Mesiänsuon turvetuotantoalueen lupamääräyksissä on Vapolle asetettu velvoite selvittää rapukannalle turvatuotannosta aiheutuvia vahinkoja. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on nyt määrännyt Vapolle 300 euron vuosittaisen kalatalousmaksun, joka käytetään rapukannan elvyttämiseen Kälkäjoen alueella.

Koeravustuksissa on käynyt ilmi, että aiemmin kohtuullisen hyvin voinut jokirapukanta on kadonnut vuoden 2009 jälkeen. Mesiänsuon alapuoliseen Kälkäjokeen sijoitettiin kolme koeravustuspaikkaa. Kälkäjoen rapukannan tilaa vuosilta 2002–2013 tarkastelleen koosteen mukaan 2000-luvulla Kälkäjoen koeravustuksissa jokirapuja on saatu Sarvikoskesta vuosina 2002 ja 2005, ennen Mesiänsuon turvetuotannon aloittamista. Vuonna 2002 Sarvikosken koeravustuksen yksikkösaalis ilmensi kohtalaista rapukannan tiheyttä (1,9 yksilöä/mertayö) ja vuonna 2005 harvaa rapukantaa (0,4 mertayksilöä/mertayö). Sarvikoskesta saadut ravut olivat peräisin ilmeisesti luontaisesta lisääntymisestä, koska Kälkäjokeen ei tiettävästi ole istutettu rapuja 1990-luvun puolivälin ja vuoden 2009 välillä.

Vuoden 2009 jälkeen Kälkäjoesta ei ole enää saatu rapuja, vaikka koeravustus on toistettu 2013 ja 2017 kahdesti neljällä eri pyyntialueella yhden pyyntijakson ja kahden pyyntialueen sijaan. Vuoden 2017 kalataloustarkkailujen tulosten mukaan Kälkäjoen rapukannassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoteen 2013 verrattuna. Vuosien 2009–2017 koeravustusten perusteella myös Siikaveden pohjoisosan rapukantojen tila on erittäin heikko. On todennäköistä, että vesialueella ei esiinny jokirapua välttämättä lainkaan.

Vapo haki selvitykselle jatkoaikaa Avista, ja hakemuksessa myönnetään, että turvetuotannolla saattaa olla vähäistä vaikutusta Kälkäjoen rapukantaan. Merkittävämpänä tekijänä Vapo pitää kuitenkin maa- ja metsätaloudesta tulevaa kuormitusta.

Kalataloustarkkailun johtopäätösten mukaan voimakas kiintoainekuormitus saattaa satunnaisesti heikentää rapujen elinolosuhteita liettämällä sen suojapaikkoja. Myös Ylä-Kälkäjärven kunnostuksesta on mahdollisesti aiheutunut kuormitusta.

Ylä-Kälkäjärvi laskettiin aikanaan lähes tyhjäksi vedestä, ja tarkoituksena oli hillitä järven vesikasvillisuudesta johtuvaa umpeenkasvua. Kuivattamista varten kaivettiin tyhjennyskanavia vuosina 2007, 2009 ja 2010. Kaivuutöistä ja järven tyhjentämisestä on todettu aiheutuneen lyhytaikaisia piikkejä kiintoainekuormitukseen.

Avin päätöksen mukaan on huomioitava, että etenkin ylivalumatilanteissa Mesiänsuolta voi tulla keskimääräistä suurempia kiintoainemääriä, jotka liettävät rapujen suojapaikkoja. Kälkäjoen alaosan alueella ei ole Mesiänsuon lisäksi muita turvetuotantoalueita.

Kalataloustarkkailuraportin johtopäätösten mukaan Kälkäjoen vedenlaatutekijöitä voidaan tällä hetkellä pitää riittävinä rapukannan esiintymisen kannalta. Vesistötarkkailutietojen perusteella Kälkäjoen vedenlaadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Mesiänsuon turvetuotannon aloittamisen jälkeen. Mesiänsuon pinta-ala Kälkäjoen alaosan alueesta on 2,2 prosenttia, mitä voidaan pitää aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kohtalaisena osuutena.

Kälkäjokeen laskevilla muilla valuma-alueilla on Mesiänsuon lisäksi noin 280 hehtaaria turvetuotantoalueita. Mesiänsuon turvetuotantoalue sijaitsee Joutsan kunnassa noin kymmenen kilometriä Leivonmäen kirkonkylältä kaakkoon. Alue on kunnostettu turvetuotantoon vuonna 2009. Turvetuotannon on arvioitu päättyvän vuonna 2037.

Luvan saajan oli kuntoonpanotöiden aloittamisvuonna maksettava Keski-Suomen TE-keskukselle 1.000 euron kalatalousmaksu käytettäväksi kala- ja rapukantojen hoitotoimenpiteiden toteuttamiseen kuivatusvesien vaikutusalueella. Mesiänsuon kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta metsäojaan ja sieltä edelleen reittiä Porkkalampi-Porkkapuru-Kälkäjoki Puulan Siikaveteen. Vesireitin pituus Porkkalampeen on 1,5 kilometriä, Kälkäjokeen 3,2 ja Puulan Siikaveteen 14,5.

Luvan haltijan on näin ollen maksettava vuosittain 300 euroa Pohjois-Savon ely-keskukselle, joka puolestaan suuntaa summan vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen rapukannan elvyttämiseen.

Janne Airaksinen