sydänmaan itäosassa. Tahkoharjulla on maisemallista arvoa, sillä se on säästynyt suuremmilta soranotoilta. Kasvisto on Keski-Suomen kuiville harjuille tyypillisesti varsin niukkaa, ja harju muistuttaa kasvistoltaan hyvin paljon Pohjois-Suomen harjuja. Harvinaisimmista kasveista voisi mainita mäntykukan, jota tosin löytyy muutamilta muiltakin Joutsan ja Luhangan harjuilta.
Mäntykukka on hieman oikullinen kasvi. Joinakin vuosina se saattaa puuttua harjulta kokonaan ja toisinaan samalla kasvupaikalla voi olla useitakin yksilöitä. Todennäköisesti sääolosuhteilla on osuutta mäntykukan esiintymisen vaihtelevuuteen.
Mielenkiintoisinta kasvillisuus on vesistöiden tuntumassa, korpinotkelmissa, supissa ja harjukuopissa. Myös Tahkoharjun vieressä oleva kaunis Tahkolampi on rannoiltaan varsin hyvin säilynyt. Lampi on soistunut jo reunoiltaan hieman. Rantaluhdalla kasvaa heiniä, saroja ja muita suokasveja. Lammelta löytyy myös kaunis pohjanlumme. Tämä on karujen ja tummienkin vesien kaunis valkoinen silmä.
Harjualueen Etelä-osassa sijaitseva Vähä Syrjäjärvi on myöskin luonnontilainen. Molemmat vesistöt tulevat hiljalleen kasvamaan umpeen ja soistumaan, mikäli ne saavat kehittyä rauhassa. Tahkolammen reunalla on myöskin lähde, josta lampi saa osan vedestään. Osan vesistä Tahkolampi laskee Rajaojaa pitkin Tammijärveen, joka sijaitsee muutamien kilometrien päässä harjualueesta. Lähteen ympäristön kasvisto on lehtomaista kasvaen kotkansiipeä, hiirenporrasta ja erilaisia sammalia.
Sydänmaan alueella on muutama pieni luonnonsuojelualue. Metsät ovat etupäässä talouskäytössä. Vanhoja kuusikoita löytyy silti useammasta paikasta, eritoten Tahkoharjun läheisyydestä. Myös vanhoja haapoja ja lehmuksia kasvaa Sydänmaan alueella jonkin verran. Korkeimmilta harjuilta löytyy komeita mäntyjä.
Sydänmaan alue on hyvä kohde myös keväiselle linturetkelle ja lajisto on monipuolinen. Tahkoharjulla pesii muun muassa leppälintuja. Koska käki pesii mielellään leppälinnun pesään, niin alueella voi kuulla usein käen kukuntaa. Käki on varsinainen taituri muninnan suhteen, sillä se osaa munia juuri samankokoisia ja värisiä munia kuin on sen kasvattaneella isäntälajilla aikoinaan ollut. Tavallisesti käkinaaras onkin erikoistunut juuri tiettyyn lajiin.
Lintulajistoon kuuluu lisäksi muun muassa metsäviklo, peukaloinen, varpuspöllö, palokärki, korppi, närhi, töyhtötiainen, kuusitiainen, hömötiainen, hiirihaukka ja varpushaukka. Paikoin harjualueen metsiä on käsitelty varsin voimakkaasti ja hiirihaukka asettuu usein juuri hakkuuaukean reunametsään, josta on esteetön näkyvyys ympäristöön. Hiirihaukka on myös mieltynyt havumetsiin.
Sydänmaa ja Tahkoharju on varmaan monelle ennestään tuttu paikka, sillä Tammijärveltä kulkee niin hiihtolatu kuin patikkapolku Tahkoharjulle. Tahkoharjulla sijaitsee myös mainio laavu kahvin keittoon ja makkaranpaistoon. Laavu löytyy Tahkoharjun päällä kulkevan metsätien reunalta. Sydänmaan harjuselänteelle kannattaa tehdä pidempikin retki, sillä nähtävää ja kuultavaa riittää läpi kesän.
Teksti ja kuvat Jarmo Vacklin
Yläkuva: Upeaa 35-vuotiasta istutuskuusikkoa Sydänmaan alueella.
Loading ...
