Luhangassa Päijänteen rannalla sijaitseva Moiskalan tila on lohkottu alun perin Luhangan vanhimpiin tiloihin kuuluvasta Hakasen tilasta. Tarinoiden mukaan Moiskalaa pidetään Luhangan ensimmäisenä asuinpaikkana.

Moiskalan nykyisen, arkkitehti Jalmari Kekkosen piirtämän päärakennuksen paikalla sijaitsi aiemmin Hakasen torppa, jonka ostivat vuonna 1907 Judinsalosta tulleet opettaja Johan Henrik ”Heikki” Aarne ja hänen puolisonsa Ottilia Aarne, joka oli valtiopäivämies Juho Kylmälän tytär. Torpan myi heille Ottilian täti Eva Sofia Jutila Judinsalosta.

Moiskalan nykyinen päärakennus on rakennettu noin vuonna 1911. Kaksikerroksinen, hirsirunkoinen, lautaverhoiltu rakennus on pinta-alaltaan noin 200 neliömetriä ja siinä on yhdeksän huonetta ja keittiö. Rakennus tehtiin huvilakäyttöön ja ensimmäisinä vuosikymmeninä Heikki ja Ottilia Aarne perheineen viettivät siellä aikaa vain kesäisin, mutta myöhemmin rakennuksessa on asuttu myös vakituisesti.

Alakerran salin ikkunoista avautuu näkymä Päijänteelle.

Nyt jo runsaan sadan vuoden ikään ehtinyttä huvilaa on kunnostettu vuosikymmenten varrella monella tapaa. Esimerkiksi 1950-luvulla talon eristystä parannettiin osittain ja taloon rakennettiin vesijohto, ja 1990-luvulla rakennuksen perustukset korjattiin ja esimerkiksi ulkovuorausta uusittiin. Tuolloin myös laitettiin talon etupuolelle sadevesiviemärit ja salaojaputket. Ulkomaalauksia on uusittu eri vuosikymmeninä.

Tällä vuosituhannella remonttitöihin ovat kuuluneet esimerkiksi eteisen lasiverannan sisäseinien maalaus, pesuhuoneen rakentaminen, salin remontointi, ikkunoiden kunnostus, peltikaton uusiminen ja jätevesisysteemin uusiminen.

Moni vanhemman polven luhankalainen muistaa käyneensä Moiskalassa lääkärinvastaanotolla aikana, jolloin Luhangassa ei vielä ollut lääkärintaloa, ja Heikki ja Ottilia Aarnen tytär, lääkäri Ester Aarne-Rancken vastaanotti potilaita Moiskalassa.  Vastaanottotiloina toimivat huvilan alakerrassa oleva, nykyisin makuuhuoneena käytettävä huone sekä piharakennuksessa oleva sauna. Kun kunnan lääkärintalo sitten vuonna 1950 valmistui, Luhangan ensimmäiseksi kunnanlääkäriksi valittu Aarne-Rancken siirtyi työskentelemään sinne.

Moiskalan torppa. Kuva: Moiskalan arkisto

Moiskalan tila on pinta-alaltaan hieman vajaat 60 hehtaaria, josta noin puolet on metsäaluetta Onkisalossa. Ester Aarne-Ranckenin ja Gunnar Ranckenin perheen asuessa tilalla harjoitettiin maanviljelystä ja tilalla oli pienimuotoisesti lypsykarjaa. Perheen muutettua takaisin pääkaupunkiseudulle Luhangassa vakituisesti viettämiensä vuosien jälkeen, karjasta huolehtivat tilan tuparakennuksessa asuneet henkilöt, jotka pitivät tilasta muutenkin huolta isäntäväen poissa ollessa.

Karjanpito tilalla lopetettiin 1960-luvun alkupuolella. Myöhemmin Moiskalassa on ollut lampaita, joiden tehtävänä on ollut ylläpitää tietyillä osilla tilan mailla maakunnallisesti arvokasta perinnemaisemaa. Tälläkin hetkellä tilan mailla laiduntaa parisenkymmentä ulkopuolisen omistamaa lammasta.

Lähteet: Aino Rancken-Vuoriston haastattelu; Keijo K. Kulha, Luhangan kirja; Pasi Saarimäki, Ihmisten Luhanka; Oy Botnia-Foto Ab: Kotiseutumme 2002–2003 – Joutsa, Korpilahti, Leivonmäki, Luhanka, Muurame, Toivakka.

Moiskalan isäntäväki Ottilia ja Heikki Aarne (keskirivissä 1. ja 2. vas.) vieraineen. Takarivissä vasemmalta tilan nykyisen päärakennuksen piirtänyt arkkitehti Jalmari Kekkonen, hänen rouvansa Saima (os. Varmanen), kansakoulunopettaja Sanni Kivilaakso ja kotiapulainen Tilda Hepokivi. Istumassa vasemmalta Ottilia ja Heikki Aarne, Kaisa Kekkonen (myöhemmin Räikkönen), Siviä Lujamo (myöhemmin Laaksovirta), kansakoulunopettaja ja Saima Kekkosen isä Herman Varmanen. Eturivissä Ottilia ja Heikki Aarnen lapset Johannes ja Ester. Kuva vuodelta 1908 tai 1909. Kuva: Moiskalan arkisto

Nykyinen omistaja: Arvokas talo kannattaa pitää kunnossa

Moni vanha tila ja talo ovat pysyneet useiden sukupolvien ajan saman suvun hallussa. Myös Moiskalan tila ja sen päärakennus, Johan Henrik ”Heikki” Aarnen (s. 1860) ja hänen Ottilia-puolisonsa (os. Kylmälä, s. 1858) 1900-luvun alkupuolella rakennuttama huvila, ovat edelleen heidän jälkeläisillään.

Aarneilta Moiskala siirtyi vuonna 1950 Ottilian kuoltua – hänen puolisonsa oli kuollut runsaat parikymmentä vuotta aiemmin – heidän tyttärelleen, lääkäri Ester Aarne-Ranckenille (s. 1899) ja tämän puolisolle, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Gunnar Ranckenille (s. 1901).

Heikki Aarnen elinaikana ja hänen kuolemaansa seuranneena vuosikymmenenä Moiskalassa oli vietetty aikaa vain kesäisin, mutta talvisodan myötä Ester Aarne-Ranckenin perhe – leskeksi jäänyt Ottilia mukaan lukien – asui huvilalla vakituisesti noin kymmenen vuoden ajan. Kun Ottilia sitten kuoli, huvila siirtyi hänen tyttärelleen ja tämän puolisolle, ja sitä alettiin käyttää jälleen vain vapaa-ajan asuntona.

Omien isovanhempien rakennuttaman, runsaat sata vuotta vanhan huvilan kunnossapitäminen on Aino Rancken-Vuoristolle eräänlainen missio. Rancken-Vuoristo kokee, että talo kannattaa pitää mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Nykyisin Moiskalan omistaa Ester Aarne-Ranckenin ja Gunnar Ranckenin tytär Aino Rancken-Vuoristo (kuvassa yllä). Hänen omistukseensa tila taloineen siirtyi vuonna 1966, kun hänen vanhempansa halusivat jakaa omaisuuttaan neljän lapsensa kesken.

– He kysyivät meiltä kaikilta, kuka haluaisi ostaa Moiskalan, niin ei kenellekään muulle sopinut. Isä Gunnar järjesti lainan ja niin kaupat tehtiin, muistelee Rancken-Vuoristo.

– Vanhemmat sanoivat vielä, että kyllä he huolehtivat tästä vielä. Äiti tosin kuoli jo vuonna 1970, mutta isähän täällä oli paljon, huolehti talosta ja puutarhasta. Hän asui Helsingissä, mutta oli täällä aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, muistelee Rancken-Vuoristo, jonka aviomies, äidinkielen opettaja Tauno Vuoristo viihtyi myös huvilalla ja oli monissa hankkeissa suurena apuna. Tauno Vuoristo kuoli vuonna 2005.

Aino Rancken-Vuoristo kuvailee Moiskalan runsaat sata vuotta vanhan huvilan ylläpitämistä eräänlaiseksi missioksi.

– Ajattelen, että tämä on sen verran arvokas talo, että tämä kannattaa pitää mahdollisimman hyvässä kunnossa tai edes siedettävässä kunnossa. Ei näitäkään sitten niin paljon ole.

Rancken-Vuoristoa säälittää se, että vanhoja taloja puretaan pois. Tosin hän myöntää itsekin ajattelevansa välillä, onko vanhan talon ylläpitämisessä kaikkine töineen ja kuluineen järkeä. Sitten hän kuitenkin aina päätyy siihen, että kyllä siinä joku järki on. Eikä suvussa yli sata vuotta olleen huvilan olemassaolo ole yksin hänen intressinsä, hän huomauttaa.

– Ei se ole tärkeä vain minulle, vaan myös koko lähisuvulle.

Tarja Kuikka

Kun Luhangan kunnalla ei vielä ollut tarjota lääkäri Ester Aarne-Ranckenille (1899-1970), Heikki ja Ottilia Aarnen tyttärelle, muita työtiloja, Aarne-Rancken vastaanotti potilaita Moiskalassa. Aarne-Rancken toimi Luhangassa lääkärinä koko 1940-luvun ja vielä muutaman vuoden 1950-luvun alkupuolellakin. Vuonna 1953 hän muutti Helsinkiin, mutta vastaanotti vielä senkin jälkeen kesäisin Moiskalassa muutamia vanhoja potilaitaan. Kuva: Moiskalan arkisto
Ester Aarne-Ranckenin entistä vastaanottohuonetta käytetään nykyisin makuuhuoneena. Sen lisäksi, että Aarne-Rancken vastaanotti huvilalla sisätiloissa, hän vastaanotti potilaita myös piharakennuksen saunassa.

Lue myös juttusarjan aiemmat osat:

Kärmelahden talolla vaiheikas historia

Vanha-Jutila on ollut lähes 460 vuotta saman suvun hallussa

Mäkelä on osa Tammijärven vanhimpiin tiloihin kuuluvaa Möngölää

Vanha Paronen oli 30 vuotta ilman vakiasukkaita