Sijaisvanhemmuuden palkitsevuus saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta se todella palkitsee, kun huomaa lapsen esimerkiksi alkavan luottaa sijaisvanhempaan. Näin kokevat viisi vuotta sijaisvanhempina toimineet joutsalaiset Anne ja Arto Vilén (kuvassa). He arvelevat juuri palkitsevuuden syyksi siihen, että haastavaa työtä on jaksanut tehdä.
– Tämä on antanut sellaisen jonkunlaisen tarkoituksen, että tässä olemme, he sanovat.
Vilénien perheessä on tällä hetkellä viisi iältään 5–14-vuotiasta lasta, joista kaksi on heidän biologisia jälkeläisiään ja kolme Keski-Suomen Sijaishuoltoyksikön kautta perheeseen sijoitettua. Sijoituksissa on kyse pitkäaikaisista sijoituksista, eli huostaanotetuista lapsista, joiden perheessä ololle ei ole määritelty takarajaa. Pitkäaikaisin lapsi on ollut perheessä jo viisi vuotta.
Mitä sijaisvanhemmuus sitten käytännössä tarkoittaa? Anne Vilénin mukaan se tarkoittaa kodin ovien avaamista paitsi sijoitettavalle lapselle, myös tämän biologisille vanhemmille ja sosiaaliviranomaiselle – joskaan mainitut aikuiset eivät tietenkään ole läsnä jokapäiväisessä arjessa.
Biologiset vanhemmat kuitenkin pitävät yhteyttä lapseensa ja tapaavat tätä sovitusti. Miten usein ja missä, se sovitaan lapsikohtaisesti.
– Meillä lapset kävivät aluksi muualla tapaamisissa, ja sitten sovittiin, että vanhemmat käyvät täällä meillä kotona ja se on toiminut ihan hyvin, kertoo Anne Vilén.
Lisäksi sijaisvanhemmat kokoontuvat lapsen biologisten vanhempien ja sosiaaliviranomaisen kanssa pari kertaa vuodessa. Muilta osin sijaisperheessä yritetään elää Vilénien mukaan tavallista tylsää lapsiperheen arkea. Tai ehkei sittenkään tylsää, pariskunta naurahtaa.
– Ei tässä samanlaista päivää ole. Menoa ja vilskettä piisaa, sanoo Arto Vilén.
Se, että Vilénit päättivät ryhtyä sijaisvanhemmiksi ja kävivät siihen valmistavan, Keski-Suomen Sijaishuoltoyksikön järjestämän valmennuksen, pohjautuu Anne Vilénin omiin kokemuksiin sijaissisaruksista; hänen omat vanhempansa toimivat jo hänen nuoruudessaan sijaisvanhempina. Omat kokemukset tarjoavat Vilénille nyt myös näkökulmaa asian käsittelyyn omien lasten kanssa.
Vilén sanoo biologisten lastensa suhtautuneen sijoitettuihin lapsiin pääasiassa hyvin; nämä ovat heille perhettä siinä missä muutkin.
– Toki kahnauksia tulee, mutta mielestäni samanlaisia kuin sisarusten välillä. Olen sitä mieltä, että tämä on kuitenkin lapsillekin enemmän rikkaus kuin harmi.
Sijaisvanhemmuus voi asettaa paineita myös vanhempien omaan suhteeseen ainakin, jos kumpikin on päivät kotona kuten Viléneillä. Heillä kaikki on mennyt hyvin, mutta he tietävät, ettei sama onnistu kaikilta. Jos sitten puolison naama välillä alkaakin tympiä, hengähdetään hetki.
– Sitten otetaan omaa aikaa. On harrastusta ja muuta, sanoo Arto Vilén.
Kohdatessaan millaisia tahansa haasteita, sijaisvanhemmalla on mahdollisuus tukeen. Vilénit painottavat tuen – esimerkiksi työnohjauksen ja tukiryhmien – tärkeyttä varsinkin aloittavilla sijaisvanhemmilla. Virallisten tahojen ohella voi turvautua myös omiin verkostoihin, kuten Anne Vilén on toiminut.
– Meillä on ystäväpiirissä epävirallinen vertaistukiryhmä äitien kesken. Siinä on tukiäitejä ja sijaisäitejä.
Oli kyse lyhyt- tai pitkäaikaisesta sijoituksesta, sen aikana saatetaan kiintyä puolin ja toisin. Anne Vilén kokee, ettei itse edes pystyisi antamaan sijoitetulle lapselle tämän tarvitsemaa rakkautta ja läheisyyttä, eikä pystyisi olemaan tälle turvallisena aikuisena, ellei antaisi itselleen lupaa kiintyä tähän. Mitä lapsen kiintymykseen tulee, nimenomaan se on Vilénien mukaan tärkeää, sillä lähtökohta on kuitenkin ollut se, että lapsen luottamus aikuiseen on ollut heikompi.
Pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia Viléneiltä ei ole lähtenyt, mutta aiemmin lyhytaikaisesti sijoitettuja kyllä, eikä lähdöistä ole selvitty aina kuivin silmin. Lapsen kohtalokin on jäänyt mietityttämään sijaisvanhempia.
– Kyllä miettii, miten sitä nyt menee ja onko kaikki hyvin, sanoo Arto Vilén.
Lapsen lähdön hetkellä sijaisvanhempi on kuitenkin Anne Vilénin mukaan tehtävänsä tehnyt, eli antanut lapselle turvallisen paikan, pienen palan eväitä elämään.
– Eihän siinä auta kuin ajatella, että tämän osani olen tässä tehnyt.
Keski-Suomen Sijaishuoltoyksikkö valmentaa ja tukee sijaisvanhempia
Sijaisvanhemmaksi voi hakeutua eri tahojen kautta, Keski-Suomessa esimerkiksi sijaishuollon palveluja maakunnan kunnille tarjoavan lastensuojelun asiantuntijayksikön Keski-Suomen Sijaishuoltoyksikön kautta. Yksikkö järjestää valmennuskursseja, joilla tutkitaan perhehoitajuuden valmiuksia suhteessa kunkin kurssilaisen kokemusmaailmaan ja persoonaan. Kurssi ei sido tehtävään, vaan sen aikana tai sen jälkeen voi myös päätyä siihen, ettei sijaisvanhemmuus sovi itselle.
Osa sijaisvanhemmiksi ryhtyvistä haluaa lyhtyaikaisiksi sijoitusperheiksi, osa pitkäaikaisiksi. Sijaishuoltoyksikkö tukee molemmissa tehtävissä.
Sijaisvanhemmuuteen sitoudutaan toistaiseksi voimassa olevalla toimeksiantosopimuksella, jonka sijaisvanhemmat tekevät sijoittavan kunnan kanssa. Sijoittava kunta maksaa perheelle lapseen liittyvät maksut ja kulut sekä tukipalvelut. Sijaisvanhemmille maksetaan hoitopalkkiota. He eivät ole elatusvelvollisia lapseen nähden, vaan elatusvelvollisuus ja huoltajuus säilyvät biologisilla vanhemmilla.
Viikosta muutamaan kuukauteen kestävän lyhytaikaisen sijoituksen jälkeen suurin osa lapsista palaa kotiinsa, jos tilanne sen sallii. Huostaanotettaessa ja pitkäaikaisesti sijoitettaessa sijoittavan kunnan sosiaalitoimi siirtää sijaisvanhemmille lapsen arjen hoidon ja huolenpidon ja siihen liittyvät tehtävät, lapsen koulunkäynnistä huolehtimisen ja yhteydenpitovelvoitteen esimerkiksi opettajiin, terveydenhoitoon ja terapeutteihin. Myös huostaanotto ja pitkäaikainen sijoitus voidaan tarvittaessa purkaa.
Keski-Suomen Sijaishuoltoyksikköön vuosittain tuleva perhehoidon tarve koskee noin 50-60 lasta. Yksikön valmennuksissa käy vuosittain kolmisenkymmentä vanhempaa, mikä ei riitä vastaamaan kysyntään. Lisää perheitä yksikkö saa jo toimivista perheistä sekä jonkin verran muiden valmentamista perheistä.
Myös yksittäinen henkilö voi ryhtyä perhehoidon tehtäviin, mutta sijoituksissa arvioidaan aina, riittääkö lapselle yksi sijaisvanhempi.
Tiedot: Paula Pollari-Urrio, johtava sosiaalityöntekijä / Keski-Suomen Sijaishuoltoyksikkö
Tarja Kuikka
Loading ...
