Leivonmäellä vietettiin viime sunnuntaina perinteistä Leivonmäen maaseutuyhdistyksen ja kappeliseurakunnan Sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Jumalanpalveluksen jälkeen pidetyssä puuro- ja kahvitilaisuudessa piti puheen leivonmäkinen luomuviljelijä ja kunnanvaltuutettu Lea-Elina Nikkilä (kuvassa).

Nikkilä pohti puheessaan omaan lapsuuden kotipaikkaansa Urjalaan liittyviä maanviljelyksen kuvauksia. Näistä tunnetuimpia ovat luonnollisesti Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teokseen ikuistamat tarinat.

– ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Aina kun ajattelen suomalaisen maanviljelyksen juuria, nuo Väinö Linnan teoksen tutut alkusanat nousevat mieleeni.

Nikkilä on syntynyt ja viettänyt ensimmäiset kolmekymmentä vuotta elämästään Urjalassa, Väinö Linnan lapsuusmaisemissa, joista kirjailija paljolti ammensi maanviljelykseen liittyviä kuvauksia.

– Vaikka kylvökoneet ovat korvannet vakan ja viljelijän saapas yhä harvemmin koskettaa pellon pintaa, uskon aivan samanlaisten tunteiden kuin Koskelan Jussilla liikkuvan myös nykyisten kylväjien ajatuksissa.

Nikkilä lainasi muun muassa Linnan kuvausta siitä, kuinka halla tappaa Koskelan torppariperheen ruissadon. Kirjassa Koskelan Jussi toteaa katkerana, että ” Nyt on sitten elämä kuitti”.

– Meistä varmaan jokainen on joskus tuntenut samoin kuin Jussi. Nyt on elämä kuitti. Nykyviljelijällä on hallan lisäksi monia tekijöitä, jotka uhkaavat toimeentuloa ja mahdollisuuksia jatkaa tilan toimintaa. Kun tuotantopanosten hinnat nousevat, eikä tuotteista saa riittävää korvausta, tuntuu työ usein turhalta. Tuet paikkaavat osaltaan kukkaroon syntynyttä aukkoa, mutta uusiin investointeihin niitäkään ei usein riitä, totesi Nikkilä.

Nikkilä muistutti, että tutkimusten mukaan maataloudella voi olla merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Maaperän hiilivarastoja voidaan kasvattaa nurmiviljelyllä ja kasvipeitteisyydellä. Samalla voidaan lisätä maan kasvukykyä ja luonnon monimuotoisuutta.

Väinö Linnan kirjassa Koskelan perheen elämä torpparina on kuvattu ensimmäisestä kuokan iskusta itselliseksi tilalliseksi.

– Yhä useampi viljelijä näinä päivinä kokee olevansa enemmän pankin torppari kuin itsellinen maajussi. Usko parempaan tulevaisuuteen on kuitenkin aina vienyt vaikka läpi harmaan kiven, muistutti Nikkilä.

Nikkilä lainasi puheessaan myös vanhempiensa kirjeenvaihtoa sota-ajalta. Kirjeessä Nikkilän äiti kirjoitti syksyllä 1944 rintamalla olleelle Nikkilän isälle kotitilan asioista.

– Niin Täällä Pohjantähden alla -kirjan kuin vanhempieni sota-ajan kirjeet luettuani päällimmäinen ajatus oli: Kaikesta selvitään, kunhan vain säilyy rauha! Aivan kuin Pentinkulman Koskelassa tai Rekisuon Nikkilässä sadonkorjuun jälkeen koetaan myös nykyisin tiloilla syksyisin hiljaisia onnen hetkiä.

Markku Parkkonen